Olemme toimineet Luodon luonnon puolesta
Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksemme Hailuodon kiinteän yhteyden vesiluvasta. Päätös on pettymys, koska se on menetys herkälle ja arvokkaalle luonnolle.
KHO pohti erityisesti sitä, heikentääkö hanke merkittävästi Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojelun perusteena olevia luonnonarvoja ja onko lupapäätöksessä määrätyt lieventämistoimenpiteet voitu ottaa huomioon arvioitaessa jääeroosioon liittyvien vaikutusten merkittävyyttä. Lieventävien toimenpiteiden tarkoituksena on minimoida tai jopa poistaa hankkeesta mahdollisesti aiheutuvat kielteiset vaikutukset. Niitä ovat lauttaväylän pitäminen avoinna silloin, kun jäiden liikkumiselle on sopivat olosuhteet, sekä ranta-alueiden niitto, laidunnus, kasvillisuuden murskaaminen ja maaperän mekaaninen käsittely.
Etenkin etelänpuoleisten tuulten rikkomien, liikuttelemien ja kasaamien jäiden aiheuttama jääeroosio on tärkeä Luodonselän maankohoamisrantojen luontotyyppien erityispiirteiden ylläpitäjä. Lupaa ei olisi pitänyt myöntää, sillä penkereet Riutun ja Huikun välillä heikentävät vääjäämättä jääeroosiota ja sen seurauksena Natura-alueiden suojelun perusteena olevia luonnonarvoja lieventävistä toimenpiteistä riippumatta.
Jääeroosion ylläpitämän avoimen ranta-alueen lajeista useat ovat Perämeren erikoisuuksia: esimerkiksi kotoperäinen upossarpio, arktinen nelilehtivesikuusi ja äärimmäisen uhanalainen arktinen rönsysorsimon geneettisesti erilaistunut populaatio, Natura-luontotyypeistä merkittävää heikennystä aiheutuu ulkosaariston saaret ja luodot, merenrantaniityt ja vedenalaiset hiekkasärkät -luontotyypeille.
Jääeroosion väheneminen aiheuttaa kahlaajien ja muiden avomaan rantalintujen lisääntymis- ja levähdysalueiden umpeutumista. Lintudirektiivin lajeista luonnonsuojelulaissa kiellettyä heikennystä aiheutuu lapasotkan, tukkasotkan, etelänsuosirrin, lapinsirrin, suokukon, karikukon, pikku-, kala- ja lapintiiran, selkälokin ja kiljuhanhen elinympäristölle, jotka kaikki ovat erittäin uhanalaisia tai äärimmäisen uhanalaisia lajeja.
KHO:n päätöksen arvio lieventävien toimenpiteiden asemasta lupaharkinnassa on ongelmallinen. Haittojen lieventäminen vaikuttavasti on vaativaa ja seuranta niiden tehosta jälkijättöistä. Ison ympäristöä ratkaisevasti muokkaavan hankkeen luvan pitää olla varmemmalla pohjalla.
Valitettavasti lauttayhteyden kehittämismahdollisuus sivuutettiin kaikissa vaiheissa, vaikka se olisi ollut kestävämpi liikenteellinen ratkaisu, varmempi ja kaikille kulkutavoille turvallisempi, ympäristöä ja luonnonvaroja säästävämpi ja luonnon monimuotoisuutta säilyttävämpi.