Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjavesien ottolupa tulee kumota

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys ry
oulu(at)sll.fi

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

 

22.12.2023

Vaasan hallinto-oikeus
vaasa.hao(at)oikeus.fi

Viite: Dnro PSAVI/716/2017

Hakija: Oulun kaupunki Oulun Vesi liikelaitos

Asia: Valitus vesilain mukaisesta päätöksestä koskien pohjaveden ottoa ja sen valmistelua Viinivaaran-Kälväsvaaran alueelta, Pudasjärvi ja Utajärvi

Liite 1: Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lupapäätös 21.11.2023

Vaatimus

Lupa pohjaveden ottoon ja poikkeuslupa joidenkin lähteiden tilan heikentämiseen tulee kumota. Päätös on vesilain, vesienhoitolain ja luonnonsuojelulain vastainen.

Perustelut

Oulun Vesi liikelaitokselle on myönnetty lupa ottaa pohjavettä Viinivaaran ja Kälväsvaaran pohjavesialueilta enintään 9000 kuutiota vuorokaudessa yhteensä 11 vedenottamosta, joista 9 sijaitsee Viinivaaran ja 2 Kälväsvaaran pohjavesialueilla. Lupa on myönnetty myös viiden luonnontilaisen tai lähes luonnontilaisen lähteen tilan heikentämiselle. Poikkeuslupa koskee lähteitä Isohete (ID 4), Hanganvaara N (ID 5), Hanganvaara (ID 8), Viinivaara E (ID 10) ja Viinilän lähde (ID 11). Lupa myönnettiin haettua jonkin verran pienemmälle ottomäärälle. Hakemuksessa vuorokautinen vedenoton enimmäismäärä oli 11000 kuutiota.

Hakemuksen ja lupapäätöksen mukaiset vedenottamot ja pohjavedenottomäärät:

Vedenottamo Pohjavedenotto m3/vrk kuukausikeskiarvona enintään

Hakemus           Lupa

Katosharju K7         300-500            300

Viinivaara AK7         1100-1500        1100

Viinivaara MV9        400-600           400

Viinivaara MV9/3    400-600           400

Viinivaara 8/1           1200-1600        1200

Viinivaara Por 73      400-600           400

Viinivaara Por 11/5   1300-1700        1300

Viinivaara V4              800-1200         800

Hanganvaara Por 49  500-900           500

Kälväsvaara 5/3          1300-1700       1300

Kälväsvaara Por 25     1300-1700       1300

Yhteensä                        11 000              9 000

Viinivaarasta pohjavettä sallitaan pumpattavan 6400 kuutiota vuorokaudessa ja Kälväsvaaran alueelta 2600. Ottamokohtaiset vuorokautiset maksimit ovat enimmäisvesimäärien kuukausikeskiarvoja. Määrät noudattavat hakemuksessa esitettyjen ottamokohtaisten vedenottomäärien vaihteluvälien alarajoja. Kokonaisvedenottomäärä on supistunut 18 prosenttia hakemuksessa esitetystä 11000 kuutiosta vuorokaudessa. Viinivaaran pohjavedenottamoista vähennys on 20 prosenttia ja Kälväsvaaran ottamoista 13 prosenttia. Päätöksen mukainen pohjavedenoton enimmäismäärä on noin 27 prosenttia Viinivaaran pohjavesialueilla muodostuvan pohjaveden määrästä (24 000 m3/vrk) ja noin 17 prosenttia Kälväsvaaran pohjavesialueella muodostuvan pohjaveden määrästä (15 000 m3/vrk).

Lupaviranomaisen mukaan myönnetty haettua pienempi vuorokautinen vesimäärä on ratkaisevasti vähentänyt hankkeen haitallisia vaikutuksia niin, että lupa on tullut myöntää. Päätöksellä haitalliset vaikutukset jäävät sekä suuruudeltaan että merkittävyydeltään Natura-suojeluverkostossa ja vesilailla suojelluille luontoarvoille enintään kohtalaisiksi. Hankkeen Natura-arviointi on laadittu hakemuksen mukaisena eli 11000 kuution vuorokautiselle ottomäärälle 11 ottopaikasta Viinivaarasta ja Kälväsvaarasta. Senkään ottomäärän seurauksena ei Natura-arvioinnin loppupäätelmien mukaan hankkeesta koituisi sellaista merkittävää haittaa Natura 2000 -verkostoon sisällytetyille Olvassuon (FI1103829) ja Kiiminkijoen (FI1101202) Natura-alueille, jonka takia luonnonsuojelulain (1259/2014) 66 §:n perusteella lupaa ei voisi myöntää (esimerkiksi liite 2: Olvassuon Natura-arviointi, täydennys 30.11.2017).

Uuden, nyt valituksen kohteena olevan hakemuksen keskeisimpänä tavoitteena on poikkeustilanteisiin varautuminen ja vedenhankinnan varmuuden parantaminen, johon vesihuollosta vastaava luvan hakija, Oulun Vesi liikelaitos on velvoitettu Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kehotuskirjeellä 11.12.2014. Kehotuskirjeessä on muun muassa todettu, että vedenhankinnan varmistaminen tulee toteuttaa mahdollisimman pikaisesti nykyiseen päävesilähteeseen kohdistuvien riskien takia. Pitkällisen prosessin tuloksena Oulujoen pintavesi säilyy kuitenkin pääraakavesilähteenä. Viinivaara-Kälväsvaarasta johdettava pohjavesi ei olisi varavettä, vaan luvan mukainen määrä olisi jatkuvassa käytössä, teknistaloudellisista syistä. Vesijohtoverkostossa virtaava vesi olisi pinta- ja pohjaveden seosta, jonka seossuhteen tulisi pysyä mahdollisimman vakiona, todetaan hakemuksessa.

Kiire asian hoitamiseksi on liittynyt vesihuollon turvaamiseen varavesijärjestelmin. Kanta-Oulun vesihuolto on varmuusluokassa III. Se pitää nostaa vähintään II-luokkaan. Luokituksen nostaminen edellyttää varmistamaan asukkaille vähintään 50 litraa vettä vuorokaudessa päävesijärjestelmän ollessa pois käytöstä. Alunperin ratkaisuksi valittiin siirtyminen kokonaan Viinivaara-Kälväsvaarasta ja joistakin muista pohjavesilähteistä saatavan pohjaveden käyttöön. Kun suunnitelma ei saanut vesilain mukaista lupaa, hanke laitettiin vireille uudelleen muutetussa muodossa. Tosiasiassa uusikaan ratkaisu ei täytä tavoitetta varavesijärjestelmästä kriisitilanteiden turvaksi, kun pintavesi raakavetenä olisi syystä tai toisesta poissa käytöstä. Joulukuussa 2023 Kanta-Oulun vesijohtoverkostoon pumpattiin puhdistettua talousvettä vajaat 28000 kuutiota vuorokaudessa. Lupapäätöksen intressivertailun mukaan Viinivaaran ja Kälväsvaaran pohjavesivarojen hyödyntäminen (9000 m3/vrk) nostaa Oulun vedenhankinnan ja poikkeustilanteeseen varautumisen lähelle ohjeistusten edellyttämää varmuusluokkaa II.

Lupamääräyksillä on lisätty luvan myöntämisedellytyksiä. Niillä muun muassa pyritään estämään joidenkin lähteiden ja lähdepurojen kuivuminen ja Sorsuanojan alivirtaaman painuminen liian alhaiseksi. Poikkeuslupaa koskevista lähteistä purkautuvan veden virtaama (lähteen antoisuus) ei saa laskea lupamääräyksessä 10 määrättyä vähimmäisvirtaamaa pienemmäksi. Keinona on keskeyttää pohjavedenotto ottamoilla Viinivaara Ak7 ja Hanganvaara Por 49, jotta Suosuanojan haaroihin, etenkin Heteojaan ja Hämyojaan, sekä edelleen Sorsuanojaan ja Nuorittajokeen kulkeutuvan pohjaveden määrä kasvaisi. Tarkkailulla odotetaan saatavan riittävä varmuus tarvittaessa vedenoton porrastamiseen haittojen lieventämiseksi. Tällä menettelyllä kuitenkin heikennetään myös merkittävästi hankkeen alkuperäistä tarkoitusta – veden turvaamista poikkeustilanteessa oululaisille.

Vesihuoltojärjestelmästä vastaavan Oulun Vesi liikelaitoksen painottama etu riittävästä seossuhteesta ja kriisivalmiudesta vähentää kuitenkin uskottavuutta tarkkailun toimivuudesta ja sen tulosten vaikuttavuudesta. Hakemuksessa todetaan, että Viinivaara-Oulu syöttöjohdon pituus on noin 71.2 kilometriä. Siinä oleva vesimäärä on noin 17200 m3. Veden viipymä hankesuunnitelman mukaisella vedenottomäärällä 11000 m3/vrk on syöttöjohdossa 1.5 vuorokautta. Jos vedenottoa pienennetään, kasvaa viipymä siirtojohdossa ja samalla riski veden laatumuutoksiin.

Pitäytyminen Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjavesien hyödyntämisessä Oulun vesihuollon parantamiseksi osoittaa huonoa hallintoa. Tarve kehittää vesihuoltoa on kiistaton, mutta itsepintainen lukkiutuminen selvästi luonnon monimuotoisuutta ja vesiensuojelua heikentävään vaihtoehtoon on johtanut tilanteeseen, jossa lupa on katsottu pakolliseksi myöntää, mutta ehdoin, jotka eivät kuitenkaan ratkaise varsinaista vesihuollon ongelmaa, mutta aiheuttaa merkittäviä menetyksiä suojelluille luontoarvoille. Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjavesien hyödyntämistä rinnakkaisvesilähteenä ei voi pitää sellaisena yleisenä tärkeänä yhteiskunnallisena etuna, jolle ei ole vaihtoehtoa ja jolle lupa olisi myönnettävä, vaikka hyödyntäminen todistetusti aiheuttaisi huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa.

Vaihtoehto Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjavesille on esitetty jo kaupungin omassa monitavoitearvioinnissa vuonna 2015, jolloin hyväksytyin vaihtoehto oli Yli-Ii (liite 3: Oulun vedenhankinnan varmistamisen monitavoitearviointi kunnallisen päätöksenteon tukena. Oulun yliopisto Thule-instituutti ja Vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmä). Tämä Oulun Veden kehitystoimenpiteiden ulkopuolelle jätetty vaihtoehto olisi kaupungin rajojen sisällä, jolloin naapurikunnan pohjavesiin ei tarvitsisi kajota, ja lisäksi lähempänä. Nyt kun vedenottoa on laskettu jo alle kannattavuusrajan, vaihtoehto olisi varmasti taloudellisestikin järkevämpi. Huonon hallinnon listaan voi lukea myös sen, että Yli-Iin vaihtoehto on jätetty tarkemmin tutkimatta, kun kaikki panokset on laitettu Viinivaaran-Kälväsvaaran alueeseen.

Vaasan hallinto-oikeus edellytti kumottuaan päätöksellään 12.12.2012 aiemman Oulun Vesi liikelaitoksen hakemuksen, että luvan hakijalle on varattava mahdollisuus muuttaa suunnitelmaa muun muassa niin, etteivät Kiiminkijoen ja Olvassuon Natura-alueiden luontoarvot merkittävästi heikkene. Sellaiseksi hakija arvioi 11000 kuution vuorokausiottoa 11 vedenottamosta, mutta sekin on osoittautunut ottomäärältään liian mittavaksi. Onko 2000 kuution/vrk tai 13 prosenttia Kälväsvaaran pohjavedenottamoiden kokonaisvedenotosta olennainen muutos hyväksymisrajan ylittämiseksi? Sitä on arvioinut (tai arvaillut) vain lupaviranomainen ja ilman mitään lisäselvityksiä tai lausuntoja.

Hankkeessa laadituista täydennetyistä (lopullisista) Natura-arvioinneista annetut keskeisimmät ja asiantuntevimmat eli Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (4.9.2018) ja Metsähallituksen (27.4.2018, 30.11.2018 ja 19.6.2019) lausunnot, jotka siis koskivat 11000 kuution vuorokausiottomääriä, ovat hyvin kriittisiä. Niissä todetaan yksiselitteisesti edelleen, ettei luvan myöntäminen ole mahdollista luonnonsuojelulain 66 §:n nojalla. Esimerkiksi ”Varsinais-Suomen ELY-keskus katsoo, että Olvassuon osalta vedenotolle ei voida myöntää lupaa, koska hanke suunnitellulla tavalla merkittävästi heikentää Olvassuon Natura-alueen luontotyyppeihin ”pikkujoet ja purot”, ”lähteet ja lähdesuot”, ”letot”, ”kirkasvetiset järvet” ja ”aapa- suot”. Lisäksi hankkeella on merkittävästi haitallisia vaikutuksia luontodirektiivin lajeista lapinsirppisammaleeseen, lettorikkoon ja kiiltosirppisammaleeseen, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.” Metsähallitus on puolestaan lausunnossaan (27.4.2018) todennut, että ”hakemuksen mukaisella pohjavedenotolla on haitallinen vaikutus Olvassuon Natura-alueen suojeluperusteina olevista luontotyypeistä luontotyyppeihin aapasuot, puustoiset suot, pikkujoet ja purot, letot, lähteet ja lähdesuot, luonnonmetsät, karut kirkasvetiset järvet, humuspitoiset lammet ja järvet sekä vaihettumissuot ja rantasuot eikä merkittävien vaikutusten syntymistä voida sulkea pois.”

Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on jälleen kerran päätetty pysäyttää, tällä kertaa vuoteen 2030 mennessä. Toistaiseksi luontokato etenee Suomessakin. Näin on muun muassa Suomen

ympäristökeskus tiedottanut 11.12.2023. Tieto pohjautuu tuoreisiin kartoitustuloksiin. Viimeisin EU:n komission Euroopan unionin luonnon tilasta julkaisema luontodirektiivin 17 artiklan mukainen raportti on vuodelta 2019 ja koskee vuosina 2013-2018 jäsenmaissa koottua tietoa. Sen pohjalta on ollut pääteltävissä, ettei EU:n tasolla ole tapahtunut parannusta edellisen raportointikierroksen jälkeen. Vain 15 prosenttia luontotyypeistä on suotuisalla suojelutasolla. Suojelutaso on riittämätön tai huono 81 prosentilla luontotyypeistä.

Suomessa tulos on samansuuntainen. Boreaalisella alueella, joka kattaa pääosan Suomesta ja myös Pohjois-Pohjanmaan, suotuisalla tasolla on niinikään vain 15 prosenttia luontotyypeistä. Viinivaaran-Kälväsvaaran pohjavedenoton vaikutusalueella olevista joko vesilailla tai Natura-verkostossa suojelluista luontotyypeistä esimerkiksi lähteet ja lähdesuot -luontotyypin (koodi 7160) tila boreaalisella alueella on epäsuotuisa, huono ja vakaa, lettojen (koodi 7230) tila epäsuotuisa, riittämätön ja heikkenevä ja aapasoiden (koodi 7310) epäsuotuisa, riittämätön ja heikkenevä.

Päätöksessä on asetettu lupamääräys 10, koska luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia haittoja ei tässä tapauksessa kyetä kaikilta osin estämään. Niitä pystytään lupaviraston mukaan kuitenkin merkittävästi lieventämään monin eri tavoin määrätyllä 100 000 euron suuruisella Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle vuosittain maksettavalla maksulla tehtävillä toimenpiteillä, kun toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti. Toimintamalli on kuitenkin nurinkurinen ja hyvin epävarma. Korvauskäytäntö saattaa olla myös ennakkotapaus. Summa on osoitettu maksettavaksi samalle taholle, joka toimii myös valvovana viranomaisena.

Tutkittu ja raportoitu tuorein arvio osoittaa, että ensinnäkin on olennaista säilyttää jo suojeltuja luontoarvoja, joita muun muassa Natura 2000 -verkoston kohteet pitävät sisällään. Toisekseen Suomikin on sitoutunut myös ennallistamaan merkittävästi pysäyttääkseen luonnon monimuotoisuuden tilan huononemisen. Ennallistaminen on toimenpide jollain tavoin jo heikentyneiden luontotyyppien tilan parantamiseksi. Esimerkiksi hankealueen lähteet ja lähdepurot -luontotyypin edustavuus on poikkeuksellista. Ainutlaatuisuus koskee varsinkin lähteiden muodostamaa kokonaisuutta. Lähteiden heikoksi todettua suojelutasoa ei paranneta tuhoamalla luonnontilaisia lähteitä ja yrittämällä ennallistaa lähde- tai usein käytännössä ojan pohjalla jäljellä olevia pohjavesipurkaumia jossain muualla ja ekologialtaan hyvin erityyppisissä elinympäristöissä.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä vuodelta 2012 todetaan, että harkinta riittävästä suojelun laajuudesta on tehty Natura-verkoston perustamisvaiheessa. Kun alue on luontoarvojensa takia sisällytetty Natura 2000 -verkostoon, rajatun alueen sisällä olevat luontotyypin tai lajin esiintymät ovat suojeltuja ja niiden merkittävä heikentäminen on kielletty. Hallinto-oikeus arvioi myös, että direktiivin tavoitteiden ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on katsottava, että myös Natura-alueella esiintyvän luontotyypin esiintymisalueen osittainen merkittävä heikentäminen on suojelun tavoitteiden vastaista.

Komission ohjeiden mukaan negatiivinen vaikutus alueen eheyteen on lopullinen kriteeri, jonka perusteella todetaan, ovatko vaikutukset merkittäviä. Luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohta määrää, että viranomaiset saavat hyväksyä hankkeen tai suunnitelman vasta varmistuttuaan siitä, että se ”ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen”. Komission tulkintaohjeessa todetaan että koskemattomuus tarkoittaa ”ehjänä olemista”. Tällöin on kyse siitä, voiko alue hankkeesta tai suunnitelmasta huolimatta pitkälläkin tähtäyksellä säilyä sellaisena, että sen suojelutavoitteisiin kuuluvat luontotyypit eivät ”mainittavasti supistu ja suojeltavien lajien populaatiot pystyvät kehittymään suotuisasti tai vähintään säilymään nykyisellä tasollaan”. Tämä korostaa, että hanke tai suunnitelma ei saa uhata alueen koskemattomuutta eli koko Natura–alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena. Myös niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon.

Sekä Olvassuon Natura-arvioinnista että Metsähallituksen lausunnoista voi päätellä, että esimerkiksi pohjavesivaikutus aapasuo-luontotyyppiin vaikuttaa laajalla alueella (läpivirtaus). Muutokset pohjavesien virtauksessa ja tasoissa vaikuttavat kasvuolosuhteisiin ja sitä kautta lajistoon. Aapasuoyhdistymä on suotyyppien mosaiikki, jonka monimuotoisuutta lisäävät ravinteisuuden ja kosteuden vaihtelut. Jos niihin vaikutetaan ulkopuolelta, suojelualue ei ole koskematon enää eikä sen eheys ja omalakinen kehitys häiriintymättömiä.

Lettoja on Olvassuon suojelualueella pienialaisina laikkuina. Hanke vaikuttaisi arvioiden mukaan yhteen neljäsosaan letoista. Vesitasealueella 1 sijaitsee laajin Mustakorven lettokuvio, joka on kasvillisuudeltaan erityisen arvokas ja poikkeava. Hakijan arvio vaikutuksista on vähättelevä. Ne ovat Natura-arvioinnin mukaan suuruudeltaan ja merkittävyydeltään kohtalaisia. Hanke saattaa kaventaa hieman luontotyypin pinta-alaa sen edustavimmilla osilla eli rimpisten meso-eutrofisten lettojen alueella, mutta ei uhkaa luontotyypin säilymistä Natura-alueella. Myöskään ravinnetason ja hydrologian muutoksista johtuvat pitkän aikavälin mahdolliset muutokset eivät ole Natura-arvioinnin mukaan merkityksellisiä, vaikka alueen letoilla esiintyvän vaateliaan lajiston (lapin- sirppisammal, kiiltosirppisammal) vuoksi luontotyypin herkkyys muutokselle on erityisen suuri.

Lupaviranomainen puolestaan arvioi, että Mustakorven alueen lettojen luonnonarvot saattaisivat pitkällä aikavälillä heikentyä merkittävästi hakemuksen mukaisella ottomäärällä. Riittävä ratkaisu merkittävän haitan välttämiseksi on päätöksen mukaan vähentää pohjaveden ottoa vesitasealueelle 1 purkautuvasta pohjaveden määrästä 12 prosentista 10 prosenttiin. Pohjaveden ja pintavesien suhteelliset määrät ja liikkeet kuitenkin muuttuvat. Oletus lapinsirppisammaleen ja kiiltosirppisammaleen sekä muiden letoille tunnusomaisten sammal- ja kasvilajien esiintymien säilymisestä edelleen elinvoimaisina myös Mustakorven alueella sisältää merkittävän epävarmuuden ja on varovaisuusperiaatteen vastainen. Tosiasiassa pohjavedenoton virtauksen väheneminen heikentäisi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokasta Olvassuon osaa ja vaikuttaisi selkeästi Natura-alueen aapasoiden eheyteen.

Natura-arvioinnissa on käytetty toistuvasti sanoja lievästi heikentävä tai kohtalaisesti heikentävä. Arvio vaikuttaa tarkoitushakuiselta, jotta luonnonsuojelulain raja merkittävästä heikentämisestä voidaan välttää. Merkittävyyden arvioinnista vaikutelmaksi jää, että on painotettu mahdollisen muutoksen laajuutta, joka on suhteutettu alueen kokoon. Hakija on voinut sen johdosta tulkita, että pienen osan heikentyminen ei juuri heikennä Olvassuon Natura-alueen suotyyppien kokonaisuutta ottamatta huomioon muun muassa niiden erilaisia trofiatasoja ja niiden ilmenemistä suoluontotyypeissä ja lajistossa ja vesitasemuutoksien vaikutuksia etenkin pitemmän ajan kuluessa. Ympäristöään selvästi rehevämmät suotyypit ovat monimuotoisuudeltaan Olvassuon Natura-alueen arvokkaimpia.

Lisäksi on otettava huomioon, että ilmastonmuutos tulee muuttamaan sadantaa ja haihduntaa sekä veden kierron dynamiikkaa kasvavasti. Sen vaikutuksia virtaamiin ei täysin voida tietää. Näin ollen yhteisvaikutus vedenoton kanssa luontotyyppeihin ja lajistoon voi olla merkittävästi heikentävä. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen herkillä vedestä riippuvaisilla kosteikkokokonaisuuksilla on välttämätöntä.

Merkittävästi heikentäväksi hanke vaikutuksiltaan on jo osoittautunut, koska suojelun olennaiset arvot ja ekologinen toimintakyky eivät säily koskemattomina. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa tai hanketta koskeva lupa voidaan myöntää vain edellyttäen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmistuneet siitä, että se ei vaikuta pysyvällä tavalla haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä. Ehto ei täyty Olvassuon suojelualueen osalta valituksen alaisessa hankkeessa.

Pohjavedenoton selvimmät haitalliset vaikutukset Kiiminkijoen Natura-alueella kohdistuvat pikkujoet ja purot luontotyypin osalta Sorsuanojaan. Lisäksi luontotyyppiin humuspitoiset järvet ja lammet kuuluvien Ison Olvasjärven ja Iso-Timosen tila on vaarassa heikentyä pohjavedenoton seurauksena ilman happitilanteen säilymistä turvaavia toimenpiteitä. Kiiminkijoen Natura-alueen eheyteen hakemuksen tai päätöksen mukaisesti toteutettavalla pohjavedenotolla on aluehallintoviraston näkemyksen mukaan vähäinen kielteinen vaikutus. Varsinais-Suomen ELY-keskus toteaa, että tehtyjen Natura-arviointien ja mallien perusteella ei voida todeta johtopäätöksenä, että suunnitellun hankkeen vaikutus Kiiminkijoen Natura-alueen luontoarvoihin ei olisi merkittävä.

Vesilain mukaan lupaa ei saa myöntää, jos vesitaloushanke muun muassa aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa. Kuten todettua yleinen etu ei vaadi luvan myöntämistä, koska varavesijärjestelmäksi on useita toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Viinivaaran-Kälväsvaaran hanke aiheuttaisi toteutuessaan vesilain kieltämiä vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonolosuhteissa ja vesiluonnossa sekä melko välittömästi että pitkän ajan kuluessa enenevästi paitsi vesilain myös vesienhoitolain vastaisesti.

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä 12.12.2012 (nro 12/0363/1) todettiin, että hanke on Nuorittajoen ja Ison Olvasjärven osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden vastainen. Myös tältä osin vaikutus on edelleen kielteinen, vaikka ottomääriä onkin pienennetty. Vuoden 2013 arvion mukaan Nuorittajoki on tyydyttävässä ja Iso Olvasjärvi välttävässä tilassa. Myös Kiiminkijoen Natura-ohjelmaan kuuluva Iso-Timonen on luokiteltu ja todettu vuonna 2013 olevan tyydyttävässä tilassa ja on edelleen.

Metsähallituksen lausunnon mukaan vaikutus Isoon Olvasjärveen olisi lähes sama kuin aiemmalla hankkeella, sillä pohjaveden virtauksessa järveen tapahtuisi vain lievä väheneminen – 35 prosentista 31 prosenttiin. Järven tilan paraneminen välttävästä tilasta estyisi vesienhoitolain vastaisesti sen lisäksi, että pohjavesivaikutuksen väheneminen heikentäisi järven Natura-suojeluarvoja. Samaten arvellaan hyvän tilan saavuttamisen olevan vaikeaa Nuorittajoella hankkeen vaikutusten takia suoraan vedenlaatuun että virtaamiin alivirtaamakautena ja välillisesti Sorsuanojan tilan heikentymisen kautta.

Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja ei saa merkittävästi heikentää (luonnonsuojelulaki 64a § 1259/014 sekä 34 § 5.1.2023). Lain 66 §:n ja uuden luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa (435 §:n 1 ja 2 mom) tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Eritoten Varsinais-Suomen ELY-keskuksen lausunnon perusteella on todettava, että hanke merkittävästi heikentäisi suojelun perusteena olevia luotoarvoja.

Lupa pohjavedenottoon ja joidenkin lähteiden tilan heikentämiseen tulee kumota, sillä luvanmyöntämisen edellytykset puuttuvat.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry

Esko Saari
puheenjohtaja

Merja Ylönen
vs toiminnanjohtaja, taloudenhoitaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys ry

Kalle Hellström
varapuheenjohtaja

Juha Hilska
sihteeri

Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry

Pirkko-Liisa Luhta
puheenjohtaja

Terhi Taikavaara
sihteeri