Lausunto Sievin Tuohi-Säilynnevan turpeenottohankkeen YVA-selostuksesta
Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
4.4.2012
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite POPELY/1/07.04/2012
Asia: Lausunto Sievin Tuohi-Säilynnevan turpeenottohankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta
Vaihtoehtojen vertailu ontuu
Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa on tavanomaisen 0-vaihtoehdon lisäksi vaihtoehto VE1, joka tarkoittaa hankkeen toteuttamista koko käyttökelpoisella 178 hehtaarin alalla sekä vaihtoehto VE2, jossa Ylä-Säilynnevan luonnontilainen länsiosa jäisi hankealueesta pois, jolloin turpeennostoala pienenisi 120 hehtaariin.
Arviointiselostuksessa mainitaan, että se on laadittu ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain ja asetuksen edellyttämällä tavalla. Tekstistä kuitenkin ilmenee, että hankkeen ympäristövaikutuksia on arvioitu lähinnä vain toteuttamisvaihtoehtojen välittömien vaikutusten osalta, vaikka YVA-lain 2 §.n mukaan vaikutusten arviointi merkitsee hankkeen tai toiminnan välittömien JA välillisten vaikutusten arviointia Suomessa tai sen ulkopuolella. Selostuksessa ei mainita, mihin tällainen vaikutusten rajaus perustuu, mutta se on vastoin YVA-lain kirjainta ja henkeä.
Niinpä esimerkiksi nollavaihtoehdon todellisia välillisiä ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu ollenkaan, on vain todettu, että kaikki säilyy ennallaan. Välillisestihän tämä tarkoittaa kaikkien alueen luontoarvojen säilymistä sekä vesistöä pilaavien vaikutusten estymistä. Ilmastovaikutuksena nollavaihtoehto tarkoittaa sitä, että Tuohi-Säilynnevan hiilivarasto, keskimääräisen turvesuohehtaarin mukaan hiilidioksidiksi laskettuna runsas 700 000 tonnia, jää maaperään eikä kasvata edelleen maakunnan korkeita päästölukemia. Vastapainona se luo edellytyksiä kasvavalle puun energiakäytölle, mille on olemassa korkeat kansalliset tavoitteet. Kaikki edellä sanottu on nollavaihtoehdon välillisiä vaikutuksia, jotka olisi YVA-lain mukaan tullut arvioida.
Ilmastovaikutusten arviointi
Ilmastovaikutuksia käsitellään asiantuntemattomasti. Suomessa on jo vuosikymmeniä tutkittu turvemaiden hyödyntämisen ja turpeenpolton ilmastovaikutuksia ja niiden perusteella laaditaan vuosittain laskelmat YK:lle tehtävää maaraporttia varten. Tilastokeskukselta löytyy IPCC:n hyväksymä laskentamalli, jolla aivan hyvin voi laskea myös yksittäisen suon päästöt, kunhan sen turvemäärä ja ojitustilanne on tiedossa. Kun laskentaa varten tarpeellinen tieto on olemassa, turpeenottohankkeiden YVA-selostusten ilmastovaikutusten arviointia koskevien osien ei enää saa olla puuta heinää.
Luontoarvojen arviointi
Kasvillisuusselvitys ei vakuuta. Raportin mukaan maastotyö on tehty yhtenä päivänä, 1.8.2007 koko hankelaueella. Sitä on pieneltä osin täydennetty seuraavana vuonna, 25.7.2008, jolloin on tarkastettu uudelleen edellisellä käynnillä lettosoiksi arvioitujen suotyyppien määritys. Raporteissa ei esitetä menetelmiä, joten jää epäselväksi, miten ja millaisella tarkkuudella suotyyppejä ja lajeja on määritetty. Kirjallisuusluettelossakaan ei ole mainittu suotyyppioppaita.
Vuoden 2008 tarkastuksen tuloksena rimpilettonevat ja lettorämeet vaihtuivat rimpinevarämeiksi. Lettosuotyypit ovat äärimmäisen uhanalaisia, joten uudelleenarviointi on tietenkin ymmärrettävä. Suotyyppien määritys jää kuitenkin edelleen epäselväksi. Vuoden 2008 raportin lajilistassa mainitaan kultasirppisammal ja tekstissä todetaan, että sammalta on alueelta löydetty. Täydennysraportissa on lueteltu joitain rahkasammalia kultasirppisammalen lisäksi, mutta se ei käy selville, ovatko rahkasammalet ainoita suolta 2008 käynnillä löytyneitä sammalia vai onko sammalia kartoitettu ja tunnistettukaan kattavasti. Raportit ovat saman henkilön nimissä, mutta kuka tai ketkä maastotyön ovat tehneet, ei raporteista käy ilmi. Jos hanke etenee luvanhakuvaiheeseen, suotyyppien ja lajien inventointi pitää tehdä uudelleen. Esimerkiksi lettosoiksi määritellyt suotyypit ovat molempien toteuttamisvaihtoehtojen alueilla, kuvan 16 osa-alueilla 1 ja 3, joista 3 on isolta osin pintavalutuskenttä 1.
Selostuksen taulukossa 26 ei kerrota, mitä uhanalaisluokitusta siinä noudatetaan.. Kirjallisuusluettelossa ei ole mainittu Raunion ym Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -raporttia, joka on julkaistu vuonna 2008. Taulukon uhanalaisluokat kuitenkin vastaavat mainitun raportin tietoja. Tuohi-Säilynnevan alueelta on tarkistuksen jälkeen löytynyt 16 suotyyppiä. Niistä 8 on alueella vaarantuneita, 6 silmälläpidettävää ja vain 2 säilyväksi luokiteltua. Rinnalla esitetään myös ns. koko maata koskeva luokitus, jossa suotyyppien uhanalaisuus on vähäisempää kuin Etelä-Suomeksi määritellyllä alueella. Selostuksessa ei selkeästi kerrota, että koko maan tilannetta parantaa pohjoisboreaalinen vyöhyke, jossa soiden hyödyntäminen on ollut vähäisempää muuhun maahan verrattuna. Tuohi-Säilynneva sijaitsee uhanalaisuusluokituksessa Etelä-Suomen osa-alueella sekä alueella, jolla turvemaiden ojitus on ollut erityisen intensiivistä. Varsinkin Ylä-Säilynneva on suotyypeiltään ja maisemallisesti varsin edustava. Tulosten luonnonsuojelubiologinen analysointi kuitenkin puuttuu selostuksesta kokonaan.
Alueelta löydetty suopunakämmekkä, joka mainitaan alueellisesti uhanalaiseksi, on viimeisen luokituksen mukaan valtakunnallisesti vaarantunut. Kun arviointiselostuksen jättö yhteysviranomaiselle on viivästynyt siitä, kun maastotyöt on tehty, olisi ollut asiallista päivittää kattavasti havaintojen uhanalaisarviointi.
Myös linnustoltaan Säilynnevan alue arvioidaan maakunnallisesti edustavaksi. Siksi luontoarvojen kuvauksen kohdalla olisikin ollut paikallaan todeta, että nykyisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan turpeenottoa ei tulisi tällaiselle alueelle suunnata. Nyt alueidenkäyttötavoitteet mainitaan ohimennen aivan selostuksen lopussa ikäänkuin asiana, jonka merkitystä hankkeelle ei tarvitse kummemmin pohtia.
Selostuksessa ei ole mitään mainintaa luonnonsuojeluasetuksen liitteessä 5 lueteltujen luontodirektiivin liitteen IV a lajien esiintymisestä hankealueella tai edes arviota sen selvittämistarpeesta. Kyseisten lajien esiintyminen hankealueella on kuitenkin luvanhakuvaiheessa selvitettävä, mikä on hankkeesta vastaavalla varmasti hyvin tiedossa. Tältäkin osin ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tulisi päivittää, koska sen tarkoitus on selvittää hankkeen toteuttamiskelpoisuutta.
Vesistövaikutusten arviointi
Hankkeen vesistövaikutuksia lasketaan perusteellisesti ja monipuolisesti ja päädytään siihen, että niitä ei oikeastaan olekaan. Laskelmat ovat todennäköisesti oikein, mutta niiden perusteet voi asettaa kyseenalaiseksi. Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten turvesoiden keskimääräiset päästöt kertovat tuskin mitään Tuohi-Säilynnevan suunnitellun turpeennostoalueen todellisista päästöistä. Sen turpeiden laatu, ravinteisuus, maatuneisuusaste ja huuhtoutumisherkkyys saattavat poiketa paljonkin vertailusoiden keskiarvoista.
Useissa tutkimuksissa (muun muassa Sallantaus 1983, 1986, 1988, Kantola 1994, Lehtola 1999) on todettu, että turvesoiden kiintoainekuormitus keskittyy pääasiassa sulanmaan kauden tulva- ja sadejaksoihin. Erityisesti kevättulvan aikaisen kuormituksen osuus koko vuoden kiintoainekuormituksesta on suuri. Ajallisesti nämä virtaamahuiput ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja esimerkiksi velvoitetarkkailun näytteenotto tuskin koskaan sattuu ylivirtaamien kuormittavimpaan vaiheeseen. Kun vesistöpäästöjen keskiarvot lasketaan vuoden kaikkien näytteiden mukaan, lyhytaikaisten kuormituspiikkien merkitys katoaa niihin täysin. Käytännössä tämä johtaa turvesoiden kiintoainekuormituksen voimakkaaseen aliarviointiin, mitä vielä tehostaa se, että humusta ei noteerata oikein minkäänlaisena haittana. Tilanne on johtanut monin paikoin vesistöjen pilaantumiseen ja kalastomuutoksiin sekä nostattanut voimakkaan vastarinnan koko nykyisenkaltaista turpeenkäyttöä vastaan, mikä saattaa johtaa koko toiminnan lopettamiseen jo lähitulevaisuudessa. Näistä asioista on olemassa tutkimustietoakin (Sallantaus 1984, Svahnbäck 2007), mutta jostain syystä sitä ei sovelleta turvesoiden tarkkailussa. Toiminnan harjoittajille tämä tietysti on erinomaisen edullista. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikana tulisi nämäkin moneen kertaan todetut epäkohdat korjata käyttäen viimeisintä tutkimustietoa hyväksi.
Suorastaan outoa on laiminlyödä pintavalutuskentän ominaispiirteiden selvittäminen. Selostuksessa kerrotaan, että pintavalutuskenttä 1 on luonnontilainen ja kenttä 2 metsäojitettu. Suotyypeistä on jonkin verran tietoa, mutta mitään tietoa tai arviota kenttien toimivuudesta ei esitetä. Niiden vain lähtökohtaisesti katsotaan edustavan parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja vastaavan siten myös esimerkiksi vesienhoitosuunnitelman velvoitteeseen. Luonnonsuojelupiiri esitti arviointiohjelmasta antamassaan lausunnossa, että pintavalutuskenttä 1 on isolta osin Takkulammen umpeenkasvanutta aluetta ja esitti epäilynsä kentän toimivuudesta. Sekin tulee ottaa huomioon, että pintavalutuskenttä pengerretään ja yhdeltä laidaltaan penger kaivetaan lammen jäljellä olevan avoveden viereen. Yhtä epävarma toimintateholtaan on pintavalutuskenttä 2, joka perustetaan metsäojitetulle turvemaalle. Selostuksessa asia kuitataan sanomalla, että kenttä muokataan oikovirtausten estämiseksi. Ojitetuille alueille perustetuista kentistä on jonkin verran tutkimustuloksia. Niiden mukaan kentän toimivuus on usein negatiivinen eli kuormitusta lisäävä.
Viime vuosikymmenien suo-ojitusten ja turvesoiden kuivatusten kokemuksista tiedetään käytännössä, että eloperäisellä kiintoaineella ja humushapoilla on suuri kielteinen vaikutus etenkin lohikalojen lisääntymiseen. Tänä aikana muun muassa Pohjois-Pohjanmaan jokien elinvoimaiset harjuskannat ovat taantuneet kaikkialla lähes sukupuuton partaalle. Nyt kalakantoja koetetaan tukea hyödyttömiksi jäävillä istutuksilla.
Monilla vesistöalueilla harjuskantojen voimakas taantuminen on tapahtunut ajallisesti samaan aikaan turvesoiden kuivatusten kanssa. Selostuksen kalastovaikutuksia arvioivassa osassa mainitaan, että turvetuotannon ”mahdollisesti” aiheuttamat vedenlaadun muutokset kiintoainekuormituksineen ovat epäedullisia Vääräjoessa joko istutettuina tai luontaisesti esiintyville lohikaloille. Koepyynneissä lohikalojen (siika, taimen, harjus) poikastuotantoa ei kuitenkaan ole havaittu, vaikka sopivia habitaatteja mainitaan olevan runsaasti. Olisi ollut enemmän kuin paikallaan edes pohtia, mistä tällainen tilanne johtuu. Toki maatalouden ravinnekuormitus Vääräjokeen on merkittävä rehevöittävä tekijä, mutta eloperäinen kiintoaine on peräisin turvemaiden käytöstä aiheutuvasta kuormituksesta. Käytössä olevat laskuperusteet eivät sitä tunnista, mutta seuraukset ovat nähtävissä vesistössä aiemmin hyvin menestyneiden arvokalakantojen tuhoutumisena.
Vesienhoitoalueen toimenpideohjelman mukaan Vääräjoen ekologinen tila on tyydyttävä. Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus sekä liiallisen happamuuden aiheuttamat haitat. Tuohi-Säilynnevan kuivattaminen turpeennostoalueeksi tulee todennäköisesti lisäämään Vääräjoen kuormitusta paljon laskettua enemmän ja heikentämään hyvän tilan saavuttamisen edellytyksiä. Mahdollisista happamuushaitoista selostuksessa ei puhuta.
Kulttuuriset vaikutukset
Liikennettä käsittelevässä kappaleessa todetaan, että ’Turvekuljetukset suunnitellaan kulkemaan itäänpäin seututielle 760 Säilynmäentielle rakennettavan yhdystien kautta sekä pohjoiseen kantatielle 63 Saarivedentietä pitkin.’ Liikennejärjestelyistä ja kulkureiteistä ei selostuksessa ole niitä havainnollistavaa karttaa eikä mitään vaikutusarviota, vaikka ’Säilynmäentietä ja Saarivedentietä on todennäköisesti parannettava, jotta ne kestävät turvekuljetukset.’ Kappaleessa 6.14 mainitaan kuitenkin, että Saarivedentie on maakuntakaavaan merkitty maisemallisesti merkittävä reitti, jonka paikalla kulki 1960-luvulle metsärata ja joka sen purkamisen jälkeen on ollut retkeilykäytössä. Selostuksen mukaan hanke ei estä Saarivedentien käyttöä retkeilytarkoitukseen. Maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaan alueidenkäytön suunnittelussa on pyrittävä edistämään historiallisten reittien käyttöä soveltuvin osin matkailu- ja virkistysreitteinä, muun muassa pyöräilyyn siten, että teiden linjaus ja kulttuurihistorialliset ja maisemalliset arvot säilyvät. Tältäkin osin vaikutusten arviointi on jäänyt tekemättä.
Lopuksi
Hankkeen toteuttamiskelpoisuutta sanotaan arvioidun luonnon ja ympäristön sekä yhteiskunnan näkökulmasta. Tämäkään ei pidä paikkaansa. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa paikallisten haastatteluista käy vastaansanomattoman selvästi ilmi, että uuden turvesuon avaaminen koetaan seudulla yleisesti hyvin kielteisenä tapahtumana. Ilmeisesti paikallinen väestö ei arvioinnin tekijän mielestä kuulu yhteiskuntaan, sillä hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioivan kappaleen lopussa todetaan, että hanke voidaan toteuttaa molempien vaihtoehtojen mukaisena, koska hanke täyttää yhteiskunnan sille asettamat lainsäädännölliset vaatimukset. Ilmaisu on ennenaikainen, sillä hankkeen lainsäädännölliset edellytykset arvioidaan myöhemmin ympäristölupaprosessissa. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tärkeänä elementtinä ympäristövaikutusten ohella on hankkeen sosiaalinen hyväksyttävyys. Pitemmän päälle se voi ratkaista koko teollisen turpeenkäytön tulevaisuuden, joten sen jättäminen huomiotta hankkeen toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa on vakava virhe.
Mauri Huhtala
varapuheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri