Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Raasakkasuon turpeenottolupahakemus tulee hylätä

Iijokeen laskeva Pohjois-Koutuanjoki on jo ylikuormittunut.  Raasakkasuolla piilee myös happamuusriski. Turpeenpoltosta on päästävä eroon pikimmiten. Siirtymäajaksi riittää  nostettavaa nykyisillä turvesoilla.

Kärppäsuo lokakuussa
Lokakuisen Kärppäsuon pinta on kohmeessa. Kuva: Merja Ylönen

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi

8.11.2018

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Ympäristöluvat
kirjaamo.pohjois(at)avi.fi

Viite: PSAVI/1130/2017

Asia: Mielipide Raasakkasuon turpeenottohankkeen ympäristölupahakemuksesta

Hakija: Turveruukki Oy

Vaatimus

Raasakkasuon turpeenottolupahakemus tulee hylätä ympäristönsuojelulain 49 § ja 51 § ja vesienhoitolain tilatavoitteiden vastaisena.

Perustelut

Yhdistys ei ole jättänyt mielipidettään Raasakkasuon hakemuksesta kuulutusaikana 25.4.-25.5.2018. Koska päätöstä hakemuksesta ei ole vielä tehty, pyydämme ottamaan huomioon ratkaisussa tässä mielipiteessä esitetyt näkökohdat.

Raasakkasuon laskuvesistö Pohjois-Koutuanjoki on jo ennestään hyvin kuormittunut etenkin ravinteiden ja kiintoaineen osalta. Kesien 2014-2015 mittauksissa siitä on Raasakkasuon alapuolella todettu keskiarvoina:

pH 5.6, CODMn 31 mg/l,  Kok.P 105 µg/l, Kok.N 873 µg/l, Kiintoaine 8.7 mg/l, Fe 3353 mg/l

Hakemuksen mukaan Raasakkasuon päästöt kasvattaisivat Pohjois-Koutuanjoen ravinnetasoja vielä 10-12 prosenttia ja kiintoainetasoa 7 prosenttia. Ilman niitäkin joen vesien ainespitoisuudet ovat tasolla, joka ekologisen luokituksen mukaan on kaukana vesienhoitolain neljännen luvun 21 §:n tavoitteesta hyvä. Tavoite koskee myös Pohjois-Koutuanjokea, vaikka sen kokoluokan jokia ei vielä ole virallisesti luokiteltukaan.

Lisäriskin vesistölle Iijoen pääuomaan asti muodostaa se, että Raasakkasuo samoin kuin Pohjois-Koutuanjokeen laskevat Palosuo ja Koutuansuo sijaitsevat Litorinameren sulfidivyöhykkeellä. Kaikilta näiltä soilta on kairausnäytteistä löydetty sulfaattimaita, joiden happamoitumisriski on merkittävä. Vaikka suopohjien sulfaattimaiden päälle jätettäisiinkin ohut turvekerros, se ei poista happamoitumisriskiä vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Riskistä muistuttaa Raasakkasuon pohjoispuolen Koutuansuo, jolla turpeennosto on päättynyt ja jolle Vapo on hakemassa jälkihoitotöiden vahvistamista. Alueella on happamia sulfaattimaita. Alhaisin mitattu pH on vuonna 2014 ollut 3.6. Turpeiden kaivuu Raasakkasuolla jatkaisi vuosikymmeniä eteenpäin paitsi joen tilan kuormitusta myös riskiä happamista päästöistä.

Hakija perustelee uuden turvesuon avaamista sillä, että jo vuoden 2022 tienoilla Oulun seudulla

alkaa olla turpeesta puutetta ja esittää arvion, että Raasakkasuon avaaminen lievittäisi tätä puutetta aina vuoteen 2056 saakka.

Hakijan käsitys uusien turvesoiden tarpeesta on nykytiedon valossa suuresti ylimitoitettu. Turveyhtiön kaavailut jättävät täysin huomiotta sen, että ilmastonmuutoksen vastustaminen edellyttää nopeaa fossiilisten polttoaineiden käytön alasajoa. Suomessa on jo päätetty luopua kivihiilestä vuoteen 2030 mennessä. Turve on kaikista polttoaineista ilmaston kannalta vahingollisinta. Sen polton piippupäästö on noin 10 prosenttia suurempi kuin kivihiilen ja kokonaispäästöt turvekentät ja aumat mukaan lukien kasvattaa eroa kivihiileen vielä huomattavasti. Kansainvälinen energiajärjestö IEA kehottikin aivan äsken Suomea luopumaan nopeasti turpeen poltosta sen aiheuttamien suurten hiilidioksidipäästöjen takia. Siirtymäajaksi nykyisten turvesoiden varannot riittävät hyvin. Tällaisessa vaiheessa ei ole yleisen edun mukaista antaa lupaa turpeenkaivuuhankkeelle, joka lisäisi merkittävästi vesieliöstölle erittäin haitallista happamoitumisriskiä.

Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja

Merja Ylönen
sihteeri