Suurpedot aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita puolin ja toisin. Järkiperäinen suurpetojen kannanhoito ja suojelu on usein vaikeaa. Varsinkin mediassa asiat kärjistyvät kohtuuttomasti. Yksikin susi voi aiheuttaa yleistä petopelkoa ja tappolupavaatimuksia.

Liiton mukaan Suomen suurpetokantoja tulee suojella ja hoitaa järkiperäisesti. Suomeen tulisikin perustaa valtakunnallinen suurpetoneuvottelukunta, jotta eri intressiryhmät keskustelivat suurpedoista ja niiden kananhoidosta saman pöydän ääressä.

Liitto jatkaa aktiivista tiedottamista suurpedoista yhdessä muiden suurpedot.fi -yhteistyötahojen, kuten Metsähallituksen ja ympäristöministeriön kanssa. Petovahinkoja ehkäisevää toimintaa tuetaan, esimerkiksi petoaitatalkoita järjestämällä. Suurpetojen aiheuttamat vaihingot tulisi korvata täysimääräisesti eli vahinhonkärsijöiden omavastuu tulisi poistaa. Liiton aloite petovahinkojen omavastuun poistamisesta on edennyt eduskunnassa 27.4.2005, kun 114 edustajaa Pentti Tiusasen johdolla teki asiasta lakialoitteen LA 49/2005. Asian odotetaan tulevan ratkaistavaksi eduskunnassa maalisvaalien jälkeen 2007.

Luonnonsuojeluliitto on EU-aikana huomauttanut, että nykyinen suurpetojen kiintiömetsästys ei ole EU:n luontodirektiivin poikkeuslupasääntöjen mukaista. Esimerkiksi ilvekselle ja sudelle on poikkeuslupia on annettu ilman, että alueella olisi ollut mitään todellisia haittoja, kuten korvattuja kotieläinvahinkoja. Tällainen metsästys on yleistä huvimetsästystä eikä se täytä direktiivin tiukkoja poikkeuslupaehtoja.

Karhukuva: Tero Poukkanen / Kuvaliiteri

Karhu

Suomen minimikarhukanta on viimevuosin vaihdellut noin 810-860 yksilön tienoilla, ja kanta on pysynyt vakaana jo vuosia. Suomen karhukanta esiintyy pääosin itäisessä ja pohjoisessa Suomessa ja sen on toivottu levitäytyvän enemmän myös läntiseen Suomeen. Luonnonsuojeluliitto hyväksyy karhun metsästyksen, koska se pitää karhukantaa arkana ja poistaa kesyimmät yksilöt kylien liepeiltä. Liitto on ehdottanut karhun siirron luontodirektiivin liitteeseen V, jossa metsästyksen pelisäännöt ovat nykyistä väljemmät. Asia ei ole kuitenkaan ajankohtainen, koska direktiivin avaamista muutoksia varten ei ole odotettavissa aivan lähivuosina.

Ilves

Suomen ilveskanta on viimevuosina kasvanut ja se on runsaslukuisin suurpetomme. Ilveksiä on Suomessa noin 1100-1200.  Ilveksen metsästystä ei liitto ole sinänsä tukenut eikä vastustanut.

SLL:n piireistä kuitenkin muun muassa Pirkanmaan ja Uudenmaan luonnonsuojelupiirit ovat kuitenkin ottaneet ilveksen metsästykseen kielteisen kannan. Niiden mielestä kyse on direktiivin vastaisesta huvimetsästyksestä, koska esimerkiksi korvattuja kotieläinvahinkoja ei aina ole osoitettavissa.

Ilveskuva: Pentti Johansson / Kuvaliiteri

Ahma

Suomen ahmakanta on noin 120-140 yksilöä. Se on kasvanut hieman viimevuosina ja siirtoistutuksien avulla ahmat ovat levittäytyneet myös läntiseen Suomeen. Suomen ahmakantaa tulee edelleen suojella ja sen levittätymistä poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen tulee edesauttaa.

Susi

Suomen susikanta on kasvanut viimeisen kymmen vuoden aikana neljästä parista yli kahteenkymmeneen vuosittain lisääntyvään susipariin. Suomessa oli vuonna 2006 noin 210-230 sutta. Suomen susikanta on vielä kuitenkin alle minisusikannan. Liiton mukaan Suomessa tulisi olla  noin 300-500 sutta.

Liitto hyväksyy haittaa aiheuttavien ongelmayksilöiden poiston direktiivin mahdollistamin poikkeusluvin. Ongelmana on kuitenkin se, että kaatolupia on myönnetty löysästi haitattomille erämaasusillekin.

Luonnonsuojeluliitto on kiinnittänyt Euroopan yhteisöjen komission huomiota suden metsästyksen epäkohtiin. Komissio haastoi Suomen asiasta EY-tuomioistuimeen sudenmetsästyksen epäkohtien takia syksyllä 2005. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen julkisasiamies antoi asiasta langettavan esityksen marraskuussa 2006.

Susikuva: Riku Cajander / Kuvaliiteri

Lisätietoja

Lue lisää