Aittovaara-Pyhänselkä voimajohtohanke arvioitavana

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

12.1.2024

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi

Viite: Lausuntopyyntö POPELY/2271/2023

Asia: Lausunto Aittovaara-Pyhänselkä 400 + 110 kilovoltin voimajohtohankkeen ympäristövaikutusten arviointisuunnitelmasta

Aittovaaran ja Mustasuo-Tynnyrikorven tuulivoimahankkeiden (+ Tynnyrikorven aurinkovoimahanke) sähkönsiirron toteuttamiseksi selvitetään erillishankkeena Aittovaara-Vuotto-Pyhänselkä 400+110 kilovoltin voimajohtohankkeen ympäristövaikutuksia. Mainitut tuulivoimahankkeet ovat vireillä ja vaikutusten arviointi- ja kaavoitusvaiheessa. Tosin Mustasuo-Tynnyrikorven hanketta ei ole vielä asetettu nähtäville. Tuulialfa Oy vastaa sekä tuulivoima- että voimajohtohankkeesta.

Oulun ja Utajärven alueilla sijaitsevat Mustasuo ja Tynnyrikorpi ovat Pohjois-Pohjanmaan liiton TUULI-hankekortissa nimellä Kaskensuo (nro 99). Sitä vastaavat energia- ja ilmastovaihekaavan luonnoksessa ehkä tuulivoimarakentamiseen soveltuvat varaukset tv-3 544 (Tynnyrikorpi) ja tv-3 545 (Mustasuo). Pudasjärven Aittovaaran tuulivoimahankkeesta on ympäristövaikutusten arviointiohjelma ollut jo nähtävillä.

Ohjelmassa tarkastellaan kahta toteuttamisvaihtoehtoa VE1 ja VE2, joilla on kaksi alavaihtoehtoa:

– VE1: Aittovaara-Vuotto (VE1 A pituus 33,7 kilometriä ja VE1 B 34,2 kilometriä)

– VE2: Aittovaara-Pyhänselkä (VE2 A 63,4 kilometriä ja VE2 B 63,8 kilometriä).

Sähkönsiirtoreitti Aittovaara-Vuotto sijoittuu uuteen maastokäytävään ja osin käytöstä poistettuun vanhaan käytävään. VE2 on jatkolinja Pyhänselän 400/110 kilovoltin sähköasemalle sijoittuen joko olemassa olevien tai suunnitteilla olevien linjojen rinnalle. Tavoitteena on 400 kilovoltin siirtolinja. Vaihtoehtojen pituudet poikkeavat merkittävästi toisistaan. Ohjelmasta ei käy selville, miksi siirtoreitti rakennettaisiin Pyhänselän asemalle asti, jos Vuotossa sijaitseva sähköasema on sähkönsiirtoa riittävästi palveleva päätepiste. Alavaihtoehtojen selitys vaikuttaa tekniseltä, jota ei tarkemmin kuvata.

VE1 ja VE2 vaihtoehtojen ohella tarkastellaan toteuttamatta jättämistä, vaihtoehtoa VE0, jota kutsutaan vertailuvaihtoehdoksi. Se tarkoittaa nykytilaa eli muiden käynnissä olevien suunnitelmien toteutumista, mutta ei Aittovaaran ja Mustasuon-Tynnyrikorven tuulivoimahankkeiden tai jonkin niistä toteutumista. Ohjelmassa sellaisesta lopputulemasta todetaan, että se tarkoittaisi hankkeille vaihtoehtoisten toteuttamismahdollisuuksien etsintää. Pohjois-Pohjanmaalla vaihtoehtoisia toteuttamismahdollisuuksia kyllä riittää ja niitä myös realisoituu kaiken aikaa. Tuulialfan mainittujen hankkeiden toteuttamatta jättäminen ei tosiasiassa vaikuta niin, että pitäisi ikään kuin luoda jokin uusi hanke täyttämään esimerkiksi aukkoa sähköntuotannossa.

Sähkönsiirron rakentaminen on tuulivoimahankkeen kylkiäinen, jonka aiheuttama ympäristörasitus ei vaikuta hankkeen toteuttamiskelpoisuuden harkintaan, vaikka sen sähkön siirtoon tarvitaan aina uusi linja. Se voi olla pullonkaula, joka vähintään viivästyttää rakentamista, mutta ei sinänsä toimi päätöksen teossa painavana ympäristökriteerinä.

Luonnonsuojelupiiri on antanut Aittovaaran hankkeesta kriittisen lausunnon. Mustasuon-Tynnyrikorven hankkeet eivät vielä ole olleet nähtävillä. Niin tuulivoimahankealueilla kuin myös sähkönsiirtoreitillä vaikutusalueineen on huomattavia suoluontoon ja siihen kytkeytyviä linnustollisia arvoja. Ohjelmankin mukaan ”yleisesti kuvaten lähtötietojen ja maastoselvitysten perusteella reitillä on arvokkaita kasvillisuus- ja luontotyyppikohteita, jotka ovat pääosin avosoita ja niitä reunustavia puustoisia soita.” Esimerkiksi Vuotto-Pyhänselkä -linja kulkisi Muhoksen suot -kokonaisuuteen kuuluvan luonnontilaisen Ison Matinsuon halki. Suolla on jo ennestään sähkölinja. Kuten tavallista kyseinen uusi linja tulisi sen viereen. Ohjelman mukaan suon halkaiseva reittivaihtoehto on saatu perusteltua ympäristövastuulliseksi ratkaisuksi. Törmäysriskikään ei enää kasva, kun se on jo olemassa aiemmin tehtyjen rakenteiden takia.

Kyseisen 400+110 kilovoltin linjan arviointi on sikälikin hankalaa, että sillä on jo etukäteishyväksyntä energia- ja ilmastovaihemaakuntakaavan luonnoksessa. Merkinnällä osoitetaan kyseisen hankkeen selvityksessä olevaa siirtolinjaa välillä Aittovaara-Vuotto. Kaavakartan merkinnällä ’ohjeellinen pääsähköjohto 110 kv’ osoitetut linjaukset perustuvat kaavaselostuksen mukaan tuulivoimahankkeiden YVA-selvityksiin tai muihin riittäviksi arvioituihin selvityksiin, joissa voimajohdon reitti on varmistettu pääpiirteissään toteuttamiskelpoiseksi, mutta voi vaatia vielä mahdollisia pieniä muutoksia. Kaavavaraukset pohjautuvat tosiasiassa vain tarveharkintaisiin esiselvityksiin, joita ovat laatineet lähinnä hankevastaavat ja joita TUULI-hankkeessa on hyödynnetty.

Tuulivoiman hyödyntämisessä hanke hankkeelta etenemisessä on vaikeaa saada aikaiseksi asiallista yhteisvaikutusten arviointia siitä, mikä olisi kyseisen energiantuotantomuodon kohtuullinen määrä, johon aiheutuvan ympäristökuorman kokonaisarvio vaikuttaisi. Siihen vaadittaisiin tiukempaa etukäteistä sijainninohjausta ja ennen kaikkea monipuolisempaa tuulivoimarakentamisen toteuttamiskelpoisuuden harkintaa. Tällainen hankekohtainen arviointi ja varsinkin varsinaisesta tuulivoimahankkeesta ulkoistettu sähkönsiirron ympäristövaikutusten arviointi on pitemmän päälle hankkeiden suuren määrän takia tehotonta. Seurantatieto on vielä vähäistä, mutta siitä on kuitenkin alettu seuloa vaikutustrendejä muun muassa luonnon monimuotoisuuteen. Sähkönsiirtolinjat yhdessä massamittaisen tuulivoimarakentamisen kanssa aiheuttavat luontoalueiden pirstoutumista, elintilan heikentymistä ja eläimistön karkottumista alueelta.

Aittovaaran ja Mustasuo-Tynnnyrikorven tuulivoimahankkeiden toteutuminen ratkaisee sähkönsiirtoreitin tarpeen ja reitin ympäristövaikutusten tulee painaa tuulivoimahankkeiden toteuttamiskelpoisuuden arvioinnissa.

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs. toiminnanjohtaja