Lausunto Loviisan metsästrategiasta

Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistys IULY ry
Lausunto Loviisan kaupungin metsästrategiasta 20.10.2025

Loviisa on laatimassa metsästrategiaa vuoden 2025 aikana. Kiitämme
mahdollisuudesta lausua tästä metsästrategiasta.
Loviisa omistaa metsää yhteensä 2978,2 hehtaaria, ja tästä noin 2/3 on hoidettu
talousmetsänä ja noin 1/3 virkistysmetsinä. Puuston keski-iäksi arvioidaan 56 vuotta,
ja puuston keskitilavuudeksi arvioidaan 189 hehtaaria kohden. Kokonaisuudessaan
Loviisan omistamasta metsämaasta on suojeltu noin 3%.

Positiiviselta metsästrategiassa kuulostaa siiloutumisen vähentäminen, se, että
perustetaan uusi yksikkö koordinoimaan kaupungin metsiä, mutta jotta se olisi
aidosti positiivista edellytyksenä on, että yksikön strategista toimintaa mutta myös
maastotöitä johdetaan tämä strategia sisäistäen eli monimuotoisuuden merkitys
ymmärtäen eikä ensisijaisesti metsätaloudellisesta näkökulmasta.

Loviisa päättää itse omistamistaan metsistä, ja tämän soisi näkyvän
metsästrategiassa vielä selvemmin. Metsästrategiassa yleisenä sävynä kuitenkin on
toteavuus: myönnetään, että hiilineutraaliuteen pitäisi päästä ja sille on olemassa
jopa tavoiteaikataulu, mutta siltikin vain tyydytään toteamaan ikäänkuin
väistämättömyytenä, että noin 2/3 kaupungin metsistä on osoitettu
metsätalouskäyttöön ja että hakkuumäärät tulevat Metsähallituksen
tuottotavoitteiden johdosta nousemaan. Kyseinen tavoite kuitenkin koskee
valtionmaita, ei kaupungin maita, joten Loviisan hakkuut ovat kaupungin omissa
käsissä eivätkä ole siis riippuvaisia Metsähallituksen tavoitteista. Jos
hiilineutraaliuteen halutaan päästä, tällöin kaupungin toimien täytyy tukea tätä
tavoitetta.

Strategiassa tulisi myös näkyä se, että Loviisa on vuodesta 2008 alkaen kuulunut
ilmastonmuutoksen ehkäisemisen edelläkävijäkuntien Hinku-verkostoon;
metsästrategian tulee tukea ilmastonmuutoksen ehkäisemistä pyrkien
hiilensitomisen lisäämiseen mutta myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Strategiassa nojaudutaan Tapion hyvän metsän”hoidon” ohjeistuksiin, mutta ei
yhtään avata, millaisiin toimenpiteisiin ne evästävät. Metsäsuunnittelua tulisi avata
tarkemmin metsäkuvioittain, pyrkien mahdollisimman pienialaisiin metsäkuvioihin ja
osallistaa asukkaat metsäsuunnitteluun.

Strategiassa arveltiin puulajisuhteiden pysyvän ennallaan. Kuitenkin olisi viisasta
yrittää varautua ilmastonmuutoksen aiheuttamaan puusuhteiden vähittäiseen
muutokseen havupuuvaltaisuudesta lehtipuiden osuuden kasvuun ja istuttaa
lehtipuita (sekapuustoisuuden vaalimisesta puhutaan kyllä strategiassa, mutta sen ei
tarvitse tarkoittaa pelkästään kuusien kaatamista vaan myös aktiivista istutustyötä).
Strategiassa viitataan myös vireilläolevien nk. vihreän siirtymän hankkeiden
uhkaavan vähentää metsäisyyttä. Tämäkään ei tapahdu ilman Loviisan omaa
tahtotilaa, eikä se ole mikään paljolti ulkoapäin yleisenä kehityskulkuna iskeytyvä
uhka esimerkiksi samaan tapaan kuin ilmastonmuutos. Jos näin ei haluta
tapahtuvan, silloin Loviisan kaupungin kannattaa suhtautua valikoivan kriittisesti
siihen, mitä hankkeita se toivottaa tervetulleiksi ja minne. Esimerkiksi datakeskukset
eivät ole vihreän siirtymän hankkeita silloinkaan kun niiden hukkalämpöä käytetään
kaukolämmitykseen datakeskuksien aiheuttaman metsäkadon vuoksi.

Strategiassa tunnustetaan suojelualueiden olevan pieniä ja hajallaan, niiden
kattaessa vain noin 3% kaupungin metsäpinta-alasta. Tällekin tavoitteelle kaupunki
kykenee itse tekemään paljonkin, kytkien suojelualueita toisiinsa luoden ekologisia
yhteyksiä edellyttäen, että maanomistusolot sen mahdollistavat. Kuten kohdassa
“Maisema ja suojametsät” todetaankin, tarkoitus on säilyttää viheryhteyksiä ja luoda
uusia sinne, missä tämä on tarpeen, mutta keinoja – kuten maakauppoja, Metso-
rahoitusta tai ennállistamista – ei avata.

Metsästrategiaan liittyneessä asukaspalautteessa on toivottu laajempia ja
yhtenäisempiä viheralueita, jotka voivat olla suojelualueiden, virkistysmetsien,
viherkäytävien ja suojametsien yhdistelmiä. Suurin asukkaiden virkistyskäyttöpaine,
kuten marjastus ja sienestys kohdistuu taajamametsiin ja lähimetsiin, joilta
asukaspalaute toivoo kuitenkin metsän tunnun säilyttämistä. Lähimetsistä voi poistaa
reittien varsilta huonokuntoisia riskipuita, mutta muuten on vaalittava metsäntuntua
ja säilyttää lähimetsien ekologinen tila sellaisena, että ne toimivat huonoimmillaankin
suojametsinä ja viherkäytävinä monimuotoisempien alueiden välillä. Vuonna 2020
Romi Ranckenin aloittama taajamametsäkartoitus ja luokitus tulisi saattaa valmiiksi.
Tämä työ, kuten metsästrategiaa täydentävät metsä- ja hoitoluokitukset tulee tehdä
maastossa, ei yksinomaan suunnittelupöydällä karttojen ääressä.
Suojelualueiden osuutta kaupungin omistamissa metsissä kannattaisi yrittää nostaa,
jotta päästäisiin edes hieman lähemmäs EU:n ennallistamisasetuksen tavoitteita.
Myös ennallistaminen voi auttaa ekologisen kytkeytyneisyyden lisäämisessä niissä
tapauksissa, joissa yhteyksiä ei vaalita suojelemalla. Ennallistamisestakin kannattaisi
strategiassa olla edes maininta.

Kirjausta ”Talousmetsissä käytetään ensisijaisesti hyväksi todettuja menetelmiä”
pitäisi avata enemmän. Tämä kirjaus jättää liian paljon yksittäisen metsurin
koulutuksen, totuttujen työtapojen ja mieltymyksien varaan, mikä valitettavan usein
käytännössä merkitsee avohakkuiden suosimista. Kohdassa ”metsien
kunnossapitoluokitus” sentään todetaan oikeansuuntaisesti, että jatkuvaa kasvatusta
tulisi suosia. Kaupungin omistamissa virkistysmetsissä, joille ei olla asetettu
tuottotavoitetta, tämän tuleekin olla ohjenuorana ja tehdä hakkuita ainoastaan
turvallisuusperusteisesti ulkoilureittien varsien huonokuntoisia riskipuita poistaen ja
mahdollisesti tehdä harvennushakkuita silloin, jos se on luonnonsuojelullisesti
perusteltua (esimerkiksi jalopuumetsän umpeenkasvamisen ehkäiseminen tai
perinnebiotooppien ylläpitäminen). Kohdasta “käytetyt toimenpiteet” saa
vaikutelman, että vaikka kaupungilla ei olekaan virkistysmetsien tuottotavoitetta, niin
kuitenkin kaupunki pyrkii puuntuotantoon. Tätä ristiriitaa olisi syytä selventää.

Talousmetsissä mainitaan pyrittävän välttämään mahdollisuuksien mukaan
pesimäaikaisia hakkuita. Kirjauksen tulisi sen sijaan olla “hakkuita ei tehdä
pesimäaikaan”. Kaupungin omistamissa metsissä talousmetsät tulisi ymmärtää
monikäyttömetsinä, joita käytetään virkistykseen ja joiden tulee tukea
suojelualueiden kytkeytyneisyyttä. Näin metsät tuottaisivat asukkaille vielä nykyistä
enemmän virkistyshyötyä ja ekosysteemipalveluita ja auttaisivat
ennallistamistavoitteen saavuttamisessa.

Ekologista kompensaatiota tulisi myös avata enemmän. Se ei tarkoita sitä, että
suojellaan luontoa jossakin ”kompensaatioksi” siitä, että esimerkiksi kaavoitus,
metsätalous tai ns. vihreän siirtymän hanke (jollaisia datakeskukset eivät ole)
vähentää puustoisuutta, jos latvuspeitteisyys ja/tai biomassan määrä
kokonaisuudessaan vähenee. Hyvä tavoite voisi olla esimerkiksi pyrkiä 3/30/300 –
mitoitukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisesta ikkunasta tulisi aina näkyä
vähintään 3 puuta, latvuspeitteisyyden tulisi olla kaikilla alueilla vähintään 30% ja
metsään tulisi olla jokaisesta osoitteesta korkeintaan 300 metrin etäisyys. Ekologista
kompensaatiota tulee aina täydentää sosiaalisella kompensaatiolla, sillä
ekosysteemipalveluina toimivia asukkaiden lähimetsiä ei voi ulkoistaa muualle.

Ehdotamme terveysmetsän perustamista Loviisaan. Sopiva alue voisi olla
Harmaakallio. Terveysmetsistä on myönteisiä kokemuksia monista kunnista,
esimerkiksi Hyvinkäältä, Porvoosta ja Lahdesta.

Porvoossa 20.10.2025
Itä-Uudenmaan luonnon- ja ympäristönsuojeluyhdistyksen puolesta
Manki Perukangas, puheenjohtaja