Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Keski-Suomen piiri

Keski-Suomi
Navigaatio päälle/pois

Liito-orava tarvitsee suojelua!

Harvakseltaan nähty liito-orava (Pteromys volans) on noin 140- grammainen, suurisilmäinen yö-eläjä. Keväällä ja alkukesällä poikasten ollessa pieniä sen voi nähdä valoisallakin. Tarvittaessa tuo salaperäinen, tavallista oravaa pienempi hopeanharmaa ”siipiorava” kykenee liitää leiskauttamaan etu- ja takajalkojensa välisellä liitopoimullaan yli 50 metriä, jotkut jopa 80 metriä.

Tuo lehvästöakrobaatti puuhaa lähes pelkästään puussa: maassa se on kömpelö eikä juurikaan tallusta yli satametrisen aukean läpi. ”Liitikselle” hyvässä metsässä on paljon kolopuita pesäpaikoiksi ja lehtipuita silmuineen, siemenineen, lehtineen ja norkkoineen ravinnoksi. Etenkin haapa on sille tärkeä, kuten kymmenille muillekin eliölajeille. Norkkoja se kerää talvivarastoonkin etenkin kuusten oksille. ”Karvarukkasen” asuinalue on tavallisesti suhteellisen helppo havaita pienistä, noin riisinjyvän kokoisista usein kullankellertävistä, toisinaan tummanruskeista papanoista ja papanaröykkiöistäkin etenkin suurten kuusten mutta myös  haapojen juurella.

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on lailla kielletty (luonnonsuojelulain 49 §). Silti tuo EU-maista ainoastaan Suomessa, levinneisyysalueensa länsilaidalla elävä, jo vuonna 1923 rauhoitettu laji on vähentynyt yhä tasaisesti. Pääsyy vähenemiseen on sellainen ns. metsänhoito, jossa metsän luontaiset ominaisuudet kolopuineen romahtavat. Esimerkiksi vuosien 2005-2015 välisenä aikana liito-oravakanta ovat vähentynyt KESKIMÄÄRIN noin 22-23 %, kun uhanalaisluokituksen raja-arvo on 30 %.

Todellinen väheneminen 10 vuodessa näyttää olevan noin kolmannes kannasta, jolloin luokituksen tulisi olla V, vaarantunut. Virallisen arvion mukaan Suomen liito-oravien parimäärä oli vuosia sitten noin 140 000 (naarasta), joka näyttää viimeisten selvitysten valossa ylioptimistiselta, ja näyttää laskeneen merkittävästi. Todellinen parimäärä näyttää olevan noin kolmannes-puolet tuosta arviosta (Sulkava, Mäkelä, Kotiaho & Mönkkönen, Ann. Zool. Fennici.45:521-526, dec.2008).

Liito-orava kuuluu Suomen kansainvälisiin vastuulajeihin

Suomella on kansainvälinen vastuu sen säilyttämisestä. Liito-orava kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV (a) -listalle, jonne luetteloitujen lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomella onkin EU-maista päävastuu liito-oravan tulevaisuuden turvaamisessa. Liito-oravan tappaja joutuu pulittamaan valtiolle noin 1 000 € ja sakot.

Vanhoja kuusisekametsiä ja haapoja suosivana se potee paikoin ankaraakin asuntopulaa. Moneen ihmissilmään somalta näyttävä ”siistitty” metsä onkin siipiveikolle kauhistus. Se on kärsinyt etenkin pesintään soveltuvien sekametsien hakkuista ja elinympäristönsä pirstoutumisesta. ”Liiturille” tehdyistä pöntöistä on apua, vaikkakaan pöntötys ei pitkällä tähtäimellä korvaa tärkeintä seikkaa, sopivaa elinympäristöä.

Keski-Suomessa tästä kasvissyöjästä on kertynyt satoja  havaintoja, joista osa on jo vanhentunut. Esimerkiksi läntisen Keuruun alueelta otus lienee jo hävinnyt.

Suojellaan lempeäsilmäistä liito-oravaa ja sen elinympäristöjä!

Takaisin Lajiensuojelun pääsivullemme