Lausunto Porvoon kaupungin rakennusjärjestysehdotuksesta

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys ry
Lausunto ehdotuksesta Porvoon uudeksi rakennusjärjestykseksi 2.11.2025

Kiitämme mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta Porvoon uudeksi
rakennusjärjestykseksi. Näemme edellämainitun luonnoksen sisältävän pääosin
oikeansuuntaisia asioita. Lausunnossa Vanhan Porvoon ominaisuuslaatu oltiin
huomioitu ja korostettu oikein sitä, että uudisrakentamisessa luonnon
monimuotoisuutta tulisi vaalia ja puita ja latvus- sekä viherpeitteisyyttä sekä
maaperän läpäisevyyttä tulisi säilyttää uudisrakentamisen yhteydessä ja vieläpä
asetettu viherpeitteisyydelle määrällinen tavoite, joka on 1/3 asemakaava-alueella.
Tämä on tarpeellista, koska maan tapana on usein poistaa kaikki puut tonttimaaksi
valmisteltavalta alueelta, ja viherpeitteisyyden ja säilytettävien sekä istutettavien
puiden määrän/latvuspeitteisyyden osuuden tulee olla rakennusluvan ehtona.
Toivottavaa on, että Porvoon kaupungin rakennusvalvonnalla on riittävät resurssit
varmistaa näiden ehtojen toteutuminen myös käytännössä.

Kaupunginvaltuuston hyväksymässä Vanhan Porvoon rakennustapaohjeessa – joka
on nyt käsilläolevasta Porvoon rakennusjärjestyksestä erillinen asiakirja – puiden
korkeus ei ole saanut ylittää talojen harjakorkeutta, jotta kulttuurimaisema ei
muuttuisi. Tämä ohjeistus tosin koskee pihoja, joille suositellaan hedelmäpuiden
suosimista ja havupuiden välttämistä. Kuitenkin puiden kasvu on luonnollinen asia, ja
asukkaat rakastavat vanhoja puitaan, jotka syventävät vaikutelmaa vanhasta
kulttuurikaupungista, eivät sodi sitä vastaan. Osoituksena siitä, miten vanhat puut
mielletään tärkeäksi osaksi Vanhaa Porvoota, on vuoden 2023 laajaa julkisuutta
saanut taistelu Puistokallion vaahteroista ja tammista; puut saivat tuolloin onneksi
jäädä paikoilleen. Toivomme siis vanhojen puistopuiden saavan edelleenkin
ansaitsemansa arvon ja kunnioituksen, varsinkin Vanhassa Porvoossa, jossa
puistojen pinta-ala on kuitenkin hyvin pieni.

Pidämme myös kiitettävänä sisällyttää viherkertoimen ja luontolaskurin käytön
rakennusluvan ehtona. Viherpeitteisyyden 1/3 suositus on hyvin linjassa 3/30/300 –
säännön kanssa, jonka mukaan kaikkien asuinkiinteistöjen ikkunoista tulisi näkyä
vähintään 3 puuta, latvuspeitteisyyden tulisi kaikilla alueilla olla vähintään 30% ja
kaikista asuinkiinteistöistä tulisi olla maksimissaan 300 metrin etäisyys viheralueelle,
mieluiten metsään.

Kiitettävää ehdotuksessa on myös korostaa alueen ominaispiirteisiin ja paikallisiin
erityisolosuhteisiin sopivaa rakentamista. Tämä tulee myös varmistaa käytännössä,
varsinkin asemakaava-alueilla rakentamisessa. Esimerkkinä käytännöstä, jossa näin
ei toimita, on nyt rakenteilla oleva Kevätlaaksonrinteen alue, jonne on suunniteltu
yksittäisiä kerrostaloja alueelle, joka on muuten omakotitaloaluetta virkistysalueen
reunalle.
Näemme tarpeellisena kiristää suunnittelutarvealueiden jäte- ja hulevesijärjestelmiä
koskevaa ohjeistusta. Ehdotuksessa mainitaan, että säätelyä ei ole pohjavesi- ja
ranta-alueiden ulkopuolella, mutta näemme tarpeellisena säädellä jäte- ja hulevesiä
myös silloin kun rakennuspaikka rajautuu soistuneisiin alueisiin ja/tai rakennuspaikan
lävitse kulkee tai se rajoittuu pienvesistöihin, jotka ovat joko suojeltuja (lähteet,
kluuvit, fladat tai norot) tai johtavat vetensä laajempiin vesistöihin. Toivoisimme
hulevesisuunnitelmia myös maatalouteen käytettävissä rakennuksissa
rakennusluvan ehtona ja maatalouteen liittyvien rakennelmien, kuten lantaloiden ja
lietealtaiden hulevesisuunnitelmien esittämistä niiden luvittamisen ehtona.
Maatalouden tiedetään olevan esimerkiksi Porvoonjoen yksi keskeisimmistä
kuormittajista.

Pidämme myönteisenä ehdotuksessa mainintaa välttää rakentamista
tulvariskialueille, mutta lisäksi rakentamisessa tulee huomioida ilmastonmuutoksen
vaikutukset, erityisesti merenpinnan ennustettu kohoaminen ja sen vaatimat turva-
alueet. Myönteinen kirjaus on myös maininta rakennustyömaiden jätteiden –
mukaanlukien jätevesien – suojaamisesta ja niiden käsittelystä; liian usein
rakennustyömaiden jätteet suojaamattomina kulkeutuvat lähivesistöihin ja tuulen
kuljettamina virkistysalueille. Myös kirjaus, jonka mukaan rakentamisessa tulee
estää pohjaveden pinnan lasku, on myönteinen. Rakennuttajia ja heidän
alihankkijoitaan tulee ohjeistaa myös siitä, että tupakantumppeja ei saa heittää
maastoon.

Pidämme tarpeellisena, että paitsi rakennusten mutta myös rakennustyömaiden
valaisemisessa vältettäisiin lepakkojen häiritsemistä, ja vältettäisiin valaisimien
turhaa käyttöä pimeään aikaan ja niiden suuntaamista lepakkojen käyttämille
alueille, jos nämä ovat tiedossa. Tämä suositus olisi linjassa ehdotuksen kirjauksen
kanssa, jossa vaaditaan rakennuslupahakemuksen yhteydessä selvittämään, miten
rakentamisessa tai muussa toimenpiteessä huomioidaan uhanalaiset lajit.
Toivoisimme ehdotuksessa mainintaa virkistysalueille kantautuvan
rakennustyömaiden melun minimoimisesta sekä esimerkiksi kaupungin
maanläjitysalueiden (kuten Skaftkärrissä) sijoittamisen välttämisestä
virkistysalueiden läheisyyteen. Vähintäänkin työt pitäisi ajoittaa mahdollisimman
lyhyelle aikavälille. Em. alueilta voi päästä vieraslajeja ja niiden osia luontoon ja
maanläjityksestä kantautuva meteli häiritsee luonnon virkistyskäyttöä mutta myös
eläinten pesintää.

Pidämme ehdotuksessa myönteisenä sitä, että rakentamisjärjestyksessä kunta
säilyttää itsellään rakentamislain 59§.ssä mainitun oman harkintavaltansa vähäisten
poikkeamislupien myöntämisessä sekä em. lain 46§:ssä (sijoittamisen edellytykset
suunnittelutarvealueella) mainitun oman harkintavaltansa. Kiittämisen arvoisena
pidämme kirjausta: “Luvan myöntävä viranomainen voi asettaa rakentamisluvan
myöntämisen ehdoksi vähimmäisetäisyyttä suuremman tai pienemmän etäisyyden
rantaviivaan, mikäli maiseman luonnonmukaisuus taikka rakennuksen sopeutuminen
ympäristöön sitä edellyttävät. Ranta-alueella sijaitsevalla rakennuspaikalla
rakennusten sijainnin ratkaisemiseksi tekee rakennustarkastaja
maastokatselmuksen ennen rakentamisluvan myöntämistä.”

Pidämme ehdotuksessa positiivisena myös mainintaa, että rakennettavan aidan
tulee soveltua alueensa rakentamistapaan ja kaupunkikuvaan sekä sen, että aita ei
saa muodostaa näkemisestettä kadulle tai pyörätielle, mutta lisäksi näkisimme
tarpeellisena vastaavan ohjeistuksen pensasaidoille, sillä Porvoossa on paikkoja,
joissa hoitamaton pensasaita estää kevyen liikenteen väylän ja autotien
risteyskohdalla molemminpuolisen näkyvyyden.

Ehdotuksessa sanotaan kasvillisuuden säilyttämisestä, että rantavyöhykkeiden
kasvillisuus tulisi pääosin säilyttää paitsi jos maisemanhoidolliset toimenpiteet muuta
edellyttävät. Maisemanhoidon perustelut jätetään tässä valitettavan avoimiksi;
maisemanhoito voi olla perusteltua esimerkiksi silloin kun ylläpidetään
perinnebiotooppeja tai kulttuuriperinnön säilyttämisen kannalta halutaan vaalia
tärkeää näkymää, mutta muuten tämä kirjaus jättää liian paljon
maanomistajan/rakentajan oman harkinnan varaan, mahdollistaen esimerkiksi
vesilinnuille tärkeiden rantaruovikoiden parturoinnin tai majavanpesien hävittämisen.
Pidämme ehdotuksessa kiitettävänä kirjausta jättää alle 2 hehtaarin kokoiset
rakentamattomat saaret rakentamatta, sillä ne ovat usein vesilintujen pesinnälle
usein tärkeitä.

Kirjaus, jossa määrätään jättämään tonteille tarvittava tila lumen varastointia varten,
on positiivinen, sillä se myös ehkäisee asukkaille epäterveellistä, liian tiivistä
kaavoitusta, jossa tonteille ei jää tilaa rakennusten ja pysäköintipaikkojen lisäksi
myöskään leikkipaikoille ja kasvillisuudelle. Esimerkiksi Helsingissä ei ole tällaista
kirjausta, mikä johtaa siihen, että lumenkaatopaikkoja perustetaan viheralueille.
Samassa kirjauksessa mainittiin myös, ettei lumien sulamisvesistä saa koitua
ongelmia; niiden tulisikin joko imeytyä hulevesinä maastoon tai viemäriverkkoon
puhdistettavaksi.

Ehdotuksen kirjaus “toreille, puisto- ja virkistysalueille rakennuskohteet on pyrittävä
sijoittamaan siten, etteivät ne haittaa alueiden käyttöä, kunnossapitoa ja
saavutettavuutta” on kannatettava, ja toivomme kaupungin myös itsensä
noudattavan sitä, myös rakennustyömailla. Esimerkiksi Kevätlaaksonrinteen
rakennustyömaan rajaaminen suoja-aidoilla on pidentänyt monien matkaa
lähimmälle virkistysreitille monikymmenkertaiseksi. Jos aitaamista ei voida välttää,
tällöin on vältettävä rakentamista virkistysalueiden ja reitistöjen läheisyyteen.
Kaavoitus pitää siis sovittaa yhdenmukaiseksi rakennusjärjestyksen kanssa.

Rakennusjärjestyksessä kannattaisi myös määritellä rakennus- ja toimenpideluvan
ehdot pientuulivoimaloille, sillä kaava-alueille tavallisesti vaaditaan rakennus- ja
toimenpidelupa pientuulivoimaloille. Nyt niiden kohtalo jätetään auki. Pidämme myös
tarpeellisena, että matkapuhelimien tukiasemien rakentamisen ehdot ja ohjeellisten
sijoituspaikkojen kriteerit määriteltäisiin rakennusjärjestyksessä; nyt ne
oletusarvoisesti suunnitellaan viheralueille, ja ne huoltoteineen edellyttävät usein
valitettavankin paljon puunkaatoja.