Kommentit metsätalouden ja turvetuotannon vesienhoidon ohjeluonnoksista

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

12.12.2019

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
jaana.rintala(at)ely-keskus.fi

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue
Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu vuosille 2022–2027

Kommentit metsätaloutta ja turvetuotantoa koskevista ohjeluonnoksista

Metsätalouden vesistöpäästöjen hallintaan oppaassa esitetään pitkä lista erilaisia toimenpiteitä, joiden teho ja vaikutukset eroavat toisistaan melkoisesti. Vesiensuojelun tehostamisen tarve onkin suuri, sillä äsken julkistettujen tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että metsätalouden vesistöpäästöjä on tähän mennessä reippaasti aliarvioitu. Esimerkiksi todelliset vuotuiset ravinnepäästöt ovat noin kaksinkertaiset aikaisempaan arvioon verrattuna. Asian merkittävyys korostuu Pohjois-Pohjanmaalla, jossa on paljon metsätaloutta varten ojitettuja soita. Niiden ojitusten pitkäaikaisvaikutuksista saatuja uusia tutkimustuloksia on esitelty jo aiemmin. Tulosten mukaan kuormitus vanhoilta ojitusalueilta kasvaa eikä suinkaan vähene, kuten on oletettu.

Kun toiminta ei ole luvanvaraista, niin voidaan jäädä tietämättömiksi aiheutetuista vaikutuksista. Metsätalouden toimijat, kuten hakkuista ja maanmuokkauksista vastaavat eivät vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta mittaa eivätkä arvioi. Vesistöjen tila ei myöskään vaikuta metsänkäsittelyn toimenpiteisiin. Merkkinä tiedon ja tietoisuuden puutteista ovat myös viime aikojen tutkimustulokset aiemmin luultua suuremmasta ja pitkäkestoisemmasta kuormituksesta. Ne näyttävät tulleen yllätyksenä alan toimijoille ja tuloksia myös epäillään oikeiksi. Kappaleessa 8.1 todetaan muun muassa, että ’Metsätaloustoimenpiteiden vaikutukset ovat yleensä suurimmat toimenpiteiden jälkeisinä vuosina ja häviävät 10–20 vuoden kuluttua toimenpiteestä.’

Seuranta ei myöskään edelleen sisällä tiedon keruuta vesistövaikutuksista, vaan koostuu pinta-alaluvuista ja tehtyjen toimenpiteiden lukumääristä. Vesienhoitolain uutta näkökulmaa ja sen seurauksia ei ole sisäistetty. Metsätalouden vesienhoidon toimenpiteiden seurantajärjestelmässä Pohjois-Pohjanmaalla keskeinen kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa esimerkiksi tarkoittaa tiedon kirjaamista ojitetuista hehtaareista, mutta ei mitään vesistövaikutustietoa, mikä tarkoittaa samalla, ettei tietoa vesiensuojelujärjestelyn toimivuudesta kartoiteta ja myös sitä, ettei vesistön tilaa oteta huomioon toimenpiteiden sijoittamisessa ja mitoituksessa.

Suometsänhoidon kokonaisvaltaisen suunnittelun kehittämisessä (uusi ohjauskeino) ollaan asian ytimessä. Sitä ei ole kuitenkaan keskittyminen kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteisiin ja kunnostusojituksen tehostetun vesiensuojelun toimenpiteisiin, jotka on koottu ’Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa’ alle. On maastohavaintojen perusteella todettava, että vähänkään vanhemmissa kunnostusojitushankkeissa vesiensuojelu on ollut enemmän nimellistä ja käytetyt ojakohtaiset pienet laskeutuskuopat täyttyneet jo ensimmäisenä keväänä ojituksen jälkeen. Oppaankin mukaan on edelleen se varsinainen tehokas menetelmä, pintavalutus vähän käytetty.

Sen sijaan ojitettujen mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan -toimenpide poistetaan, koska luotettavia toteutustietoja ei ole saatavissa, millä jälleen tarkoitettaneen hehtaaritietojen puutetta. Kuten todettua perusvesiensuojelurakenteet ovat usein näennäisiä, kun taas kunnostusojittamatta jättäminen joko siksi, että alue on puun kasvatukseen liian karu tai siksi että siirrytään jatkuvaan kasvatukseen, ovat asiantuntijalausuntojenkin mukaan yleisesti ottaen merkittäviä vesiensuojelutoimenpiteitä. Datan keruu kunnostusojitusten tekemättä jättämisestä ja jatkuvan kasvatuksen pinta-aloista kertoisi myös maankäyttötavoissa tapahtuvasta kehityksestä tai kehittymättömyydestä. Tietenkin tärkeää on myös tehdä tutkimusta vesistövaikutuksista uusille tavoille asetettujen tavoitteiden toteutumisesta.

Pienvesistrategia todetaan toimeenpantavaksi. Mitä se tarkoittaakaan, sitä ei opasluonnoksessa valaista. Suojakaistoja käsitellään toimenpiteenä vaalia myös pienvesiluontoa, mutta kyse on vapaaehtoisesta menettelystä. Metsätalouden tapaa kohdella pienvesiä on syystä viime aikoina arvosteltu. Pienvedet selvästikin vaativat tarkempaa huomiota ja velvoittavia toimenpiteitä. Niihin kuuluvat raakkupurojen suojelu, vesieliöstön vaelluksen turvaaminen metsäteiden rakentamisessa, eroosion estäminen, ojakatkot ennen puroa, suojapuuston jättäminen jne. Luontolaadun seuranta on pistokoemaista ja seuraukset virheistä olemattomia. Metsätalouden toimimisen pienvesien varsilla tulisi olla erityisteemana, jotta purojen kohteluun tulisi asiallinen korjaus.

Kaiken kaikkiaan metsätalouden opasluonnoksen henki on varovainen. Ohjauskeinojen vaikutuksesta esitetään silti hyvin optimistisia odotuksia. Niiden toteutumisen ei pidä jäädä toivomisen tasolle. Kemeran kehittäminen puhtaasti metsätalouden ympäristönsuojelun rahoitusinstrumentiksi on varteenotettava keino vesiensuojelun parantamiseksi ja samalla myös monimuotoisuuden ja ilmaston suojelemiseksi.

Turvetuotantoa koskevassa opasluonnoksessa esitetään kattavasti erilaisia päästöjä vähentäviä ohjauskeinoja ja toimenpiteitä, jotka pääosin ovat jo käytössä ja jos eivät ole, niin ne on syytä ottaa nopeasti käyttöön.

Myös turvesoiden vesistöpäästöjä aliarvioidaan systemaattisesti. Se johtuu siitä, että tähänastisella velvoitetarkkailulla ei juuri saada kiinni virtaamahuippujen nousuvaiheen päästöpiikkejä, jolloin pääosa suon irtaimesta kiintoaineesta lähtee liikkeelle. Tällaisia tilanteita sattuu kevättulvien aikana suolle kertyneiden sulamisvesien murtautuessa liikkeelle sekä myös kesän rankkasateiden aikana, ilmaston muuttuessa ehkä myös entistä enemmän talvella. Nykymitoituksella rakennetut vesiensuojelurakenteet eivät pysty käsittelemään todella suuria vesimääriä, vaan veden mukana kaikki liikkeelle lähtenyt aines päätyy suoraan vesistöön.

Päästöjen seuranta ei saa jäädä pelkästään toiminnanharjoittajan vastuulle. Tarkkailujärjestelmä pitää rakentaa niin, että se tuottaa kuormituksesta kattavasti luotettavaa tietoa. Ylivirtaamien vaikutukset tulee selvittää ottamalla riittävä määrä vesinäytteitä ja oikeaan aikaan. Esimerkiksi kesäisen rankkasateen aikainen vesinäyte täytyy ottaa siinä vaiheessa, kun virtaama suolta alkaa nousta. Tulvan laskuvaiheessa päästöistä ei enää saa mitään olennaista vaikutustietoa.

Kuormituksen aliarviointiin vaikuttaa myös tapa rajata päästöjen mittaus ns. tuotantopinta-alalle. Se ei kuitenkaan ole se pinta-ala, jolta kuormitusta alapuoliseen vesistöön turpeenkaivuun takia päätyy. Oppaassa mainitaan, että uusien eristysojien kaivuussa käytetään metsätalouden kunnostusojitusten vesiensuojelumenetelmiä. Ne ovat käytännössä jonkinlaisia laskeutusaltaita tai lietesyvennyksiä, jotka on yleensä tehottomiksi havaittu. Eristysojat saattavat olla leveitä ja suoria valtaojia, suoranaisia kanavia lukuisten havaintojen perusteella arvioiden. Ojat kaivetaan myös pintavalutuskentän ympärille, jotta kentän puhdistustehoa voidaan mitata. Kaikki turvekentän valmisteluun liittyvät toimenpiteet edustavat voimaperäistä maanmuokkausta ja lisäkuormitusta, mikä sekä luvituksessa että ohjeistuksessa tulee arvioida. Maininta pintavalutuksen käyttämisestä eristysojan vesien ohjauksessa on pieni merkki ongelman havaitsemisesta, mutta se ei vielä tarkoita riittävää kokonaisuuden huomioon ottamista.

Vesien ekologisen tilan määrittelyssä ja seurannassa kriteereinä käyttöön tulisi ottaa niissä luontaisesti esiintyvien arvokalakantojen menestyminen. Vielä 1900-luvun puolivälissä lähes kaikissa Pohjois-Pohjanmaan Perämereen laskevissa joissa oli hyvä luontaisesti lisääntyvä harjuskanta. Ne lähes tuhoutuivat vuosisadan loppupuolen metsäojitusten ja turvesoiden kuivatusten aikana. Ainakin Kuivajoella tästä on olemassa myös tutkittua tietoa. Kuivajoen kalataloudellisessa perusselvityksessä vuodelta 1984 joen keskiosan parhailta koskilta tavattiin sähkökalastuksessa lähes viidenkymmenen harjuspoikasen keskitiheyksiä aarilta. Joen kaikkien koskien matalilta alueilta keskiarvoksi saatiin 32 poikasta aarilta.

Suo-ojitusten haittavaikutusten arvioinnin kannalta merkittävää on, että tuossa vaiheessa metsien uudisojitus oli jo jokseenkin päättynyt, mutta turvetuotantosoiden ojitus vasta alkamassa ja vietiin loppuun seuraavalla vuosikymmenellä. Sen aikana harjuksen poikastuotanto romahti niin, että vuoden 1997 velvoitetarkkailun sähkökalastuksessa niitä löytyi enää muutamia kappaleita aarilta.

Kanta ei ole sen jälkeen elpynyt, mutta pysyttelee hengissä joen alaosan koskilla. Miksi tilanne on edelleen huono, on epäselvää, sillä Oijärven hoitokalastuksen seurauksena myös Kuivajoen vedenlaatu on silmin nähden parantunut parin vuosikymmenen takaisesta.

Syiden selvittäminen ja metsätalouden sekä turvetuotannon vesiensuojelun tehostaminen on ensiarvoisen tärkeää nyt, kun menetettyjä vaelluskalakantoja halutaan kaikkialla palauttaa.

Perämereen laskevien jokien ekologista tilaa ei voi perustellusti julistaa hyväksi, ennen kuin niissä jälleen on hyvät ja luontaisesti uusiutuvat harjuskannat.

Merja Ylönen ja Mauri Huhtala, SLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin edustajat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen yhteistyöryhmässä