Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Ilveksen tappoluvista valitettiin laajasti

Suomen riistakeskuksen myöntämät ilveksen tappoluvat saivat luontoväen liikkeelle. Yhteensä poikkeuslupia myönnettiin poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen 300 ilveksen tappamiseksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri valitti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen 16 ilveksen tappoluvasta. Poikkeusluvat oikeuttivat yhteensä 20 ilveksen tappamiseen. Luonnonsuojeluliiton piirit ja paikallisyhdistykset ovat jättäneet hallinto-oikeuksiin kaikkiaan 168 valitusta. Näin laaja valittaminen oli mahdollista, koska suomalaiset lahjoittivat oikeudenkäyntikuluihin ennätyksellisen määrän rahaa, yli 50 000 euroa.

”Laajamittainen ilveksen metsästys riittämättömillä perusteilla sai Luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset valittamaan tappoluvista enemmän kuin koskaan ennen. Kiitos lahjoittajille, jotka tekivät tämän mahdolliseksi”, sanoo liiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola.

Suomen riistakeskus on perustellut suurinta osaa poikkeusluvista ”paikallisyhteisön sitouttamisella”. Luonnonsuojeluliiton ympäristöoikeuden asiantuntijan Hannes Koljosen mukaan Suomen riistakeskuksen perustelu ei ole lainmukainen eikä johdonmukainen.

”Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan poikkeusluvalla on voitava ratkaista joku ongelma tai erityistilanne. Riistakeskus perustelee lupia paikallisyhteisön sitouttamisella. Voidaan siis todeta, että ongelma on paikallisyhteisön sitouttamisessa eikä ilveksissä. Mikäli ongelma on aito, löytyy sen ratkaisemiseen muita keinoja kuin 300 ilveksen tappaminen.”

Korkein hallinto-oikeus on tänä ja viime vuonna linjannut sekä ilvestä että karhua koskevasta kannanhoidollisen metsästyksen poikkeuslupien perusteluiden pätevyydestä. Näiden ratkaisujen valossa ”paikallisyhteisön sitouttaminen” ei ole riittävä peruste 300 tiukasti suojellun ilveksen tappamiselle. Etenkin, kun ilveksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Ilvekset saalistavat vieraslajeja, kuten valkohäntäkaurista ja supikoiraa, joiden määrää on pyritty rajoittamaan metsästäjien ja suojelijoiden yhteistyöllä. Kettuja ja supikoiria saalistamalla ilves kohentaa samalla metsäjänis- ja metsäkanalintukantoja. Kauriskantaa verottamalla ilvekset voivat vähentää myös puutiaisia eli punkkeja.