Luonnon hyvän tilan saavuttaminen ja sen seuraaminen. Niin kauan kuin monimuotoisuus hupenee, ei biotalous ole kestävää.
Riittävä määrä alueita poistetaan talouskäytöstä. Luonto tarvitsee riittävän laajat ja yhtenäiset suojelualueverkostot, joten Nagoyan sopimuksen tavoitteen mukaisesti 17 % kaikista elinympäristöistä kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä tulee suojella.
Uusiutuvien luonnonvaroja käytetään kestävästi: Suomi toimii kansallisesti ja EU:ssa siten, että biomassojen käytössä huomioidaan niiden todelliset ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset. Erityisesti kannot ja järeät puut ovat oleellisia sekä ilmasto- että monimuotoisuusnäkökulmasta.
Lähtökohtana on energian säästäminen, luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen sekä kierrätys, jotta biotalous ei keskity energiantuotantoon. Biotalous perustuu myös kierrätykseen ja kulutuksen vähentämiseen.
Puun käytössä noudatetaan hierarkisuutta eli ensisijaisesti tuotetaan pitkäikäisiä korkean jalostusasteen tuotteita.
Fossiilisista polttoaineista ja turpeen energiakäytöstä luovutaan.