Näkökulma: Luonnonsuojelu keskittyy liikaa pinta-alaan – katseet tulisi kääntää kasvillisuusvyöhykkeisiin ja luontoarvoihin
Helsingin Sanomien mukaan Suomi esittää Euroopan unionille, että Suomessa olisi jo riittävästi tiukasti suojeltua maapinta-alaa. Tiedot ovat peräisin ympäristöministeriössä laaditusta ehdotuksesta, josta HS on nähnyt esitelmäversion.
EU:n monimuotoisuusstrategian mukaan EU:n maa- ja meripinta-alasta pitää suojella 30 prosenttia, josta kolmannes pitää olla tiukasti suojeltua. Toisin sanoen EU:n pinta-alasta kymmenen prosenttia pitää suojella tiukasti.
Suomen maa- ja meripinta-alasta on suojeltu noin 13 prosenttia. Maapinta-alan suojelusta huomattava osa keskittyy etenkin Ylä-Lapin vähäpuustoiseen alpiiniseen alueeseen, josta on ympäristöministeriön mukaan suojeltu jopa 75 prosenttia.
Maakuntakohtainen vääristymä
Suomalainen luonnonsuojelu keskittyy liikaa pinta-alaan. Ympäristöministeriö on sen suhteen täysin oikeassa, että Suomessa on riittävästi tiukasti suojeltua pinta-alaa. Se vain sijaitsee väärissä paikoissa, eikä se riitä pysäyttämään luontokatoa.
Tiukasti suojeltujen alueiden yhteispinta-alan sijaan katseet tulisi kääntää eri kasvillisuusvyöhykkeisiin, ekologisten käytävien rakentamiseen sekä tietystikin suojeltujen alueiden luontoarvoihin. Tämä on ongelma erityisesti Lapin maakunnassa.
Lapin maakunnan suojelu jakautuu maantieteellisesti hyvin epätasaisesti. Käytännössä koko Ylä-Lappi on suojeltu, kun taas Länsi-Lappi kärsii luontokadosta.
Lienee sanomattakin selvää, että jos maakunta kattaa lähes puolet koko Suomesta, niin se pitää sisällään useita erilaisia luontotyyppejä ja kasvillisuusvyöhykkeitä, jonka vuoksi Ylä-Lapin suojelu aiheuttaa Lapin maakunnassa tilastollisia vääristymiä.
Käytännössä kyse on vähän samasta asiasta kuin laittaisi koko Turunväylän tiukkaan suojeluun ja toteaisi sen jälkeen rinta rottingilla, että nyt on suojeltu paljon pinta-alaa.
Tarvitaan kartoitus eri suojelutyypeistä
Lajien uhanalaisuusarvioinnin eli Punaisen kirjan mukaan noin 12 prosenttia Suomen luonnon lajeista on uhanalaisia. Tutkijoiden mukaan kuudes joukkosukupuutto etenee salakavalasti ja sen seuraukset nähdään vasta, kun ekosysteemit romahtavat.
Lajit tarvitsevat ekologisia käytäviä, jotta ne voisivat levittäytyä ja siirtyä ilmastonmuutoksen tuomien haittavaikutusten myötä pohjoisemmas. Samalla tarvitaan myös tarkempaa tietoa eri kasvillisuusvyöhykkeiden suojeluprosenteista.
Luonnonvarakeskus ei tee tällä hetkellä tarkkoja jaotteluja suojeluprosenteista esimerkiksi suokasvillisuusvyöhykkeittäin, jonka vuoksi on mahdotonta tietää, mitkä suotyypit ovat vaarassa kadota kokonaan, ja mitä taas on ylisuojeltu.
Etenkin Länsi-Lapin seudulla sijaitsee luonnonsuojelullinen tyhjiö, johon Aalistunturin kansallispuistoaloite on pyrkinyt vastaamaan.
Martti Asikainen
Muonion ja Kolarin luonto ry
Tiedottaja