Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Etelä-Karjalan piiri Imatran yhdistys

Imatra
Navigaatio päälle/pois

Dick Forsmanin kuvaesitys ”Kuvista kirjoiksi – petolintujen perässä maailmalla” 12.2.2019 veti satapaikkaisen Kaleva-salin ääriään myöten täyteen. Tarina vei kuulijaa Venäjän tundralta Afrikan aavikolle ja lumituiskuun Pyreneiden vuoristoon. Esimerkit keisarikotkan höyhenpuvut vaihtelusta, haarahaukan maantieteellisistä muodoista sekä mehiläishaukan ja idänmehiläishaukan risteymistä kertoivat päiväpetolintujen monimuotoisuudesta ja kirjan kuvitukseen vaadittavasta kovasta työstä.

Nuori merikotka. Kuva Dick Forsman.

Pöllöretkelle 1.3.2019 lähdettiin kolmessa ryhmässä, joissa oli yhteensä 75 osallistujaa. Sää suosi retkeläisiä – oli pikkupakkasta, tyyntä ja taivas tähtikirkas. Kuunteluolosuhteet olivat hyvät, mutta pöllöt olivat hiljaa. Kuurmanpohjassa viimeisessä ryhmässä kuultiin kahdesti vaimeaa haukahtelua. Ääni tuli niin kaukaa ja lyhyen aikaa, ettei siitä voinut sanoa oliko se koira vai joku muu. Toinen ryhmä oli parkissa lähempänä ja he olivat varmoja – huuhkaja. Kun kolmas ryhmä tuli paremmalle kuuntelupaikalle, pöllö oli taas hiljaa. Lopuillakin pysähdyspaikoilla tähtitaivasta katseltiin hiljaisuuden vallassa.

Lopuksi kokoonnuttiin Ollinmajalle, jossa EKLY tarjosi retkeläisille munkkikahvit. Oppaina olivat Juha Juuti, Liisa Laitinen, Harri Ekholm, Timo Tikka ja Jari Kiljunen.

Vuoksen ensimmäiselle lintukävelylle 17.3.2019 lähti 16 retkeilijää uhmaamaan tuulta ja räntäsadetta. Lauha sää oli jo tuonut harmaalokkeja Vuokselle ja ensimmäiset nähtiin jo parkkipaikalla. Räntäsade alkoi hellittää jo ensimmäisellä kiikarointipaikalla Hiljan pihan nurkilla. Telkkiä ja muutama isokoskelo ja merimetso sukeltelivat virrassa. Näkyvyyden parannuttua kaukaa Imatrankosken suunnasta löytyi naaras uivelo.

Varpasaaressa oli hiljaista. Edellisenä päivänä Itä-Siitolan rannassa olleet laulujoutsenetkin olivat kadonneet. Telkkien joukosta löydettiin jo pitkää Vuoksella ollut tukkasotka.
Neitsytniemessä etsittiin aluksi tikkoja. Käpytikan terhakkaa ääntä kuului lähimetsästä ja jostain kaukaa kantautui palokärjen huutoja. Muita tikkoja ei löydetty. Rannassa katselimme aikamme laulujoutsenia, joista kaksi oli asuntomuseon lahdella ja yksi ui virran yli Neitsytniemen puolelle isokoskelopariskunnan seuraksi. Ennen kotiin lähtöä seuraavalle lintukävelylle tilattiin keväisempää säätä.

Oppaina toimivat Liisa Laitinen, Juha Juuti ja Juha Jantunen.

Vuoksen toiselle lintukävelyllä 14.4.2019 kevät oli jo ottanut pitkän harppauksen eteenpäin. Peippojen ja punarintojen laulaessa pilvisessä, viileässä, tyynessä sunnuntaiaamussa Vuoksen lintuja tiirailemaan suuntasi 30 lintukävelijää. Heti parkkipaikalla meidät ylitti pieni metsä- ja tundrahanhien sekaparvi. Lumenkaatopaikalta havaitsimme vastarannan läheisyydestä pikku-uikun ja tukkasotkanaaraan. Muutama ehti nähdä etelän suunnalla kalalokkien parvessa selkälokin. Varpasaaressa rannoilta meriharakoita haeskellessamme pohjoisen suunnalta lähestyi kalasääski ja pian etelän suunnalta kaksi. Myös meriharakat ilmaantuivat lähirannalle ja siitä laiturin päähän perusteellisesti tarkasteltaviksi.

Siirryimme kimppakyydein Vuoksensuun satamaan, missä tyynestä vedestä oli helppo etsiä lintuja – yksi silkkiuikku löytyikin kaukoputken linssiin kaikkien ihailtavaksi. Lopuksi ajelimme Neitsytniemeen ja näimme lahden pohjukkaan laskevan puron suulla ruokailemassa kolme metsävikloa.

Lajilista: silkkiuikku, pikku-uikku, metsähanhi, kanadanhanhi, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, isokoskelo, merimetso, kanahaukka/varpushaukka, kalasääski, meriharakka, metsäviklo, töyhtöhyyppä, naurulokki, kalalokki, harmaalokki, selkälokki, sepelkyyhky, kesykyyhky, käpytikka, västäräkki, punarinta, mustarastas, räkättirastas, kulorastas, talitiainen, sinitiainen, närhi, harakka, naakka, varis, korppi, peippo, viherpeippo, vihervarpunen, punatulkku, närhi, harakka, naakka, varis, korppi.

 

Lintupönttötalkoot Kaukopään koululla 27.4.2019. Kuva Juha Jantunen.

Pönttötalkoot 27.4.2019 järjestettiin Kaukopäänkoululla yhdessä Raution kaupunginosayhdistyksen ja EKLYn kanssa. Reilu kymmenen nikkaroijaa sai valmiiksi noin 40 lintupönttöä.

Jatkuvan kasvatuksen metsäretkelle 30.5.2019 osallistui 65 metsähoidosta kiinnostunutta. Mukana oli metsänomistajia, metsänhoitajia ja luontoväkeä. Oppaina toimineet Tyynelän tilan isäntä Juuso Joona ja Yhteismetsä Tuohen metsänhoitaja Jussi Saarinen olivat tehneet hyvän ja monipuolisen ohjelman retkelle, jolla päästiin näkemään monenlaista ja -ikäistä metsää.
Aurinkoisessa säässä käveltiin pellon reilu viisi vuotta sitten yläharvennettuun sekametsään. Juuso ja Jussi kertoivat jatkuvan kasvatuksen menetelmistä. Metsässä oli eri-ikäisiä puita ja metsä pysyisi metsänä, vaikka tukkeja poistettaisiinkin.

Seuraava kohde oli jo metsähoidollisesti hankalampi kuusikko, mutta asiantuntijat eivät olleet huolissaan. Jatkuvuus on turvattu, kun jättää kahden euron puut pystyyn ja poimii arvopuut. Liikaa ei saa poistaa tai tuuli pääsee kaatamaan puita. Puun taimet voivat kituuttaa vuosikymmeniä polven korkuisina ja kun ne lopulta saavat valoa, taimet pääsevät kasvamaan puiksi.
Matka jatkui metsään, josta edellisen sukupolvenkin aikana oli poistettu vain yksittäisiä kotitarvepuita. Hieno metsä. Suuria raitoja ja haapoja, järeitä kuusia ja mäntyä ja siellä täällä muutama metsälehmus. Paikka oli sopiva puhua METSO-suojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Läheisessä koivikossa käytiin ymppäämässä pakuria koivuihin ja puhuttiin metsien muusta hyötykäytöstä.

Lopuksi ajettiin vielä Suokumaalle katsomaan miltä näyttää viime talvena tehty yläharvennus. Makkaraa paistaessa puhuttiin metsien hiilivarastosta. Jatkuvan kasvatuksen periaatteilla metsä on jatkuvasti peitteinen ja maapohja ehjä, eikä tuoreesta hakkuustakaan tule hiilen lähdettä kuten avohakkuussa.

Siikalahden yölaulajaretkelle 7.6.2019 lähdettiin 39 ihmisen joukolla. Mukana oli myös pari koiraa, joista toinen opaskoira. Siikalahden yölaulajaretket sopivat hyvin näkövammaisille, koska ne painottuvat kuunteluun ja liikkuminen reiteillä on helpohkoa. Sää oli lähes tyyni ja lämmin kuin linnunmaito.

Patotieltä kuulimme kaulushaikara puhaltelun ja pensaskertun säkeitä. Lintulavalla tiiraillessamme löysimme sinisorsia, tukkasotkan, nokikanan ja laulujoutsenen pesällään; naurulokit, pikkulokit ja kalatiirat lentelivät ravinnon hankinnassa. Etäämmältä kuului satakieli ja pohjoisen suunnalla äänteli pari luhtakanaa, ruokokerttusten laulu oli vielä vaimeahkoa. Taivaanvuohi kierteli mäkättävää soidinlentoaan aivan lintulavan läheisyydessä. Yritimme saada korviimme rastaskerttusen karheaa ääntä toistaiseksi onnistumatta, kun matalalle ruovikon ylle ilmaantui suopöllö ja pian myös ruskosuohaukka. Kuusi valkoposkihanhea suuntasi lahden yllä etelään.

Luontokeskuksen lähistön tornissa satakielen laulu soi jo voimakkaana, mutta kuulimme kuitenkin kurkien ja luhtakanojen ääntelyä, kaukaa erotimme lapasorsan. Hyttysten ininän voimistuessa suuntasimme päätornille, missä kuulimme luhtakanan lisäksi myös luhtahuitin. Useiden silkkiuikkujen lisäksi oli näkyvillä myös härkälintu. Aikamme upeaa hämärtyvää yötä äänineen aistittuamme suuntasimme nuotiopaikalle lehtokurpan kiertäessä kurahdellen/sirahdellen yläpuolellamme. Telttailevat turistit olivat jo sytyttäneet nuotion ja pääsimme valmiille tulille evästelemään ja jutustelemaan satakielen ”metelöidessä” tauotta välittömässä läheisyydessä.

Puolenyön aikaan ruokokerttusten laulu soi lintulavan luona jo melkoisella volyymilla ja lopulta rastaskerttusen karkea raksutuskin kuului pätkittäin muiden yön äänien joukosta. Oppaina toimivat Liisa Laitinen ja Juha Juuti.

Illan lajilistalla tulivat ainakin silkkiuikku, härkälintu, laulujoutsen, valkoposkihanhi, sinisorsa, lapasorsa, tukkasotka, pikkulokki, naurulokki, kalalokki, kalatiira, nokikana, luhtakana, luhtahuitti, taivaanvuohi, lehtokurppa, kuovi, kurki, metsäviklo, suopöllö, ruskosuohaukka, käki, räystäspääsky, haarapääsky, punarinta, västäräkki, punakylkirastas, räkättirastas, laulurastas, kottarainen, satakieli, pensaskerttu, ruokokerttunen, rastaskerttunen, närhi, harakka, varis…

Luonnonkukkien päivän retki 16.6.2019 suuntautui Kuurmanpohjaan Tikanhuudon metsään. Kasveja alettiin katsoa heti tienvarsiojasta lähtien. Saroja, heiniä ja kurjenjalkaa kasvoi ojan pohjalla. Metsän reunassa 20 retkeilijää oli vastassa komea haapa ja jokunen hyttynen. Retki eteni syvemmälle metsään metsäkurjenpolvea, isotalvikkia, oravamarjaa, ja valkolehdokkia ihastellen. Kallioilla kasvoi keto-orvokkeja ja kallioimarretta. Käpytikan poikasten huutaessa löytyivät ensimmäiset pesäjuuret. Kolme kämmekkää kasvoi metsän länsireunalla kuusten alla.

Retki jatkui pieneen metsälehmuslaikulle. Tunnelma oli kohdallaan. Aurinko paistoi puiden lomasta, peukaloinen lauloi ja perhosista paisteisilla kohdilla päivysti mustatäplähiipijöitä ja muutama täpläpapurikko. Kasveista tutkittiin kangas- ja metsämaitikan eroja ja löydettiin koulukasviota keräävän toiveissa ollut metsäimarre. Lehtokasvillisuutta edustivat imikkä, sudenmarja ja monin paikoin kasvanut näsiä.

Tien varteen palatessa ihmetystä herättivät suurikoiset päivänkakkarat, jotka eivät vielä olleet kukassa. Maaperässä oli voimaa, sillä muutkin kasvit olivat tavanomaista suurikokoisempia ja jostain myllättyyn tienvarteen oli päätynyt myös puutarhakasvi kesäpikkusydän.

Lopuksi suunnistimme tien toiselle puolelle katsomaan tummaraunioista. Kasvi oli vanhalla paikalla kalliolipan alla ja näytti samalta kuin edellisenä kesänä. Metsä tarjosi yllätyksen rantakäärmeen muodossa. Käärme oli tiheässä kuusikossa sammaleisen juurakon päällä eikä pari äkäistä sihinää lukuun ottamatta välittänyt ihmisistä. Kun olimme aikamme kerranneen kyyn ja rantakäärmeen tuntomerkkejä, käärme liukui verkkaisesti juurakon alle piiloon. Toinen yllätys löytyi läheltä suurta lehtokuusamaa. Pensaan ympärillä ja alla kasvoi parikymmentä pesäjuurta. Osa versoista oli viimekesäisiä, suurin osa oli parhaassa kukassa.

Retken oppaana toimi Juha Jantunen.

Pellisenrannan hoitotalkoissa 6.8.2019 seitsemän hengen talkooväki sai niityt kuntoon parissa tunnissa. Edellisellä viikolla niitetty kasvillisuus oli ehtinyt kuivahtaa ja haravointi sujui ripeästi.

Pohjanlepakko on tavallisin lepakkolaji Imatran seudulla. Kuva Juha Jantunen

Lepakkoretken 23.8.2019 ilta oli sateinen. H-hetken lähestyessä sadetutkaennusteet lupailivat sateen taukoavan puoli kymmenen aikoihin. Toivoa oli, vaikka vielä yhdeksältä 40 retkeläistä lähti sateessa ajamaan kohti Mellonlahtea.

Patotiellä perehdyttiin ensin detektoreihin ja pimeänäkölaitteeseen sateenvarjojen alla. Pian ripottelu loppui ja päästiin keskittymään itse asiaan. Ensimmäiset pohjanlepakoiden kaikuluotausäänet kuuluivat heti detektoreiden käynnistyessä ja kohta kuului myös vesisiippojen terävää ääntä. Näitä kahta lepakkolajia lenteli jatkuvasti detektorin kuuluvilla. Taskulampun valokeila tavoitti lähellä veden pintaa viistävät vesisiipat ja pimeänäkölaitteella siippoja näki kauempaakin rannasta. Ohi lentävän pohjanlepakon huomasi vain tuurilla sadepilvien synkentämältä taivaalta.

Puoli yhdentoista aikoihin sadetauko oli ohi. Hiljalleen kiihtyvä ripottelu ajoi viimeisetkin retkeläiset kotimatkalle. Autoille käveltiin jälleen sateenvarjojen alla ja kohta vettä tuli taas kaatamalla. Retken oppaina toimivat Karri Kuitunen ja Juha Jantunen.

Haukkavuoren retki 22.9.2019 tehtiin tuulisessa ja kirpeässä syyssäässä Ruokolahden ja Rautjärven rajamailla. Sarajärven Haukkavuori on Ruokolahden ja koko Etelä-Karjalan korkein paikka. Se kohoaa noin 80 metrin korkeuteen alhaalla siintävän Sarajärven pinnasta.

Kiivetessämme polkua kohti vuoren huippua tutkailimme komeita haapoja ja koivuja kasvavan rinnealueen lahopuilta kääpiä ja muita puiden rungoilla kasvavia sieniä. Näimme taula-, arina-, ja haavankääpiä. Järeän maassa lepäävän haavan rungon alapinnalta löysimme kuorikääpää ja toiselta kauniin tupasorakkaan. Läheisen koivun rungolla komeili pörhösuomuhelokoita.
Tikat olivat etsiskelleet ravintoa lahopuilta ja jotkut koloista näyttivät valkoselkätikan nakuttelemilta.

Ylös kivuttuamme ihailimme jylhiä maisemia, tutkailimme kallioon hakattua Uudenkaupungin rauhan rajamerkkiä ja evästelimme Leena Sallisen kertoessa paikan historiasta. Haukkavuori on myös historiallinen maamerkki. Sen kautta ovat kulkeneet Pähkinäsaaren (1323), Täyssinän (1595) ja Uudenkaupungin (1721) rauhojen rajat.

Vaikka aurinko ajoittain lämmitti, vilakka tuuli ajoi meidät palailemaan lähtöpaikalle. Retkelle osallistui 13 reippailijaa. Juha Juuti, Liisa Laitinen ja Leena Sallinen opastivat.

Muuton seurantaa Tiuruniemessä 6.10.2019. Kuva Juha Jantunen

Tiuruniemen linturetkellä 6.10.2019 syysmuuttoa seurattiin kipeässä syyssäässä. Edellisten päivien lumisateen olivat väistyneet ja aurinko paistoi. Lintumuutto oli hiljaista, liekö kylmä sää ajanut hanhet etelään. Ennen kahdeksaa niemen ohitti kolme joutsenta ja kaukaa iso hanhiparvi. Retkeläisten saavuttua aamupäivä eteni yksittäisten valkoposkihanhiparvien ohilentoja seuraten. Vaihtelua toivat pienet sepel- ja metsähanhiparvet, allit ja kuikat. Kaksi merimetsoa tuli tuttuun tapaan päivystämään laivamerkin päälle ja myös muuttavia merimetsoja havaittiin. Niemen kärjessä pyöri tiaisparvi ja Saimaata ylitti rastaista ja vaeltavia närhiä. Petolinnut jäivät yhteen varpushaukkaan.

Kaikkiaan aamupäivän aikana laskettiin 2600 hanhea ja lintulajeja havaittiin 35. Lintuja tarkkaili 23 retkeläistä, Jari Kiljunen ja Liisa Laitinen pitivät kirjaa havainnoista.

Etelä-Karjalan ympäristöpalkintojen jako ja Sami Karjalaisen esitys rantojen hyönteisistä 8.11.2019 keräsi Kalevasaliin 40 kuulijaa. Yhdistyksen vuosikokouksen jälkeen alkaneessa tapahtumassa luonnonsuojelupiiri jakoi ympäristöpalkinnot eläinlääkäri Pekka Sarkaselle sekä Imatran Mansikkalan koulun biologian opettajille ja oppilaskunnalle.

Sarkanen palkittiin pitkäjänteisestä saimaannorpan suojelun vapaaehtoistyöstä sekä Sanelma-kuutin hoitamisesta. Sarkanen perusti kesällä mökkirantaansa väliaikaisen norppahoitolan, hoiti Sanelmaa siellä useita päiviä ja jatkoi tilanteen seuraamista vielä Sanelman vapautuksen jälkeenkin. Sanelma toipui ja vieroitus onnistui. Imatran yhteislukion ja Mansikkalan koulun biologian opettajat ja koulun oppilaskunta palkittiin toiminnasta Imatran Paajalan metsän säilymisen puolesta. Opettajien ponnekkaan puolustamisen ansiosta omakotialueen kaavasuunnittelu lopulta keskeytettiin ja tärkeänä opetuskohteena ollut metsä pysyi ennallaan. Lähimetsän puolesta toimivat myös koulun oppilaskunta, useat lähiasukkaat ja Imatran luonnonsuojeluyhdistys.

Illan päätti valokuvaaja ja tietokirjailija Sami Karjalaisen esitys rantojen hyönteisistä. Upeissa lähikuvissa esiintyivät muun muassa sukeltajat, hopeasepät, malluaiset ja sudenkorennot.

 

 

Toimintaa

Yhdistys järjestää tapahtumia, retkiä ja kuvailtoja kaikille luonnosta ja ympäristöstä kiinnostuneille, ottaa kantaa ja tekee aloitteita…

Lue lisää

Vuosi 2020

Tea Karvisen kansallispuistoilta 3.3.2020 veti Virran Kaleva-salin täyteen väkeä. 110 päinen yleisö pääsi kansallispuistokierrokselle…

Lue lisää

Vuosi 2018

Katiskatalkoissa 13.1.2018 Imatran pääkirjastolla koottiin Juha ”Norppa” Taskisen johdolla norppaturvallisia katiskoita. Parinkymmenen…

Lue lisää

Vuosi 2017

Pöllöretkelle 24.2.2017 lähdettiin lähes tuulettomana perjantai-iltana runsaan neljänkymmenen ihmisen ja 17 autokunnan voimin. Retkeläiset…

Lue lisää

Vuosi 2016

40. toimintavuoden ensimmäiseen tapahtumaan pöllöretkeen 4.3.2016 osallistui 47 henkilöä. Sää ei ollut suotuisa, sillä tuuli suhisi…

Lue lisää

Vuosi 2015

Pöllöretki kokosi perjantaina 27.2.2015 Imatran uimahallin parkkipaikalle peräti 52 retkeläistä ja matkaan lähdettiin 18 auton voimin.…

Lue lisää

Vuodet 2008-2011

Tässä kertomuksia ja kuvia menneiden vuosien tapahtumista ja retkistä

Lue lisää

Ruokolahden luontopäivä

Yhdistys testautti jälleen paikallisten luontotietämyksen, tällä kertaa pistävien ja purevien piiristä. Mihinkäs se ampiainen käyttikään…

Lue lisää

Jättiputket

Vuonna 2005 yhdistys keräsi yleisöhavaintoja puutarhoista karanneista jättiputkista. Tietoja kertyi - turhankin paljon. Kun luonnonsuojeluyhdistys…

Lue lisää