Yhdistys testautti jälleen paikallisten luontotietämyksen, tällä kertaa pistävien ja purevien piiristä. Mihinkäs se ampiainen käyttikään pistintään?
Tämän tiesi vain yksi Ruokolahtitalolla 22.7.2008 järjestetyn luontopäivän kymmeneen kysymykseen vastanneista. Luonnonsuojeluyhdistyksen yhdessä Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin kanssa pystyttämän luontopolun teemana olivat ”Pistävät, purevat ja muut kesän riesat”.
Pääosassa olivat siis hyttyset, paarmat ja muut pienet ötökät. Osa kysymyksistä liippasi myös luontopäivän kosteikkoteemaa. Jokaiseen kysymykseen annettiin kolme vastausvaihtoehtoa, joista sai valita mielestään osuvimman.
Sadekuurojen sävyttämän iltapäivän aikana vastauksia kertyi vain 23, alle puolet edellisvuoden määrästä. Miehet ja naiset osallistuivat kuitenkin yhtä innokkaasti – eikä tiedoissakaan ollut merkittävää eroa, sillä naiset vastasivat keskimäärin kuuteen ja miehet viiteen kysymykseen oikein. Parhailla oli kahdeksan oikeaa vastausta.
Mäkäräkoiraat janoavat vain mettä
Kahdella ensimmäisellä rastilla udeltiin hyttysistä. Niiden hyvä hajuaisti tunnettiin hyvin, sillä vain muutamaa vastaajaa lukuun ottamatta haju yhdistettiin olennaiseksi piirteeksi veriaterian löytämisessä. Sen sijaan vain joka toinen päätyi kotimaisten hyttyslajien määrässä oikeaan suuruusluokkaan: Suomessa on tarkasti ottaen 39 hyttyslajia.
Seuraavat kaksi rastia veivät paarmojen pariin. Yli puolet vastaajista osasi poimia sokko- ja suppupaarmojen joukosta syyhypaarman ihmiselle harmittomana – eihän sellaista olekaan! Sen sijaan paarman toukkien elinympäristö oli useimmilla hukassa. Rantaliejuksi sen määritti oikein kymmenen vastaajaa, mutta lähes yhtä moni epäili niitä raadonsyöjiksi.
Mäkäränaaraat ovat hanakoita veren perään ja ne purevat kokoonsa nähden kipeästi. Koiraat sen sijaan käyvät kukilla juomassa lähinnä mettä. Kuitenkin yli puolet vastaajista arveli niidenkin janoavan verta ja muutama jopa epäili hienkin maistuvan!
Polttiaiset tunnettiin yllättävän hyvin pienikokoisiksi, yleensä vain millin mittaisiksi mäkäränsukuisiksi kiusankappaleiksi. Sienimetsässä kulkijaan tarraava hirvikärpänen yhdistettiin yleisesti täikärpäsiin. Toki muutama ehdotti niitä pisto- tai loiskärpäsiksikin.
Seuraavalla kahdella rastilla hypättiin kaksisiipisistä pistiäisiin. Reilusti yli puolet vastanneista tiesi kimalaisetkin mesipistiäisiksi, vaikka aika monet ehdottivat myös ampiaisia kukkien pölyttäjiksi.
Luontopolun visaisin kysymys liittyi ampiaisten takapäässä sojottavaan piikkiin. Kun sen keskeiseksi käyttötarkoitukseksi ehdotettiin saalistamista, puolustautumista tai ihmisten ahdistelua, tuloksena oli vain yksi oikea vastaus! Kaikki muut päätyivät yksimielisesti puolustautumisen kannalle. Jälkeläisiään lihalla ruokkivan ampiaisten piikki on kuitenkin tarkoitettu nimenomaan saalistamiseen. Sileää piikkiä voidaan käyttää useiden saaliseläinten lamauttamiseen ja tappamiseen, kun taas esimerkiksi mehiläisten väkäsekäs piikki on tarkoitettu lähinnä pesän puolustamiseen.
Viimeinen kysymys veikin jo kokonaan pois hyönteisistä hämähäkkieläinten maailmaan. Noin puolet vastaajista tiesi puutiaisten tarraavan kulkijaan lähinnä heinänkorsista, mutta joka neljäs epäili niiden loikkaavan kulkijan niskaan harmaalepästä. Muistan itsekin, kuinka lapsena varoitettiin menemästä lepikoihin punkkien pelossa. Punkit kuitenkin nousevat harvoin kasvillisuudessa polvea korkeammalle.
Illan päätteeksi järjestettiin perinteinen luontoilta, jonka yhteydessä arvottiin mm. kirjapalkintoja kaikkien luontopolulla kiertäneiden ja vastauksensa palauttaneiden kesken.
* * *
Luontopäivät Ruokolahdella ovat vakiintuneet vuosittaiseksi tapahtumaksi.
