Tästä se alkaa – Metsolan kovakuoriaiskartoitus
Kävelen väsyneenä mutta tyytyväisenä hämärässä juurakkoista luontopolkua autolle päin tyhjä reppu selässä ja kädet oksien raapimina. Myös pyydysneste on loppunut kantamastani kanisterista. Nyt kaikki tutkimuspyydykset ovat maastossa. Tästä se siis oikeasti alkaa.
Hartaasti odotettu Metsolan luonnonsuojelualueen ensimmäinen hyönteiskartoitus päästiin aloittamaan pääsiäisviikonloppuna. Kartoituksessa pyritään monipuolisiin tutkimusmenetelmiin, joten kahden päivän aikana alueelle vietiin 10 korkeaa ikkunapyydystä ja 40 pientä kuoppapyydystä sekä otettiin muutamia seulos- ja kääpänäytteitä. Potentiaalisia kkunapyydyspaikkoja etsimme Euran lukion biologian opettajan Janne Liikasen kanssa aiemmin samalla viikolla, ja pyydysten laittaminen jäi loppuviikolle kartoittajan hommaksi.
Ennen kartoituksen aloittamista pelkäsin, ettei sopivia pyydyspaikkoja löydy tarpeeksi tai alue osoittautuu kovin yksipuoliseksi. Kierrellessäni paikoin vaikeakulkuista metsää edestakaisin kolisevat ikkunapyydykset kainalossa huomasin pelkoni turhiksi. Luonnonsuojelualue todella koostuu monista erilaisista alueista; on nuorta mäntymetsää, vanhaa kuusimetsää, soistunutta korpea ja lehtomaisia kankaita. Pari kosteikkoakin onnistuin jo löytämään alueen reunamilta. Kaiken lisäksi metsän halki kulkee puro, joka tuo oman lisänsä alueelle. Tutkittavan ei tosiaankaan luulisi loppuvan kesken.
Ehdokkaita pyydyspuiksi kertyi lopulta lähes kaksi kertaa tarvitun verran ja kuoppapyydyksille löytyi melko nopeasti hyvät kohteet. Vaikeuksia aiheutti lähinnä puute kuolemaisillaan olevista puista, joihin ikkunapyydykset kannattaisi sijoittaa. Terveitä ja täysin lahoja kääpien valtaamia puita oli paljon, mutta välimuoto näistä tuntui puuttuvan lähes kokonaan. Toinen pulmallinen asia oli hyvien kuoppapyydyspaikkojen runsaus ja siitä aiheutuva valinnan vaikeus; varjoisasta kuusikosta löytyneen paikan lähellä huomaakin mehevän maapuun ja edempänä näkyykin houkutteleva tikan hakkaama myrskynkaato.
Jo pyydysten asennuksen yhteydessä tehtiin alueen ensimmäiset kovakuoriaishavainnot. Viritellessäni ikkunapyydyksiä teräslangan varaan pariin pyydyssuppiloon varisi pieniä Rhizophagus-suvun kuoriaisia. Innostaviksi havainnot teki se, että toinen niistä tehtiin metsän nuorimmassa mäntyvaltaisessa osassa, jonka lajiston olen ajatellut vielä osoittautuvan kaikkein köyhimmäksi. Lehtipuuvaltaista kosteikkoa tutkiessani löytyi odotetusti myös muutamia taulakäävissä eläviä aikuistalvehtijoita, haisupimiköitä ja Ciidae-heimon kääpiäisiä. Kahden päivän aikana lajeja kertyi yhteensä 15, joista suurin osa tuli pieneltä kosteikolta otetusta seuloksesta.
Onnistunut aloitus luo suuret odotukset koko kesän kestävälle kartoitukselle. Seuraavien viikkojen aikana selviää, valitsimmeko pyydyksille hyvät kohteet vai emme. Varmaa on, että tekemistä riittää ja selvitys tuo lukuisia uusia kokemuksia ja jatkon kannalta tarpeellista tietotaitoa.
Heli Vainio
