Ismo Björnin luento: Metsää puilta – ilomantsilaisen metsän tarina

Luento Ilomantsin kansalaisopiston ja Ilomantsin Luonnonystävien Luontoluento -sarjassa 18.11.2025 klo 18 Ilomantsissa, Katri Vala Kulttuurikeskus, Katri Valantie 1a

Ismo Björn kertoo luennolla havumetsästä, joka peittää pohjoisen pallonpuoliskon Atlantilta Tyynellemerelle. Suomen kohdalla tuossa vyöhykkeessä on pohjoisesta Muotkavaarasta etelään Virolahdelle ulottuva kapea metsätön viiva, raja-aukko, joka erottaa Suomen ja Venäjän. Tuon aukon molemmin puolin metsäpeitto jatkuu katkeamatta. Koska olemme Ilomantsissa, katse kiinnittyy rajaan ja rajan merkitykseen jakavan, yhdistävänä ja metsänkäyttöä konkretisoivana tekijänä.

Raja on vaihdellut eri rauhansopimusten ja asutuksen leviämisen mukaisesti, mutta näillä seuduin se on yksi Euroopan vanhimpia ja pysyvämpiä rajoja. Aina se ollut raja metsässä.  Raja jakaa metsän, mutta metsä luontona ylittää rajan. Ilomantsilaiset ovat pitkän historian aikana joutuneet sovittamaan elämäänsä muualta määräytyvään metsänkäyttöön ja metsän muutokseen sekä samalla tarkentuvaan rajaan. Metsä arjen toimintaympäristönä on ollut sama rajan molemmin puolin, mutta se on silti erilainen. Raja jakaa kaksi valtiota, mutta se jakaa myös kaksi erilaista metsänkäyttömuotoa. Raja jakaa myös tavat katsoa metsää ja se rakentaa kaksi erilaista arjen metsää. Metsää hallitaan ja muokataan kaukaa kummallakin puolella, mutta ihminen asuu paikallisesti osana metsää.Ottakaamme esimerkki:

Ilomantsissa Niirasen Veijolla on pino polttopuita, mutta rajan toisella puolella Stepanovin Vera odottaa kylään saapuvaa autoa, joka jakaa polttopuut. Veralla on puolestaan saavillinen karpaloita myyntiin, mutta Veijo ja emäntänsä Liisa onnistuvat keräämään vain muutaman litran. Suomen puolen karpalosuot on ojitettu metsänkasvulle, mutta Venäjän puolella suot ovat lähes luonnontilassa.

Suomen itäisellä metsärajalla läntinen ja itäinen väestö ovat olleet vuorovaikutuksessa keskenään esihistorialliselta ajalta asti sekä jakaneet, sopineet ja taistelleet eränkäynti- ja muista nautinta-alueista. Metsästä pakastimeen talven varalle kerätyt marjat, polttopuut halkoliiterissä, metsän tarjoama suoja tai piilopirtti ovat aikojen saatossa tuoneet turvaa. Turvallisuutta arkisen elämään on tuottanut myös pitkän historian kuluessa valmius hakea suojaa rajan toiselta puolen nälänhädän, työttömyyden, sotaväenoton tai vainojen uhatessa. Kaikki ne ovat keinoja, jotka ovat taanneet elämän jatkumisen Ilomantsin seudulla. Elämiseen on kuulunut taito elää metsässä, erämaan tuntemista, kykyä selättää talvi, kylmyys ja pimeys, tulla toimeen omillaan.

Raja on jakanut kaksi maata ja kaksi yhteiskuntajärjestelmää. Se on jakanut myös metsän ja metsänkäytön. Suomen puolella metsä oli keskeinen tekijä suomalaisen arjen turvaamisessa sekä hyvinvointivaltion rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Metsästä saatava tulo jaettiin kansalaisille kahta kautta. Ensinnäkin metsätalous toi rahaa metsän myyntinä ja tarjoamalla töitä. Toiseksi metsästä saatu hyöty jakautui myös Ilomantsiin sekä julkisen vallan ohjaamalla aluepolitiikalla että metsänomistuksen, teollisuuden, jokamiehenoikeuksien ja virkistyskäytön kautta. Elämä rakentui kaikkineen vahvasti metsän ympärille. Sen sijaan Venäjän puolella metsästä saatava hyöty ei ole samalla tavalla jakautunut alue- ja paikallistasolle.

Metsä rajan molemmin puolin on ihmisen määrittämä ja muokkaama, mutta se on samaan aikaan myös metsäluonnon voima, jota ihminen ei ole pystynyt toimillaan tai rajallaan estämään. Metsä itsessään on toimija. Erilaiset eliöt, niin eläimet kuin kasvit, ylittävät rajan, ja metsä rajan takana jatkuu. Se jatkuu hieman toisenlaisena, mutta edelleen metsänä. Metsälle raja on ollut historian eri vaiheissa jakaja, joka on rajannut hakkuut ja metsäluonnon muokkauksen, mutta raja on ollut myös turva, joka on suojannut hakkuilta, ojituksilta ja aurauksilta sekä muulta intensiiviseltä metsänkäytöltä. Raja-alueella on merkittäviä suojelualueita.

Asukkaille ulkopuolelta tuleva metsäohjaus on ollut ristiriitainen kysymys. Samalla kun metsänhoidon ohjaus on pyrkinyt maksimoimaan metsästä saatavan puun määrän ja siitä yhteisesti jaettavaa hyötyä, ohjaus on myös muuttanut metsää sellaiseksi, joka ei rajan asukkaiden näkökulmasta tue sen paikallisia käyttötapoja.

Lisätietoja: Ismo Björn, ismo.björn@uef.fi, 050 442 1337

.