Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Luon­non­hoi­to­töis­sä pe­rin­ne­mai­se­mis­sa kesällä 2023

Pitkäjänteisessä työssä niitty pysyy avoimena. Maisema on myös vihreämpi, kun kuloa ei kerry. Niittojäte haravoidaan ja kuljetetaan pois. Ravinteisuus vähenee ja matalat kukkivat ruohot saavat lisää elintilaa.

Kuva: Merja Ylönen

Kesään kuuluvat niittotalkoot – Kiimingin Haaranniityllä jo 31. kerran yhtäjaksoisesti. Sarviselänkankaalla Muhoksella niitettiin yhdeksättä kertaa ja uusimmalla kohteella Tikanlantossa Muhosjokivarressa oltiin toista kertaa.

TIKANLANTTO

Tikanlanton tulvaniitty on osa Tikanlantto-Isolantto -Natura-aluetta. Vieressä virtaava Muhosjoki on voimakkaasti mutkitteleva ja vapaasti virtaava kanjonimainen joki, jonka varret ovat reheviä. Niittyä onkin aikoinaan hyödynnetty heinänteossa, mutta se on saanut kasvaa umpeen jo 1980-luvulta asti, kunnes Helmi-ympäristörahoituksella päästiin aloittamaan vajaan hehtaarin laajuisen kohteen kunnostus. Alkajaisiksi Metsähallitus kaatoi puuston.

Raivauksen ja kahden kesän niiton jäljiltä maisema on jo paljon muuttunut. Keskikesällä niityn ovat vallanneet päivänkakkarat ja perhoset. Niittopäivänä 29.7. näyttävimmän kasvuston lajiksi oli vaihtunut kultapiisku. Loistokultasiivet lentelivät niityllä ja peukaloinen lauloi reunametsässä. Tällä kertaa Tikanlanton talkoissa käytössä oli myös pienniittokone.

Pienniittokone leikkaa kultapiiskukasvustoa Tikanlanton niityllä. Kuva: Merja Ylönen

SARVISELÄNKANGAS

Hehtaarin laajuinen perinnebiotooppi piilottelee luonnontilaisten soiden keskellä metsäkumpareella Oulujoen pohjoispuolella Muhoksen ja Utajärven rajamailla. Perille asti ei autolla pääsekään. Kilometrin verran on autojen jättöpaikalta kävelyä metsäpolkua pitkin. Luonnonäänimaisema on oma elämyksensä. Kurkien ja joutsenten huutelua kuuluu viereiseltä Sarvisuolta ja haavanlehtien havina säestää työskentelyä viikatteen ja haravan varressa. Mitään melua tuottavia koneita ei talkoissa ole käytössä.

Kuva: Kalle Hellström

Perinnebiotooppi on perua vanhasta erämaa-asutuksesta, joka jatkui 1950-luvulle asti, kunnes autioitui. Nykyisin niitty on osa Räkäsuon Natura-aluetta. Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt kuuluu kuvion luonnehdinta Natura-luontotyyppinä. Paras osa niitystä on matalakasvuista ja edustavaa niittykasvillisuutta, pikkulaukkuja, nurmitattaria, päivänkakkaroita, kissankelloja . . .

HAARANNIITTY

Reposeläntien varressa sijaitseva niittykumpare on osa Haaran Natura-suojelualuetta. Perinnebiotoopilla on useita edustavia niittytyyppejä, kuten tuoretta pienruohoniittyä ja ketoa. Ahopukinjuuri kukkii yleensä vielä runsaana niittäjien tullessa paikalle elokuun alkupuolella. Joukossa on myös harvinaisia ja uhanalaisiakin lajeja, ahonoidanlukkoa, ketonoidanlukkoa, pölkkyruohoa, jäkkiä ja kissankäpälää. Lajiston runsautta selittää osaltaan sijainti Kiimingin kalkkipitoisella liuskealueella. Ahomansikoita ja punaisia viinimarjoja voi maistella työn lomassa.

Niittojäte haravoidaan ja kuljetetaan kevytpeitteellä niityltä pois metsänlaidassa olevaan kompostikasaan. Kuva: Merja Ylönen

Tänä kesänä niityllä havaittiin myös uusi perhoslaji, huhtasinisiipi (Aricia nicias), joka on uhanalaistunut vaarantuneeksi. Laji on taantunut voimakkaasti Etelä-Suomessa ja levinneisyyden painopiste on siirtynyt pohjoiseen, mutta harvinainen havainto se on täälläkin. Perhonen elää metsänkurjenpolvella ja suosii avoimia maaston laikkuja. Haaranniitty on juuri sellaista elinympäristöä.

Vanha kyläsepänpaja lisää niityn perinnearvoa. Kuva: Merja Ylönen

Vuonna 2021 hoidettava pinta-ala kasvoi metsän keskellä olevalla erillisellä ruohoisella niityllä, jolla kasvaa muun muassa kulleroa. Haaranniityllä työtä onkin kahdeksi päiväksi.

Niittokone tehosti rehevöityneen entisen pellon niittoa. Kuva: Merja Ylönen

Niittokone helpotti työtä entisen pellon ja kumpareen laen raivatulla alalla. Ne ovat kasvustoltaan vielä reheviä, mutta säännöllinen niitto muuttaa lajistoa, maitohorsma katoaa ja tilalle leviää matalia, kukkivia ruohoja viereiseltä perinnebiotoopilta. Sillä työvälineinä ovat vain viikate ja harava. Laidunnus saattaa vielä palatakin hoitamaan osaltaan Haaraojan varren maisemaa jossain vaiheessa, jos vain lähistöllä on lampaita tarjolla.

Niitto alkamassa metsän keskellä sijaitsevalla kulleroniityllä 9.8.2023. Kuva: Merja Ylönen

TALKOOTYÖLLÄ ON PAIKKANSA

Kaikista hoitokohteista tehtiin sopimus Metsähallituksen Pohjanmaan-Kainuun luontopalveluiden kanssa. Työstä ansaittu talkoopalkkio käytetään luonnonsuojelupiirin toimintaan.

Parasta jälkeä saa aikaan laiduntava karja, mutta paikoin niittäjiä tarvitaan. Laiduntavia eläimiä ei riitä tai kohde on pieni ja hankalan matkan takana. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä. Kaikki niitä ylläpitävä apu on tervetullutta.

Talkoista vastaava huolehtii työvälineistä ja tarjoaa hyvät eväät. Niiton lomassa nautitaan nuotiokahvit. Kuva: Merja Ylönen

Kiitos kesän talkoissa ahkeroineille! Useampikin käsipari olisi sopinut mukaan. Ensi kesänä siihen on taas mahdollisuus.