Lausunto Porvoon kaupungin rakennusjärjestysehdotuksesta

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry
Lausunto ehdotuksesta Porvoon uudeksi rakennusjärjestykseksi 2.11.2025

Kiitämme mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta Porvoon uudeksi rakennusjärjestykseksi. Näemme edellämainitun luonnoksen sisältävän pääosin oikeansuuntaisia asioita. Lausunnossa Vanhan Porvoon ominaisuuslaatu oltiin huomioitu ja korostettu oikein sitä, että uudisrakentamisessa luonnon monimuotoisuutta tulisi vaalia ja puita ja latvus- sekä viherpeitteisyyttä sekä maaperän läpäisevyyttä tulisi säilyttää uudisrakentamisen yhteydessä ja vieläpä asetettu viherpeitteisyydelle määrällinen tavoite, joka on 1/3 asemakaava-alueella. Tämä on tarpeellista, koska maan tapana on usein poistaa kaikki puut tonttimaaksi valmisteltavalta alueelta, ja viherpeitteisyyden ja säilytettävien sekä istutettavien puiden määrän/latvuspeitteisyyden osuuden tulee olla rakennusluvan ehtona. Toivottavaa on, että Porvoon kaupungin rakennusvalvonnalla on riittävät resurssit varmistaa näiden ehtojen toteutuminen myös käytännössä.  

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Vanhan Porvoon rakennustapaohjeessa – joka on nyt käsilläolevasta Porvoon rakennusjärjestyksestä erillinen asiakirja – puiden korkeus ei ole saanut ylittää talojen harjakorkeutta, jotta kulttuurimaisema ei muuttuisi. Tämä ohjeistus tosin koskee pihoja, joille suositellaan hedelmäpuiden suosimista ja havupuiden välttämistä. Kuitenkin puiden kasvu on luonnollinen asia, ja asukkaat rakastavat vanhoja puitaan, jotka syventävät vaikutelmaa vanhasta kulttuurikaupungista, eivät sodi sitä vastaan. Osoituksena siitä, miten vanhat puut mielletään tärkeäksi osaksi Vanhaa Porvoota, on vuoden 2023 laajaa julkisuutta saanut taistelu Puistokallion vaahteroista ja tammista; puut saivat tuolloin onneksi jäädä paikoilleen. Toivomme siis vanhojen puistopuiden saavan edelleenkin ansaitsemansa arvon ja kunnioituksen, varsinkin Vanhassa Porvoossa, jossa puistojen pinta-ala on kuitenkin hyvin pieni. 

Pidämme myös kiitettävänä sisällyttää viherkertoimen ja luontolaskurin käytön rakennusluvan ehtona. Viherpeitteisyyden 1/3 suositus on hyvin linjassa 3/30/300 -säännön kanssa, jonka mukaan kaikkien asuinkiinteistöjen ikkunoista tulisi näkyä vähintään 3 puuta, latvuspeitteisyyden tulisi kaikilla alueilla olla vähintään 30% ja kaikista asuinkiinteistöistä tulisi olla maksimissaan 300 metrin etäisyys viheralueelle, mieluiten metsään.  

Kiitettävää ehdotuksessa on myös korostaa alueen ominaispiirteisiin ja paikallisiin erityisolosuhteisiin sopivaa rakentamista. Tämä tulee myös varmistaa käytännössä, varsinkin asemakaava-alueilla rakentamisessa. Esimerkkinä käytännöstä, jossa näin ei toimita, on nyt rakenteilla oleva Kevätlaaksonrinteen alue, jonne on suunniteltu yksittäisiä kerrostaloja alueelle, joka on muuten omakotitaloaluetta virkistysalueen reunalle.  

Näemme tarpeellisena kiristää suunnittelutarvealueiden jäte- ja hulevesijärjestelmiä koskevaa ohjeistusta. Ehdotuksessa mainitaan, että säätelyä ei ole pohjavesi- ja ranta-alueiden ulkopuolella, mutta näemme tarpeellisena säädellä jäte- ja hulevesiä myös silloin kun rakennuspaikka rajautuu soistuneisiin alueisiin ja/tai rakennuspaikan lävitse kulkee tai se rajoittuu pienvesistöihin, jotka ovat joko suojeltuja (lähteet, kluuvit, fladat tai norot) tai johtavat vetensä laajempiin vesistöihin. Toivoisimme hulevesisuunnitelmia myös maatalouteen käytettävissä rakennuksissa  rakennusluvan ehtona ja maatalouteen liittyvien rakennelmien, kuten lantaloiden ja lietealtaiden hulevesisuunnitelmien esittämistä niiden luvittamisen ehtona. Maatalouden tiedetään olevan esimerkiksi Porvoonjoen yksi keskeisimmistä kuormittajista.  

Pidämme myönteisenä ehdotuksessa mainintaa välttää rakentamista tulvariskialueille, mutta lisäksi rakentamisessa tulee huomioida ilmastonmuutoksen vaikutukset, erityisesti merenpinnan ennustettu kohoaminen ja sen vaatimat turva-alueet. Myönteinen kirjaus on myös maininta rakennustyömaiden jätteiden – mukaanlukien jätevesien – suojaamisesta ja niiden käsittelystä; liian usein rakennustyömaiden jätteet suojaamattomina kulkeutuvat lähivesistöihin ja tuulen kuljettamina virkistysalueille. Myös kirjaus, jonka mukaan rakentamisessa tulee estää pohjaveden pinnan lasku, on myönteinen. Rakennuttajia ja heidän alihankkijoitaan tulee ohjeistaa myös siitä, että tupakantumppeja ei saa heittää maastoon.  

Pidämme tarpeellisena, että paitsi rakennusten mutta myös rakennustyömaiden valaisemisessa vältettäisiin lepakkojen häiritsemistä, ja vältettäisiin valaisimien turhaa käyttöä pimeään aikaan ja niiden suuntaamista lepakkojen käyttämille alueille, jos nämä ovat tiedossa. Tämä suositus olisi linjassa ehdotuksen kirjauksen kanssa, jossa vaaditaan rakennuslupahakemuksen yhteydessä selvittämään, miten rakentamisessa tai muussa toimenpiteessä huomioidaan uhanalaiset lajit. 

Toivoisimme ehdotuksessa mainintaa virkistysalueille kantautuvan rakennustyömaiden melun minimoimisesta sekä esimerkiksi kaupungin maanläjitysalueiden (kuten Skaftkärrissä) sijoittamisen välttämisestä virkistysalueiden läheisyyteen. Vähintäänkin työt pitäisi ajoittaa mahdollisimman lyhyelle aikavälille. Em. alueilta voi päästä vieraslajeja ja niiden osia luontoon ja maanläjityksestä kantautuva meteli häiritsee luonnon virkistyskäyttöä mutta myös eläinten pesintää. 

Pidämme ehdotuksessa myönteisenä sitä, että rakentamisjärjestyksessä kunta säilyttää itsellään rakentamislain 59§.ssä mainitun oman harkintavaltansa vähäisten poikkeamislupien myöntämisessä sekä em. lain 46§:ssä (sijoittamisen edellytykset suunnittelutarvealueella) mainitun oman harkintavaltansa. Kiittämisen arvoisena pidämme kirjausta: “Luvan myöntävä viranomainen voi asettaa rakentamisluvan myöntämisen ehdoksi vähimmäisetäisyyttä suuremman tai pienemmän etäisyyden rantaviivaan, mikäli maiseman luonnonmukaisuus taikka rakennuksen sopeutuminen ympäristöön sitä edellyttävät. Ranta-alueella sijaitsevalla rakennuspaikalla rakennusten sijainnin ratkaisemiseksi tekee rakennustarkastaja maastokatselmuksen ennen rakentamisluvan myöntämistä.”  

Pidämme ehdotuksessa positiivisena myös mainintaa, että rakennettavan aidan tulee soveltua alueensa rakentamistapaan ja kaupunkikuvaan sekä sen, että aita ei saa muodostaa näkemisestettä kadulle tai pyörätielle, mutta lisäksi näkisimme tarpeellisena vastaavan ohjeistuksen pensasaidoille, sillä Porvoossa on paikkoja, joissa hoitamaton pensasaita estää kevyen liikenteen väylän ja autotien risteyskohdalla molemminpuolisen näkyvyyden. 

Ehdotuksessa sanotaan kasvillisuuden säilyttämisestä, että rantavyöhykkeiden kasvillisuus tulisi pääosin säilyttää paitsi jos maisemanhoidolliset toimenpiteet muuta edellyttävät. Maisemanhoidon perustelut jätetään tässä valitettavan avoimiksi; maisemanhoito voi olla perusteltua esimerkiksi silloin kun ylläpidetään perinnebiotooppeja tai kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta halutaan vaalia tärkeää näkymää, mutta muuten tämä kirjaus jättää liian paljon maanomistajan/rakentajan oman harkinnan varaan, mahdollistaen esimerkiksi vesilinnuille tärkeiden rantaruovikoiden parturoinnin tai majavanpesien hävittämisen. Pidämme ehdotuksessa kiitettävänä kirjausta jättää alle 2 hehtaarin kokoiset rakentamattomat saaret rakentamatta, sillä ne ovat usein vesilintujen pesinnälle usein tärkeitä. 

Kirjaus, jossa määrätään jättämään tonteille tarvittava tila lumen varastointia varten, on positiivinen, sillä se myös ehkäisee asukkaille epäterveellistä, liian tiivistä kaavoitusta, jossa tonteille ei jää tilaa rakennusten ja pysäköintipaikkojen lisäksi myöskään leikkipaikoille ja kasvillisuudelle. Esimerkiksi Helsingissä ei ole tällaista kirjausta, mikä johtaa siihen, että lumenkaatopaikkoja perustetaan viheralueille. Samassa kirjauksessa mainittiin myös, ettei lumien sulamisvesistä saa koitua ongelmia; niiden tulisikin joko imeytyä hulevesinä maastoon tai viemäriverkkoon puhdistettavaksi.  

Ehdotuksen kirjaus “toreille, puisto- ja virkistysalueille rakennuskohteet on pyrittävä sijoittamaan siten, etteivät ne haittaa alueiden käyttöä, kunnossapitoa ja saavutettavuutta” on kannatettava, ja toivomme kaupungin myös itsensä noudattavan sitä, myös rakennustyömailla. Esimerkiksi Kevätlaaksonrinteen rakennustyömaan rajaaminen suoja-aidoilla on pidentänyt monien matkaa lähimmälle virkistysreitille monikymmenkertaiseksi. Jos aitaamista ei voida välttää, tällöin on vältettävä rakentamista virkistysalueiden ja reitistöjen läheisyyteen. Kaavoitus pitää siis sovittaa yhdenmukaiseksi rakennusjärjestyksen kanssa.  

Rakennusjärjestyksessä kannattaisi myös määritellä rakennus- ja toimenpideluvan ehdot pientuulivoimaloille, sillä kaava-alueille tavallisesti vaaditaan rakennus- ja toimenpidelupa pientuulivoimaloille. Nyt niiden kohtalo jätetään auki. Pidämme myös tarpeellisena, että matkapuhelimien tukiasemien rakentamisen ehdot ja ohjeellisten sijoituspaikkojen kriteerit määriteltäisiin rakennusjärjestyksessä; nyt ne oletusarvoisesti suunnitellaan viheralueille, ja ne huoltoteineen edellyttävät usein valitettavankin paljon puunkaatoja.