Lausunto Oulun kaupungin ylijäämämaiden sijoitusalueiden ja alueiden jälkikäytön YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
2.5.2014
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/7/07.04/2013
Asia: Lausunto Oulun kaupungin ylijäämämaiden sijoitusalueiden ja alueiden jälkikäytön ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Hankkeen tarkoituksena on kartoittaa ja arvioida luvitusta varten sopivia sijoituspaikkoja puhtaille ylijäämämaille. Sijoitettavat maamassat voivat olla kivennäismaata tai biomassaa. Arvioitavia kohteita on 16 eri puolilla uutta Oulua: Haukipudas: Runteli, Taatanperä ja Vasikkasuo; Kiiminki: Pyyryväissuo ja Välimaa; Oulu: Ellinmaa, Kaakkuri, Kalikkakangas, Oritkari, Pateniemi, Riita-aho ja Väliräme; Oulunsalo: Letto-Papinkari ja Palokangas sekä Yli-Ii: Korkiamaa ja Leuvantie.
Loppusijoituskohteita ovat Vasikkasuo, Pyyryväissuo, Välimaa, Riita-aho, Väliräme, Letto-Papinkari ja Leuvantie. Runteli, Ellinmaa, Kaakkuri, Kalikkakangas, Pateniemi ja Palokangas ovat paikkoja, joissa ylijäämämaita käytetään virkistysalueen rakentamiseen. Ellinmaalla, Kalikkakankaalla ja Palokankaalla se on latuverkostojen kehittämistä. Useissa kohteissa aiempi maankäyttö on ollut maa-ainesten ottoa ja/tai kaatopaikkajätteen läjitystä. Taatanperällä, Kalikkakankaalla, Ellinmaalla ja Kaakkurissa kyse on ylijäämämaiden läjitysalueen laajentamisesta. Riita-ahossakin on kaupunki vuokrannut maata läjitykseen, mutta se on ollut pienimuotoista.
Vaikutusten merkittävyyden määrittelystä
Vaikutuksen merkittävyys on määritetty ristiintaulukoimalla vaikutusten suuruus ja vaikutuskohteen herkkyys. Suuruusluokan määrityksen kriteerejä ovat vaikutuksen maantieteellinen laajuus, ajallinen kesto ja voimakkuus. Herkkyys on jonkinlaista häiriön ja muutoksen siedon arviointia. Sen määrittelyyn vaikuttavat lainsäädännöllinen status, tyypillisyys/harvinaisuus, tilaluokka, virkistyskäyttöarvo ja taloudellinen arvo.
Pintavesivaikutusten suuruusluokkaa on arvioitu pintaveden laadun ja sen aiheuttamien vesieliöstön muutosten ja herkkyyttä pintavesien ekologisen luokan ja vesistön virkistyskäyttöarvon perusteella.
Suuruusluokka on pieni, jos ekologinen luokka ei muutu ja keskisuuri, jos ekologinen luokka ei muutu pysyvästi ja suuri, jos ekologinen luokka laskee pysyvästi. Herkkyys puolestaan on matala, kun vesistö on hyvää huonommassa tilassa. Se on keskisuuri, kun ekologinen tila on hyvä ja korkea, kun se on erinomainen.
Laki vesien- ja merenhoidosta edellyttää vähintään hyvää ekologista tilaa ja pysyvästi vuoteen 2015 tai viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Kun jatkoaikaa tarvitaan, hyvän tilan saavuttamiseksi on tehtävä monenlaisia lisätoimenpiteitä. Lupaharkinnassa vesienhoitolain velvoite otetaan huomioon eikä lupaa voida myöntää, jos on arvioitavissa, että on olemassa pilaantumisen vaaraakaan. Vesienhoitolain mukaista logiikkaa ei ole sallia kuormittuneen vesistön lisäkuormitus sillä perusteella, että kun se kerran on jo pilalla, niin lisäpilaaminen ei erotu eikä ole haitaksi.
Kasvillisuusvaikutusten suuruusluokka on puolestaan määritelty tuhoutuvien/vaikutusten alaisten luontotyyppien tai lajien edustajien osuutena vastaavien elinympäristöjen tai lajien yleisyyteen ympäröivällä alueella. Alueellisen edustavuuden ja merkityksen arviointi voi olla pätevä tapa tarkastella luontovaikutuksia, mutta yleensä selvitykset alueellisen arvion tekemiseksi puuttuvat. Periaatteessa alueen merkitys myös kasvaa, jos ja kun laji tai luontotyyppi on uhanalaistunut valtakunnallisesti. Tällöin laji tai luontotyyppi on taantuva. Herkkyystarkastelun luokituksessa taas mitätöidään luonnontilaisuuden merkitys. Vaikka luontotyyppi olisi tavallinen, sen arvo on korkea, jos se on luonnontilainen tai luonnontilaisenkaltainen.
Vaikutusten arviointia
Sijoituspaikka kuivataan tarvittaessa ympärysojituksella. Hulevedet ohjataan kokoojaojiin ja mahdollisuuksien mukaan selkeytysaltaiden kautta alapuoliseen vesistöön. Laskeutusaltaiden kuvataan tasaavan virtaamia ja pidättävän kiintoaineita ja ravinteita. Niitä rakennetaan kohteille, joilta on lyhyt matka metsäojia merkityksellisempään vesistöön.
Tosiasiassa laskeutusallas ei ole tehokas vesiensuojelumenetelmä. Se ei pidätä liuenneita ravinteita eikä usein kiintoaineitakaan. Varsinkin tulva-aikoina virtaus on niin nopeaa, ettei kiintoaineiden laskeutumista ehdi tapahtua. Tyypillistä on myös se, että nopea virtaus ”puhdistaa” altaan siihen kasautuneesta materiaalista.
Haukiputaan Taatanperä
Entisen kaatopaikan läjitystä suunnitellaan laajennettavaksi viereiselle suoalueelle. Selostuksessa todetaan, että kaatopaikan suoto- ja kuivatusvesien vaikutuksia on seurattu ja kuormitusta on havaittu. Laajennusalueen ylijäämämaiden läjityksen pintavesivaikutukset arvioidaan pieniksi ja merkitykseltään vähäisiksi, koska alueelta huuhtoutuvien pintavesien kiintoaines ja ravinteet jäävät viimeistään Mietunojaan ennen sen laskemista Halosenlahteen. Lahti on kuitenkin hankkeen vaikutusaluetta ja Mietunojan kuormittuminen näkyy ehkä jo nyt Halosenlahdessa.
Lahti kuten koko Oulun pohjoispuolisten rannikkovesien ekologinen tilaluokka on tyydyttävä. Uuden hoitokauden arvioinnin mukaan myöskään ulappa ei ole enää hyvässä tilassa. Selostuksessa kuvataan vastaanottavan vesistön tila reheväksi, mutta jää epäselväksi tarkoitetaanko sillä Mietunojaa vai Halosenlahtea. Halosenlahden saamaa kuormitusta ei käsitellä lainkaan. Tietoa kuormituksen nykytilasta ei selostuksessa ole eikä tarpeesta tehostaa kuormituksen vähentämistä. Se olisi hyödyksi arvioitaessa paikan soveltuvuutta läjitykseen ja ennen kaikkea läjitystoiminnan riittävän ympäristönsuojelun tason arvioimiseksi.
Lisäalueella on pieni avosuoalue ja umpeenkasvava lampi, jotka ovat vetisiä elinympäristöjä, joiden kuivatus ja tiivistyminen läjitystoiminnan seurauksena lisäävät vesistökuormaa, mutta missä määrin, siitä ei arviota esitetä. Ne voivat olla vähäisiä, mutta kuormituksen leikkaaminen vesiensuojelutoimin, kuten pintavalutuksella voi silti olla tarpeen tai paras käytäntö joka tapauksessa. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on oikea paikka selvittää sitä.
Pyyryväissuo
Suo sijaitsee Kalimenojan valuma-alueella ja noin kilometrin päässä itse joesta, johon kuivatuksesta ja läjityksestä syntyvät valumavedet ohjattaisiin metsäojia pitkin. Myös Vasikkasuon ylijäämämaiden sijoitusalueen valumavedet ohjattaisiin Kalimenojaan sekä osa louhosalueen vesistä.
Kalimenoja tai Kalimenjoki on arvokas vesistö (pienvesistö). Se on myös Uuden Oulun oma jokivesistö sijoittuessaan kokonaisuudessaan Oulun alueelle. Vesistön valuma-alue on yli 200 neliökilometriä, joten se on vesilain (2011/587) määritelmän mukaan joki. Sen tila on luokiteltu välttäväksi. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman toimenpideohjelman mukaan vesienhoitolain hyvän tilan tavoitetta ei saavuteta vielä ainakaan ensimmäisellä vuonna 2015 päättyvällä hoitokaudella. Suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liiallinen happamuus, mutta myös ravinnepitoisuuksia on pienennettävä. Hydrologisen tilan yksilöitynä tavoitteena on vähintään nykytilan turvaaminen. Morfologinen tila tunnetaan puutteellisesti ja se tulisi selvittää, todetaan toimenpideohjelmassa.
Tavoitteena olevan hyvän tilan saavuttamiseen Kalimenojalla tarvitaan lisäaikaa vuoteen 2021 happamuuden takia. Kalimenoja sijaitsee 100 m korkeuskäyrän alapuolella, joten kyseessä on ilmeisesti sulfaattimaasta peräisin oleva happamuuskuormitus. Happamuuskuormituksen estämiseksi kaikessa maankuivatuksessa tulee ottaa huomioon happaman sulfaattimaan mahdollinen esiintyminen. Lisäksi alue sijaitsee osittain mustaliuskekallioperän alueella, mikä myös tulee ottaa huomioon muun muassa kuivatuksissa ja maa-ainesten otossa happamuus- ja metallikuormituksen riskitekijänä. Kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämisen lisätoimenpiteissä pääpaino on alajuoksulla maatalouden ja ylempänä vesistöalueella metsätalouden ja mahdollisten uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelutoimenpiteissä.
Vasikkasuon louhos taitaa olla yksi happaman kuormituksen lähteistä. Mitä kuormituksen estämiseksi on tehty tai tehtävissä, ei selviä selostuksesta, vaikka osa läjityksenkin valumavesistä johdetaan samaa purkureittiä pitkin.
Pyyryväissuon kuivattamiseksi kaivettaisiin reunaojat. Läjitys tapahtuisi päätypengertäyttönä. Vesistövaikutusten arvioidaan jäävän lähimpiin metsäojiin ja olevan Kalimenojassa vähäisiä, vaikka matka jokeen hankealueelta on lyhyt. Kiintoainekuormituksen mahdollisuudesta mainitaan, mutta minkään kuormituksen pitoisuuksia ei arvioinnissa ole selvitetty. Valuman arvellaan lisääntyvän jonkin verran, mutta se ei selviä, onko luvussa otettu huomioon turpeen painuminen läjityksen seurauksena.
Pintavesien vaikutus arvioidaan vähäiseksi. Metsäojitusten ja sen kaltaisten kuivatusten vesistövaikutuksia ei ole totuttu arvioimaan ylipäänsä ollenkaan, kun toiminta ei ole luvanvaraista. Arvio on tässäkin tapauksessa käytännössä niukkoihin tietoihin pohjaavaa arvausta. Se on kuitenkin tiedossa, että joen tila on vain välttävä ja paljonkin on tehtävä, jotta sen ekologinen luokka nousisi. Kalimenjoen tilaa myös pyritään suunnitelmallisesti parantamaan. Siitä on esimerkkinä Kalimenjoki kuntoon -projekti. Sen yhteydessä on Suomen ympäristökeskus tehnyt myös joen arvostuksesta kyselytutkimuksen, jonka raportti on julkaistu vuonna 2011. Sen mukaan tärkeimmiksi koettuja vesistöasioita olivat: vedenlaatu (48,6%), vesimaisema (45,2%), asuminen ja mökkeily (40%), erilainen virkistyskäyttö (24,5%). Kalimenjoki kuntoon -projektista on oltu myös tietoisia, sillä siihen viitataan Kalikkakankaan arvioinnin yhteydessä kappaleessa 8.8.8. Siinä korostetaan joen luonto- ja maisema-arvoa. Jostain syystä ne mainitaan korostetusti sellaisessa tapauksessa, jossa vesistökuormitus ohjautuu muualle.
Luontotyyppinä Pyyryväissuo ei ole täysin luonnontilainen, mutta luontotyyppi- ja lajistoarvoja on kuitenkin jäljellä. Vaikka suota saattaa uhata myös asuntorakentaminen ja/tai yritystoiminnan laajeneminen, sen soveltuminen läjitysalueeksi on kyseenalaista. Alueen maankäyttö tulee suunnitella tasapainoisemmin ja kokonaisuutena ottaen huomioon luontoarvot, joita ovat muun muassa suon ojittamattomuus ja Kalimenojan läheisyys.
Ellinmaa
Suunnittelualue on osa Hiirosen ulkoilualuetta, joka on säilytetty metsäalue keskellä asutusta. Suunnittelualueen pohjoisosassa on ollut entuudestaan läjitystä. Uutta täyttöä suunnitellaan vanhan maisemoidun alueen ja kaupunginojaan väliin. Kaupunginoja on hankkeen kannalta herkkä kohta. Vesistön tila on välttävä ja virkistyskäyttö vähäistä, mutta sen kaupunkikuvallinen merkitys on suuri.
Selostuksessa ei ole tietoa ojan tilan kunnostussuunnitelmista eikä informaatio vesistövaikutuksista ole sen syvällisempää kuin muissakaan kohteissa. Lähinnä kiintoainekuormitusta arvellaan päätyvän ojaan pintavalunnan mukana. Tässä tapauksessa myös pölyäminen voi olla merkittävä kuormittava ja sotkeva tekijä.
Pölyäminen voi vaikuttaa negatiivisesti myös metsäisiin alueisiin sekä virkistyskäyttöön, johon alue on kaavoitettu. Selostuksen mukaan alueen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat sallittuja. Mitä sallitut toimenpiteet ovat, sitä ei määritellä. Kaavoittaja arveli äkkiseltään seurantaryhmälle läjityksen kuuluvan sallittuihin toimenpiteisiin. Siitä voi olla perustellusti toistakin mieltä. Tuskin alueen kaavoituksessa virkistysalueeksi on otettu huomioon, että se olisikin ensin vuosien ajan läjitysaluetta ja sen käytön loputtua maisemoitaisiin lähinnä kai kuntoliikunta- tai urheilualueeksi. Se on entisen kaatopaikan tai maanotto-alueen jälkikäyttöä, mutta onko se myös alunperin virkistysalueeksi kaavoitetun alueen kaavan mukaista käyttöä?
Riita-aho
Suunnittelualue sijaitsee Ylikiimingissä keskustan liepeillä Kiiminkijoen valuma-alueella. Joelle on matkaa kilometrin verran. Valumavedet johdetaan metsäojia pitkin Mustapudakseen ja siitä edelleen Kiiminkijokeen.
Suunnittelualue on suota ja osa isommasta Saarensuon alueesta. Keskellä on jonkin verran ojitusta ja suon poikki menee tie. Lisäksi Oulun kaupungilla on läjitystoimintaa Riita-ahon alueella entuudestaan. Sen seurauksena on selostuksen mukaan aiheutunut häiriötä suon vesitaloudelle, joten läjitys ei ole ollut riittävän suunnitelmallista.
Vaikka kuivatus olisi vain ympärysojien kaivamista, se on vesistövaikutuksiltaan merkityksellistä, kun toimitaan laajan luonnontilaisen suon osalla. Muutoinkin on kyseenalaista kohdistaa kuivatusta vaativaa toimintaa ojittamattomalle suolle. Se ei ole alueidenkäyttötavoitteiden mukaista. Turvemaiden metsätaloudellinen uudisojitus on enää hyvin vähäistä eikä ainakaan tuettua toimintaa ja myös turpeenkaivuuta ollaan ohjaamassa jo ennestään ojitetuille soille monimuotoisuuden, vesistön- ja ilmastonsuojelun takia. Riita-aho ei sovellu suon tuhoavaan maankäyttöön eikä niin ollen myöskään läjitystoimintaan.
Väliräme
Kohde on yksi niistä monista, joiden vesistövaikutukset kohdistuvat Kalimenojaan. Hankealue on metsäojitettua turvemaata ja sijaitsee lähimmillään vain noin 300 metrin päässä joesta. Suunnittelualue on laaja, 44 hehtaaria, josta varsinaiseksi läjitysalueeksi kaavaillaan 37.5 hehtaaria. Kohteen merkitys läjitysalueena on suuri, koska sinne sijoitettaisiin Hiukkavaaran ylijäämämaita.
Jälleen vesistövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja siitäkin huolimatta, että Kalimenojan tulva-alue ulottuu hankealueelle. Kartan mukaan veden leviämiseen suunnittelualueelle ei ole estettä. Veden kontaktimahdollisuus läjitettyyn maahan jää epäselväksi ja kun nykyisten metsäojien tilasta ei ole tietoa, vesistövaikutusten arvio jää epämääräiseksi. Lisäksi pölyäminen voi sotkea ja kuormittaa vesistöä.
Sijoitusalueen sijainti lähellä kasvavaa asutusta ja Kalimenojan ja sen varren luo-alueen sekä Valkiaisjärven ja Harakkalammen ja Kalimeenvaaran takamaastossa on läjitystoiminnan kannalta vaikea, joten alueen herkkyyttä ei voi pitää matalana.
Vaihtoehtojen vertailu
Selvitysalueet eivät ole vaihtoehtoisia kohteita, vaan vaihtoehtona on paremminkin suunnitelmallinen ja suunnittelematon menettely (0-vaihtoehto). Kappaleessa 11 vaihtoehtojen vertailusta todetaan, että jos sijoittamista ei suunnitella mitenkään, toiminnasta aiheutuu hallitsemattomia ympäristövaikutuksia. Nollavaihtoehdon kuvauksen mukaan siinä on kuitenkin kyse vaihtoehdosta, jossa sijoittamismahdollisuudet selvitetään jokaisen hankkeen yhteydessä. Sitenhän myös joka tapauksessa osin toimitaan. Kappaleessa 8.17.3 kirjoitetaan myös, että puhtaat ylijäämämaat pyritään aina sijoittamaan syntypaikalle tai syntypaikan lähelle meluvalleihin ja ympäristörakentamiseen. Siihen käytäntöön viitataan myös selostuksen taulukossa 5, jossa on luetteloitu tarkastelun ulkopuolelle rajatut kohteet. Esimerkiksi Hieta-ahosta todetaan, että suunniteltu sijoitusalue tulee todennäköisesti täyttymään Hieta-ahon asuinalueen rakentamisessa syntyvistä ylijäämämaista. Onko siinä tai vastaavissa muissa tapauksissa kyse maiden hyötykäytöstä, jää epäselväksi.
Suunnittelemattomuus ei taida olla käytännössä mahdollistakaan. Jos sijoitettava vuotuinen enimmäismäärä jää alle 50 000 tonnia (30 000 kuutiota), voidaan läjittäminen suorittaa ympäristö- tai maisematyölupamenettelyllä. Kyseessä on myös YVA-asetuksen mukainen raja. Koko läjitystoiminnan suunnitelmallisuus lisää mahdollisuuksia käyttää maamassoja luovasti muun muassa maisemointiin ja kunnostuksiin ja tehostaa siten niiden hyötykäyttöä. Tietoisuus ympäristövaikutuksista myös lisääntyy, mutta vielä ainakaan ei käytetty tilaisuutta hyväksi arvioida yhteisvaikutuksia.
Moni maamassojen läjityskohteista sijaitsee Kalimenojan valuma-alueella ja usean kuivatusvedet ohjataan jokeen. Kun läjitysalueet eivät ole vaihtoehtoisia, vaan ne on tarkoitettu yhtäaikaiseen käyttöön sen mukaan, missä läjitettäviä maita syntyy, kuormitus voi olla samanaikaista, mikä vaatii yhteisvaikutusten arviointia. Se koskee myös pölyämisen vaikutuksia, sillä sijainti on usein hyvinkin lähellä uomaa. Pölyämisestä on mainittu jokaisessa kohdearvioinnissa, että pöly jää pääosin läjitysalueelle, mutta arvio on kovin karkea. Lisäksi siinä painottuvat vaikutukset asutukseen eikä vaikutuksia vesistöihin tai luontotyypeille ole selvitetty.
Kappaleessa 11 kuitenkin jonkin verran myös vertaillaan sijoituspaikkoja. Erojen selvittämiseksi on määritetty vaikutusten merkittävyyttä. Menetelmä on ilmeisesti ainakin kyseisen selostuksen laatineella konsultilla yleisesti käytössä. Se sopinee joihinkin hankkeisiin paremmin kuin toisiin, sillä se on kovin suurpiirteinen. Malli voi auttaa erottamaan oleellisia vaikutuksia, mutta toisaalta se selvästikin vähättelee vaikutuksia. Ylijäämämaita koskevassa hankkeessa vaikutukset ovat paikallisia ja pienpiirteisiä, mutta sinällään ne voivat olla hyvinkin merkityksellisiä ja ilmaisevat eroja eri sijoituspaikkojen välillä ja erothan ovat vertailun materiaalia.
Vähintään vaikutuksia pitää tunnistaa niin, että kohteen ominaispiirteistä johtuvia haitallisia vaikutuksia huomataan ehkäistä. Luonnonsuojelupiiri viittasi lausunnossaan arviointiohjelmasta Vaasan hallinto-oikeuden päätökseen 26.10.2012 nro 12/0513/3, jossa hallinto-oikeus hylkäsi valitusten johdosta hakemuksen muualta tuotavien maa-ainesten ja mullan käsittelyyn ja läjittämiseen kallion louhinta- ja murskaustoiminnan alueella. Pinta- ja kaivuualueiden läjittäminen olisi edellyttänyt suunnitelmaa maankäsittelystä ja läjityksestä sekä suunnitelman vesien käsittelystä. Mikäli tarkoitus on läjittää maa-aineksia pysyvästi, kysymys on maankaatopaikkatoiminnasta. Asiakirjoissa ei ollut ympäristölupaharkinnan kannalta riittäviä tietoja suunnitellusta maankäsittelystä ja puutteellisten selvitysten vuoksi ympäristöluvan edellytykset puuttuivat.
Ympäristölupahakemusvaiheeseen jää vielä paljon täsmennettävää. Eritoten vaatimus koskee vaikutuksia Kalimenojaan. Pintavesivaikutukset on noteerattu vähäistä suuremmaksi tekijäksi vain Natura-statuksen omaavalle Kiiminkijoelle (yhteenvetotaulukko), vaikka vaikutukset ovat luonteeltaan täsmälleen samanlaisia jokaisessa kohteessa – ainakin selostuksen mukaan.
Kaikki valitut kohteet eivät luonnonsuojelupiirin mielestä ole toteuttamiskelpoisia. Menettelyn tuloksena olisi voinut selvitä myös jonkinmoinen ensisijaisuusjärjestys. Olosuhteet vaihtelevat kuitenkin niin paljon, että aineiston perusteella jotkut kohteet ovat tarkoitukseen sopivampia kuin toiset. Niitä toteuttamiskelvottomia kohteita ovat ainakin ojittamattomat suot.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri