Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Pohjanmaan piiri

Pohjois-Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Vastine Vapo Oy:n valitukseen Pudasjärven Kallasuon tur­peen­kai­vuu­alu­een ym­pä­ris­tö­lu­pa­pää­tök­ses­tä

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätös hylätä hakemus Kallasuon kuivattamiseksi on oikea. Suo on hyvin säilyttänyt luonnontilaisuutensa reunaojituksista huolimatta eikä siksi sovellu turpeenkaivuuseen. Vapo valittajana on toista mieltä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
044-9290550

30.8.2018

Vaasan hallinto-oikeus
vaasa.hao(at)oikeus.fi

Viite: Dnro 00589/18/5115

Asia: Vastine Vapo Oy:n valitukseen Pudasjärven Kallasuon turpeenkaivuualueen ympäristölupapäätöksestä

Vaatimus

Valitus on hylättävä.

Perustelut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksen Kallasuon kuivattamiseksi turpeenkaivuuta varten ympäristönsuojelulain 13 §:n 1 momentin nojalla. Oman maastoselvityksensä ja muun tiedon pohjalta Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri pitää ratkaisua oikeana.

Vapo Oy sen sijaan katsoo suon olevan ympäristönsuojelulain 13 §:n 4 momentin mukaisesti arvioitavissa kokonaan muuttuneeksi ja siten turpeenottoon soveltuvaksi. YSL 13 §:n 4 momentin mukaan turvetuotanto voidaan 1 momentin estämättä sijoittaa suolle, jonka luonnontila on ojituksen vuoksi merkittävästi muuttunut. Arvioitaessa suon luonnontilan muutosta otetaan huomioon

ojituksesta aiheutuneet muutokset suon vesitaloudessa ja kasvillisuudessa. Valtioneuvoston asetuksen 44 §:n mukaan suon luonnontilan muutos on merkittävä, jos 1) suon vesitalous on muuttunut peruuttamattomasti, suon vedenpinnan taso on alentunut kauttaaltaan ja suon kasvillisuus on muuttunut kauttaaltaan; 2) suon vesitalous on muuttunut kauttaaltaan, vedenpinnan taso suolla on alentunut kauttaaltaan ja muutokset suon kasvillisuudessa ovat selviä; tai 3) suolla on ojitettuja ja ojittamattomia osia, ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja sen ympäristön välillä ja osalla suon ojittamatonta alaa esiintyy kuivahtamista ja muutoksia suon kasvillisuudessa

Vapon valitus perustuu pääosin GTK:n selvitykseen Kallasuosta (hakemuksen liite 9). Geologian tutkimuslaitos on omaksunut toimintalinjakseen, että soita tarkastellaan aina suokokonaisuuksina ja yhdellä suokokonaisuudella voi olla vain yksi luonnontilaisuusluokka. Suokokonaisuudella ei tarkoiteta geologista suota, vaan ”rajana on mineraalimaan, vesistön ja turpeen raja”, Kallasuolla lounais- ja länsiosassa metsäautotie ja idässä purouoma. GTK:n varsinainen turvevaraselvitys Kallasuolta on vuodelta 1978, jolloin suon reunojen ojitukset oli jo tehty. Vapon toimeksiantona tehty luokitus perustuu kyseiseen vanhaan aineistoon eikä maastossa ole uudelleen käyty.

GTK:n kriteerein koko Kallasuon luonnontilaisuusluokka on 2. Myös GTK:n lausunnossa (lupahakemuksen liite 9) kuitenkin todetaan, että soiden rajaamisesta luonnontilaluokitusta varten ei ole päästy mihinkään yhteiseen näkemykseen. Myöskään laissa tai sen asetuksessa ei ole rajaamisesta säädöstä. PSAVI:n päätöksen mukaan turpeenottoa koskeva suoallas on määriteltävissä luonnontilaltaan luokkaan 3. GTK:n raportissakin myönnetään, että ”Toisaalta suolla on vielä osin hydrologiansa säilyttäneitä rimpinevaosia ja myös ojitetuilla muuttuma-alueilla on edelleen suokasvillisuutta (rahkasammalia ja suovarpuja). Suon kehitys ei ole vielä edes ojitetuilla alueilla edennyt turvekangasasteelle, vaikka ojituksessa on jo kymmeniä vuosia aikaa.”

GTK:lla ei voi olla suon luonnontilaluokituksessa minkäänlaista auktoriteettiasemaa. Laitos on vuosikymmenien ajan kartoittanut turvevaroja niiden hyödyntämiseksi energiaturpeena. Keskeistä työssä on ollut määrittää turvekerrosten paksuus ja turpeen laatu. Kun pääasiallisena tehtävänä on ollut edistää luonnonvarojen käyttöä, selvitykset ovat olleet painokkaasti teknistaloudellisia. Tieto suon muuttuneisuudesta ja vesitalouden tilasta perustuu olemattomaan luonnonsuojelubiologiseen maastotietoon ja ylöskirjauksiin ja tukeutuu pääosin ojituksiin tarkastelluilla alueilla ja oletukseen niiden vaikutuksista. GTK:n linjausta koko biologisen suon rajaamisesta yhteen luonnontilaisuusluokkaan ei voikaan hyväksyä. Ympäristönsuojelulain asetuksen 44 §:n 3 kohdan tulkinta GTK:n näkemyksen mukaisesti on yksinkertaisesti väärä. Tulkintahan myös vesittäisi kansallisen suostrategian tavoitteen kestävästä ja vastuullisesta soiden käytöstä.

Luokan 2 suot eivät ole luonnontilaltaan mikään yhtenäinen ryhmä, vaan ojittamattoman alan määrä vaihtelee niillä muutamista kymmenistä hehtaareista jopa satoihin hehtaareihin. Luokan yhteismäärä on myös hyvin suuri. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan 1-vaihemaakuntakaavan tausta-aineiston mukaan GTK:n turvetuotantokelpoiseksi luokittelema maakunnan suoala jakaantuu seuraavasti: luokat 0 ja 1 32950 ha, luokka 2 37660 ha, luokka 3 27760 ha, luokat 4 ja 5 3010 ha.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että aidosti GTK:n määritelmän mukaisia kategorisesti muuttuneita 0 ja 1 luokan soita on Pohjois-Pohjanmaalla yhtä paljon kuin tähän mennessä turpeenottoon otettuja ja niitä on runsaasti yli nähtävissä olevan tarpeen. Kivihiilen lisäksi myös turpeen energiakäytön päättymiselle on laadittu tavoiteaikataulu. Käytön vähenevään suuntaan vaikuttaa niinikään EU:n lulucf asetus, joka lisää turpeenpolton päästöjen ohella laskentaan myös turvekenttien ja aumojen päästöt, jolloin turpeen energiakäytön kokonaispäästöt nousevat energiayksikköä kohti huomattavasti suuremmiksi kuin kivihiilen. Ainoa peruste luokan 2 soiden käytölle on se, että turveyhtiöt ovat hankkineet niitä runsaasti käyttöönsä. Tämä on kuitenkin tapahtunut turveyhtiöiden omalla riskillä, sillä fossiilienergian alasajo on ollut ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi näkyvillä jo pitkän aikaa.

Luokan 2 soita on Pohjois-Pohjanmaalla eniten, noin 37 prosenttia soveltuvasta suoalasta, eikä niitä voida millään luonnontieteellisillä perusteilla luokitella kauttaaltaan muuttuneiksi. Niiden ala sisältää suuren määrän säilyvää ja luontaisesti kehittyvää suoluontoa sekä pääosan soiden ennallistamispotentiaalista. Ennallistamiselle on suuri tarve jo suoluonnon tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi ja se voi lähitulevaisuudessa olla yksi tärkeimmistä keinoista merkittävämmin vähentää etenkin turvemaiden käytön aiheuttamia ilmastopäästöjä. Suomen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 toteaakin, että suurin potentiaali vähentää maankäytön päästöjä on juuri turvemailla. Näistä lähtökohdista 2-luokan soiden ohjaaminen turvesoiksi on yksiselitteisesti virheellistä, katsottiinpa asiaa suoluonnon hupenemisen tai päästövähennysten näkökulmasta.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastolla on ollut lupaharkinnassaan käytettävissä tarkastuskäynnin havainnot, joiden perusteella päätös on perustettu YSL 13 §:n 1 momenttiin. Allekirjoittaneet kävivät suolla 16.8.2018 kulkien Kallajärven pohjoisrannan suojavyöhykkeeksi merkityltä alueelta vastapäivään kiertäen koko sen alan, jota Vapo suunnittelee turpeenkaivuuseen. Kuivan kesän johdosta rimpineva-alueet olivat pinnaltaan kuivahtaneita.

Ojittamattomalla avosuolla ei havaittu mitään muuttuneisuuden merkkejä, ei varvikoitumista, ei taimettumista, ei puuston lisäkasvua ojitusalueen ulkopuolella eikä suon pinnan alenemista. Itäreunan ojitus on vuosikymmeniä vanha (tehty ennen vuotta 1978), mutta sillä ei ole ollut vaikutusta avosuoalueelle ja nyttemmin ojat ovat kasvamassa umpeen. Myös kasvillisuusselvityksestä (hakemuksen liite 10: 9M608130.OY04 12.9.2008 ) on todettavissa sama eli rämemuuttumaksi on määritetty vain ojitusalue. Suoaltaan pohjoisreunan ojitus ei myöskään ole aiheuttanut minkäänlaista puuston kasvun lisäystä avosuolla ja reunaoja oli jo umpeenkasvanut. Pohjoisosan ojitusalue oli myös selvästi suon pintaa alempana eli alenema oli tapahtunut vain ojitusalueella.

Johtopäätös on, että itä- ja pohjoisreunan ojitukset eivät ole aiheuttaneet muuttuneisuutta Kallasuon luonnontilaisella osalla (kuvat 1-5). Mitä ilmeisimmin vesien virtaussuunta luoteesta on ollut luonnontilaisuuden säilymiselle edullinen. Ojitus pelkästään eikä varsinkaan kartalta pääteltynä kerrokaan hydrologisista muutoksista alkuunkaan riittävästi. Luotettava selvittäminen edellyttää maastotyötä ja varsinkin tarkkaa virtaussuuntien ja ojitusten tilan tutkimista. Osaltaan hydrologisten olosuhteiden merkityksestä kertoo myös metsäojituksen jääminen reunaosiin ja sen osoittautuminen nykyarvion mukaan niilläkin alueilla epäonnistuneeksi. Maastohavainnot osoittavat yksiselitteisesti, että Kallasuohon ei sovi YSL 44 §: n asetuksen kohdat 1) suon vesitalous on muuttunut peruuttamattomasti, suon vedenpinnan taso on alentunut kauttaaltaan ja suon kasvillisuus on muuttunut kauttaaltaan ja 2) suon vesitalous on muuttunut kauttaaltaan, vedenpinnan taso suolla on alentunut kauttaaltaan ja muutokset suon kasvillisuudessa ovat selviä.

Myöskään asetuksen kohdan 3) ”suolla on ojitettua ja ojittamattomia osia, ojitus estää hydrologisen yhteyden suon ja sen ympäristön välillä ja osalla suon ojittamatonta alaa esiintyy kuivahtamista ja muutoksia suon kasvillisuudessa” perusteella ei voida sivuuttaa YSL 13 §:n 1 momenttia. Kuten päätöksessäkin todetaan ja kartasta voi nähdä, hydrologinen yhteys suon ja sen reuna-alueiden välillä ei ole kauttaaltaan katkennut ja kasvillisuusmuutoksia on tapahtunut vain ojitetuilla alueilla.

Ympäristönsuojelulain 13 §:n 3 momentin mukaan 1 momenttia ei sovelleta, jos 1 momentissa tarkoitetut luonnonarvot on otettu huomioon lainvoimaisessa maakuntakaavassa tai lainvoimaisessa, oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa ja toiminta sijoittuu mainitussa kaavassa sille varatulle alueelle. Kuten mielipiteessämme lupahakemukseen toimme esille, Kallasuolla ei ole turvesuovarausta Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa, jolla turpeenoton sijoittumista on vahvasti ohjattu. Ympäristöministeriön 23.11.2015 vahvistamassa kaavassa osoitetaan uusia turvetuotantoon soveltuviksi arvioituja tu-1 -soita (0 ja 1 luonnontilaisuusluokan suot) Pudasjärvellä 33 ja tu-2 -merkinnän saaneita soita 13. Myös ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaan (Sijoituspaikan valinta) toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan muun muassa 4) sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus ja 5) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Kallasuo määritettiin kaavan valmisteluvaiheessa kyllä kuuluvaksi luonnontilaluokkaan 2 ja sen perusteella turpeenottoon soveltuvaksi tu-2 -merkinnällä (1. vaihekaavan luonnos 20.8.2012). Merkinnällä osoitettiin suoalueita, jotka soveltuvat pääosin turvetuotantoon. ”Alueilla tai niiden lähellä on vesitaloudeltaan säilyneempiä osia, joiden luontoarvot on tarpeen ottaa huomioon turvetuotannossa. Suunnittelumääräyksen mukaan turvetuotantoalueen käyttö tuli suunnitella ja toteuttaa vesitaloudeltaan säilyneimpien osien luontoarvot turvaten.” Maakuntakaavoituksessa, jota varten luonnontilaluokitus paljolti luotiinkin, sitä ei tulkittu samoin kuin GTK, vaan suolla katsottiin voivan olla sekä turpeenottoon soveltuvia että soveltumattomia osia, siis vesitaloudeltaan säilyneitä osia (reuna)ojituksista huolimatta. Joitain soita on myös ositettu sekä luonnonsuojeluun että turpeenottoon.

Kaavaehdotuksessa suunnittelumääräystä muutettiin seuraavanlaiseksi: ”Alueen käyttöönoton suunnittelussa on otettava huomioon luonnonarvot, vaikutukset asutukseen ja kulttuuriympäristöön, tuotantoalueiden yhteisvaikutus vesistöihin sekä poronhoitoalueella turvattava poronhoidon edellytykset.” Samalla tu-2 -soiden luonnonarvoiltaan parhaat suot poistettiin kaavasta, mukaan lukien Kallasuo. Se osoittautui luontoarvoiltaan kaikkien 118 pisteytetyn luokan 2 suon keskitason yläpuolelle (liite 1). Kuten inventoitujen soiden luontoarvo- ja pisteytystaulukosta (16.8.2012) selviää, Kallasuolla on muun muassa uhanalaisia luontotyyppejä: 1 uhanalainen suoyhdistymätyyppi, 2 uhanalaista ja 4 silmälläpidettävää suotyyppiä (liite 2). Luontotyyppien uhanalaisuus määritettiin Pöyryn laatimasta vuoden 2008 kasvillisuusselvityksestä (lupahakemuksen liite 10). Suunnittelumääräyksen lievennyttyä joidenkin soiden karsinnalla kaavoittajan mukaan parannettiin jäljelle jäävien soiden kaavallista käytettävyyttä.

GTK:n selvityksessäkin todetaan, että ”toisaalta Kallasuolla on vielä osin hydrologiansa säilyttäneitä rimpinevaosia ja myös ojitetuilla muuttuma-alueilla on edelleen suokasvillisuutta (rahkasammalia ja suovarpuja). Suon kehitys ei ole vielä edes ojitetuilla alueilla edennyt turvekangasasteelle, vaikka ojituksessa on jo kymmeniä vuosia aikaa.”

Käytännössä Kallasuon turpeennostokenttä ei sijoittuisi ojitetulle suolle, vaan nimenomaan pääosin suoluontoarvonsa ja samalla turpeenmuodostuksensa säilyttäneelle suolle, kuten työsuunnitelmakartasta ja GTK:n selvityksen kuvasta 1 on pääteltävissä. Hankkeella tuhottaisiin säilyneiden suotyyppien lisäksi myös sekä hiilivarasto että hiilinielu. Kallasuo on merkittävä tapaus ympäristönsuojelulain 13 §:n soveltamisessa.

Mauri Huhtala, varapuheenjohtaja Merja Ylönen, sihteeri

[ei liitteitä tässä]

LIITTEET

Liite 1: Soiden luontoarvojen pisteytys Pohjois-Pohjanmaan inventoinnit 2013 saakka. Suoluontoarvotaulukko.pdf
Liite 2: Inventoitujen soiden luontoarvohavainnot ja pisteytys 16.8.2012

KUVAT

Kuva 1: Näkymä Kallasuolta itään suojavyöhykkeen pohjoispuolelta keskeltä avosuoaluetta. Kuva Merja Ylönen.
Kuva 2: Kallasuon (turpeenottohankkeen lohko 4) pohjoisreunan oja on umpeenkasvanut (vasemmalla kuvassa) eikä puuston kasvua avosuolla ole tapahtunut. Kuva Merja Ylönen.
Kuva 3: Kallasuon keskiosaa etelästäpäin kuvattuna. Kuva Mauri Huhtala.
Kuva 4: Kallasuon lounaisosaa. Kuva Mauri Huhtala.
Kuva 5: Kallasuon rimpinevojen välistä hukkaojitusta. Kuva Mauri Huhtala.