Lausunto Mustasuo-Tynnyrikorven tuuli- ja aurinkovoimahankkeen YVA-ohjelmasta
Kolmas vaihtoehto on ehdottomasti tarpeen. Ohjeistusta siihen löytyy vaihemaakuntakaavan ehdotuksesta. Syrjäseudulla ei ole niinkään asutusta ja metsät ovat ojitusalueille perustettuja talousmetsiä. Sen sijaan siellä on tilaa eläimistölle, luonnontilaista suoluontoa ja ekologinen yhteys Haapajärveltä Litokairaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
5.2.2024
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: Lausuntopyyntö POPELY/2595/2023
Asia: Lausunto Mustasuon-Tynnyrikorven tuulivoima- ja aurinkovoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta
Tuulialfa Oy suunnittelee rakentavansa Oulun ja Utajärven alueille yhtenäisen enintään 104 yksikköteholtaan 6-10 megawatin tuulivoimalan kokonaisuuden. Voimaloiden kokonaiskorkeus on enintään 300 metriä. Vaihtoehdossa VE2 voimaloita on 90. Vaihtoehdossa VE1 57 voimalaa sijoittuu Oulun Ylikiimingin itäosaan (Mustasuo) ja Utajärven puolelle 47 tuulivoimalaa sekä aurinkovoimala (Tynnyrikorpi). Molempiin vaihtoehtoihin sisältyvä aurinkovoimala on tarkoitus pystyttää entiselle Vainionsuon turpeennostoalueelle vajaan 300 hehtaarin alalle. VE1:n hankealueen laajuus on 110 neliökilometriä. Vaihtoehtona on myös hankkeen toteuttamatta jättäminen.
Sähkönsiirto suunnitellaan yhteisesti Pudasjärven Aittovaaran hankkeen kanssa. Siitä on meneillään erillinen ympäristövaikutusten arviointi, jossa on kaksi vaihtoehtoa, voimaloiden tuottaman sähkön liittäminen valtakunnan verkkoon 400 + 110 kilovoltin voimajohdolla joko välillä Aittovaara-Vuotto tai Aittovaara-Pyhänselkä. Lisäksi hankkeessa rakennetaan sisäistä verkkoa, joka koostuu sekä maakaapeleista että 110 tai 400 kilovoltin ilmajohdosta, jonka pituus enimmillään on noin 19 kilometriä. Pääosin sisäinen ilmajohto sijoittuu Mustasuon osa-alueelle. Jälkimmäisellä sähkö siirretään hankealueelta uudelle Aittovaara-Vuotto-Pyhänselkä -sähkönsiirtolinjalle.
Ohjelman mukaan VE2:ssa erona verrattuna VE1:een ovat laajemmat suojavyöhykkeet Niittysuo- Siiransuon suojelualueeseen ja joihinkin linnustollisesti arvokkaisiin alueisiin, Viinivaaran pohjavesialueeseen ja porotalouden rakenteisiin. Muutos koskee Tynnyrikorven varausta. Mustasuon osalta ero VE1:n ja VE2:n välillä on olematon.
Vaikutusten arviointiin on lisättävä VE3
Molemmat hankevaihtoehdot ovat selvästi ylimitoitettuja eivätkä noudata lainkaan vaihemaakuntakaavojen sijainninohjausta. Ohjelmassa VE1:n alustavaa suunnitelmaa kuvataan hyödyntämisen optimoimiseksi. Hankealue on syrjäseutua, josta on suunnitelmaan rajattu mahdollisimman iso alue rajoitusten puitteissa eli suojellut kohteet on jätetty rakentamissuunnitelman ulkopuolelle. Asumattomuutta korostetaan eritoten Utajärven osa-alueesta. Alustavan hankesuunnitelman kartta (liite 1) havainnollistaa maastoa hyvin. Ihmisen vaikutus näkyy voimakkaasti ojitetuille alueille perustetuissa talousmetsissä, kun taas suoluontoa on merkittävästi säästynytkin ojituksilta. Varsinkin kartan Tynnyrisuon puoli on leimallisesti luonnontilaista suota.
Selostuksessa on arvioitava lisäksi vaihtoehtoa 3 (VE3), joka vastaa rajaukseltaan energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan ehdotusta. Ohjelmassa viitataan mainitun vaihemaakuntakaavan luonnokseen. Kuten ohjelman kuvasta 7-3 voi havaita, kaavaluonnoksessa olevat varaukset tv-3 545 ja tv-3 544 poikkeavat huomattavasti Mustasuo-Tynnyrikorven hankkeen rajauksista. Vaihemaakuntakaavan luonnoksessa varaukset ovat Kaskensuo L ja Kaskensuo I, joita vastaavat hankkeen Mustasuo ja Tynnyrikorpi. Kun vaihekaavaehdotus on parhaillaan viranomaislausuntokierroksella, arviointiselostukseen on päivitettävä ajankohtainen kaavavaihe. Siinä samaiset varaukset ovat edelleen Kaskensuo L (tv-1 545) ja Kaskensuo I (tv-1 544), mutta niiden rajaukset ovat entisestään supistuneet. Luonnoksessakaan vaihemaakuntakaavan kartoissa varaukset eivät muodostaneet laajaa yhtenäistä 110 neliökilometrin tuulivoimaloiden kenttää. Kaavaehdotuksessa Oulun puoleinen läntinen Kaskensuo eli Mustasuo kattaa 16 neliökilometriä ja itäinen Utajärven puoleinen Kaskensuo eli Tynnyrikorpi 10 neliökilometriä.
Vaihemaakuntakaavaehdotuksen kohdekuvauksessa (liite 2) perustellaan varauksen tv-1 545 (Kaskensuo L) rajauksen muutosta seuraavasti: ”Aluetta on pienennetty luoteisosasta kasvattamalla etäisyyttä maakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen ja jokivarsiasutukseen ja rajaamalla aluetta idässä kauemmaksi Natura-alueesta ja ekologisesta vyöhykkeestä. Aluetta on laajennettu kaakosta ja lännestä tarkentuneiden asumustietojen osalta.” Varauksen tv-1 544 Kaskensuo I rajauksen muutoksia on puolestaan perusteltu seuraavasti: ”Aluetta on pienennetty kauttaaltaan maakotkavaikutusten vuoksi kasvattamalla etäisyyttä ydinreviiriin. Lisäksi aluetta on rajattu kasvattamalla etäisyyttä Natura-alueisiin sekä valtakunnallisesti arvokkaaseen Olvassuon maisema-alueeseen.”
Vaihemaakuntakaavaehdotuksen liitteen 2 kohdekuvauksessa Kaskensuo L tv-1 545 todetaan myös ”ekologinen yhteys Haapajärvi-Litokaira, joka yhdistää toisiinsa maakunnan merkittävimpiin Natura-alueisiin kuuluvat Veneneva-Pelson, Rokuan ja Litokairan. Tarkemmassa suunnittelussa on huomioitava, ettei ekologista yhteyttä heikennetä.” Vaihemaakuntakaavan ehdotuksen teemakartasta (liite 1: tuulivoima ja sähkönsiirto) havaitsee, että ekologinen yhteys kulkee rajausten tv-1 544 ja tv-1 545 välistä, kun taas ohjelman kuvasta 15-1 yhteys sijoittuu Mustasuon osa-alueelle Varessuon – Vuorisuon kohdalle.
Liitekarttaan 1, joka kuvaa alustavaa hankesuunnitelmaa, ekologista yhteyttä ei ole merkitty. Ekologisen yhteyden tärkeys mainitaan kappaleessa 15. Sen merkitys on paitsi lajien välisten kulkuyhteyksien turvaamisessa myös ylipäänsä luonnon ekologisen toimivuuden huomioon ottamisessa. Kyseinen hanke toteutuessaan ilman muuta pirstoo ja muokkaa voimakkaasti seudun pääosin suoluonnoltaan säilynyttä elintilaa. Selostuksessa on arvioitava hankkeen vaikutuksia sen heikentymiseen tai häviämiseen ja luontokadon kompensoinnin tarvetta.
Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvityksessä ei selkeästi tuoda esiin sitä, miten vaikutuksia suoluontoon aiotaan arvioida. Siinä mainitaan otettavan huomioon luontotyyppien alueellinen yleisyys. Sehän ei ole olennaista, vaan luontotyypin tila.
Voimalapaikkoja ei ole ohjelmassa eikä sen liitekartassa numeroitu. VE2:ssa on joitain voimalapaikkoja karsittu Hillasuon itä- ja eteläpuolelta, mikä on perusteltu ratkaisu. Se ei kuitenkaan riitä. Molemmat vaihtoehdot ovat toteuttamiskelvottomia ilman merkittävää voimalapaikkojen karsimista. Kaikki suunnitellut voimalapaikat Suininsuon ja Hillasuon ympäristöstä sekä Varessuon ja Vuorisuon välistä ja Vuorisuon itälaidalta on poistettava. Vaihtoehdot VE1 ja VE2 on laadittava siltä pohjalta uudelleen ennen kaavaluonnosvaihetta. Parhaiten kuitenkin vaihemaakuntakaavan mukainen ratkaisu VE3 osoittaa hankkeen toteuttamiskelpoisuuden.
Aurinkovoima
Teollisen mittaluokan aurinkovoimala sijoittuu Tynnyrisuon osa-alueen pohjoislaitaan. Entiselle Vainionsuon turpeenottoalueelle pystytetään iso joukko paneeliryhmiä kiinteälle alustalle. Voimansiirtoa varten rakennetaan ilmajohto. Lisäksi kuusi tuulivoimalaa on sijoitettu aurinkovoimala-alueelle. Paneelirivien väleissä kulkee huoltotie.
Ohjelmassa on kuvaus rakentamistavoista. Paneelien telineet esimerkiksi pystytetään paalujen varaan, jotka turvemaalla upotetaan kantavaan maakerrokseen. Vainionsuo on turpeennoston loputtua vesittynyt. Linnustoselvityksessä alue mainitaan kosteikkona, jonka linnustoarvoja selvitetään. Ohjelman kappaleesta 17.2.2 ei saa selvyyttä, miten vesittynyttä aluetta aiotaan käsitellä rakentamisen ja sähköntuotannon mahdollistamiseksi. Siinä todetaan, että alue jätetään nykyiseen tilaan tai nurmetetaan. Niillä on iso ero. Miten nykytilaan jättäminen on mahdollista, jos alue on muuttunut jo kosteikoksi. Jos se taas nurmetetaan, se edellyttää kuivatusjärjestelyjä. Selostuksessa pitää asia kuvata selkeästi, miten aluetta muokataan ja miten kuivatus ja sen edellyttämä vesienpuhdistus järjestetään. Joka tapauksessa on kyse jatkuvasta pistekuormituksesta eikä vain joistain toiminnan aikaisista hulevesien valumista.
Yleistyvien aurinkovoimaloiden sijoituspaikaksi voi hyvinkin sopia ns brown field -alue, kuten loppuun kaivettu turpeennostoalue. Sekään ei aina ole itsestään selvää. Ajankohtaista on arvioida vanhojen turpeenottoalueiden jälkikäyttöä ottaen huomioon myös ennallistamismahdollisuudet.
Kestämätöntä tuulivoimarakentamista Mustasuon-Tynnyrikorven hanke esitettyine vaihtoehtoineen joka tapauksessa edustaa. Syrjäisyys on virheellinen lähtökohta tuulivoiman sijoittamisessa. Päinvastoin sitä tulee sijoittaa lähelle käyttökohteita ja jo rakennettuihin ympäristöihin. Luonnontilaisten soiden kirjoman alueen arvo on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjänä mittaamaton. Sitä ei pidä teollisen rakentamisen uhata. Parempaan tuulivoiman hyödyntämisen kokonaisharkintaan on hyvin aikaa, sillä tuulisähkön kysyntä ja hinta ovat toistaiseksi alhaisia.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
vs. toiminnanjohtaja