Keski-Suomi elää melko rehevästi, mikä näkyy vesistöissä mm. leväongelmina
Esimerkiksi Metsä-Fibren Äänekosken sellutehdas on yhä suoraan ja välillisesti merkittävä vesien kuormittaja. Lisähakkuiden vaikutukset hakkuualueiden vesistöihin etenkin suometsämailla voivat olla merkittäviä. Toisaalta tehtaan taholta on luvattu päästöjen vesiin itse tehtaalta pienenevä ennätysalas jokaista tuotettua sellutonnia kohden laskettuna, ja uusiutuvan energian tuottamista laajamittaisesti myös myyntiin. Toisaalta tehdaslaajennoksen nielemällä puumäärällä lämmittäisi koko Helsingin, ja sellunkokkauksen aiheuttamat ilmastopäästömäärät kasvavat kemikaalien lisäkulutuksen vuoksi.
Valtaosa rehevöitymisestä aiheutuu maataloudesta, myös Äänekosken vesissä.
Valtioneuvoston vesiensuojelun periaatepäätöksen tavoitteisiin vuodelta 1998 ei olla päästy täälläkään hajakuormituksen, etenkään maa- ja metsätalouden -mukaan lukien polttoturpeen tuotannon- osalta.
Sinilevät maailman vanhimpia eliöitä
Ne koostuvat yhdestä solusta. Ne hyötyvät ravinteista ja ovat luonnollinen osa vesiluontoa, mutta runsaina voivat aiheuttaa ongelmia. Osa, keskimäärin noin puolet, sinilevistä on myrkyllisiä. Rehevöityminen edistää etenkin myrkyllisten sinileväkukintojen syntyä.
Sinileväyhdyskunnat näkyvät vedessä vihreinä hiutaleina. Vähäinen sinilevä näkyy vedessä pieninä vihreinä tai kellanvihreinä hippusina tai palleroina. Runsaampi esiintymä näkyy maalimaisina nauhoina, levälauttoina ja vettä värjäävinä velleinä. Ne viihtyvät etenkin karuilla suurilla vesillä, joita ravinteet kuormittavat. Esimerkiksi kesällä 2007 Päijänteen Vanhanselällä oli kilometrienkin mittaisia, nauhamaisten sinileväesiintymien kattamia alueita.
Päijänteellä sinileväesiintymät alkavat nykyään ilmaantua jopa jo kesäkuun puolella, ja viimeiset lokakuussa. Esiintymien runsaus ja laajuus vaihtelee vuosittain ravinne- ja sääolojen mukaan. Kesällä 2007 sinileviä runsauttivat muiden muassa leuto talvi ja aikainen kevät, jolloin ravinteita pääsi metsistä ja muualta maastosta vesiin tavallista enemmän. Voimakkaat tuulet sekoittavat sinilevää veteen vaikeuttaen niiden havaitsemista. Tyyninä ja lämpiminä päivinä sinilevä voi taas runsastua ja nousta pinnalle.
Eräät sinilevät erittävät maksa- ja hermomyrkkyjä. Myrkytysoireita ovat esimerkiksi nuha, päänsärky, huonovointisuus, ihon kirvely tai kutina ja rakkulat. Oireet alkavat yleensä noin 3-5 tunnin kuluttua altistumisesta. Nämä oireet häviävät tavallisesti muutamassa päivässä. Hoidoksi riittää yleensä ihon ja silmien huuhtelu puhtaalla, runsaalla vedellä. Pienille lapsille ja eläimille leväveden juominen voi olla jopa kohtalokasta.
Pienikin rehevöityminen on merkityksellistä. Voimakasta saksitosiini- hermomyrkkyä tuottavaa Anaeba lemmermannii-sinilevää esiintyy karuissa ja kirkkaissa järvissä, kuten Päijänteen selkävedet; meren rannikoilla myrkkyä ei ole tavattu. Maksamyrkkyä taas esiintyy rehevissä ja tummavetisissä järvissä. Vuonna 2007 sinilevää esiintyi Päijänteellä vielä lokakuussakin.
Uimista voimakkaasti sinileväpitoisessa vedessä tulee välttää, pienemmissä pitoisuuksissa uidessa on parasta pitää suu supussa. Levävettä ei tule käyttää syötävien kasvien kasteluun tai pesu- tai löylyvetenä. Levämyrkyt eivät kaikkoa edes vettä keitettäessä. Lievissä esiintymissä levää on vedessä vähän hiutaleina tai hippusina, ei lautan kaltaisesti.
Sinilevien lisääntymisen pääsyynä vesissämme on ihmisen lyhytnäköinen toiminta
Suomi on henkeä kohti laskettuna yksi maapallon merkittävimmistä typpi- ja fosforivirran tuottajista. Vesiä Suomessa rehevöittäviin typpi- ja fosforivirtoihin vaikuttavat etenkin ruoan tuotanto ja kulutus. Muiden muassa metsäteollisuuden osuus on myös merkittävä. Rehevöittävät valumat lisäävät myös vesistöjen hiilipäästöjä. Typpi- ja fosforivirtoja voidaan vähentää mm. keinolannoitteiden käyttöä vähentämällä.
Vesistöjen eliöstö on aikojen kuluessa sopeutunut luontaiseen luonnonhuuhtouman tuomaan ravinnelisäykseen. Sen osuus fosforimääristä esimerkiksi Suur-Päijänteellä on kuitenkin vain 24 %. Maa- ja metsätalous on suurin yksittäinen ihmisen aiheuttama sinileviä lisäävä ravinteiden lisäyslähde vesistöihin. Paikoin myös esimerkiksi turpeenkaivu, asutus, metsäteollisuuslaitokset ja kalankasvatus lisäävät ravinteita merkittävästi.
Esimerkiksi Suur-Päijänteen keskimääräisestä ihmisen aiheuttamasta fosforilisäyksestä vesistöön noin 15 % tulee moottoriliikenteen aiheuttamana laskeumana. Toisaalta maakunta ”lähettää” oman laskeumapakettinsa pääosin muualle. Maatalouden osuus on noin 41 % ja metsätalouden osuus noin 7 %. Metsätalouden päästöjen arvioidaan lisääntyvän lisääntyvien avohakkuiden ja metsänlannoituksen vuoksi jopa viidenneksellä. Myös ilmaston muuttaminen lisää ravinnepäästöjä.
Saarijärven reitillä taas keskimääräisestä ihmisen aiheuttamasta fosforilisäyksestä yli 50 % tulee maataloudesta, 8 % metsätaloudesta ja turpeenkaivusta noin 2-3 %. Paikoin turpeenkaivun osuus on kuitenkin lähes 30 %.
Viitasaaren reitillä keskimääräiset osuudet ovat yli 40 % maataloudesta, noin 10 % metsätaloudesta, mutta turvetuotannon keskimääräinen osuus on vähäinen. Paikallisesti turvetuotannnonkin osuus voi silti olla merkittävä: esimerkiksi Peninginjoen valuma-alueella osuus on yli 20 %.
Mitä sinä voit tehdä rehevöitymisen ja sinileväesiintymisten vähentämiseksi?
Jokainen voi vaikuttaa rehevöittävien päästöjen vähentämiseen esimerkiksi kannanotoilla ja lehtikirjoituksilla. Omassa elinpiirissään voi ravinnepäästöjään vähentää esimerkiksi kompostoimalla ja käyttämällä vähemmän päästäviä moottoriajoneuvoja, kulkien moottoriajoneuvoilla hitaammin, laskemalla jätevetensä retkillä vesien sijasta maastoon, ja asutuksessa ja elinkeinotoiminnassa riittävän tehokkaan puhdistamon kautta, jne.
Myös ruoppaukset lisäävät rehevöitymistä. Epäonnistuneet ruoppaukset esimerkiksi mökkirannassa voivat aiheuttaa myös veden pysyvän samentumisen. Vähäistä suuremmista ruoppauksista on ilmoitettava alueelliseen ympäristökeskukseen ja vesialueen omistajalle. Suurehkoihin ruoppauksiin tarvitaan ympäristölupa
- Sinilevätilanne (Suomen ympäristökeskus)
- Sinileväinen vesi on riski ihmisille ja eläimille (Suomen ympäristökeskus)
- Sinilevän tunnistaminen (Järviwiki)
Vesiensuojelun yleissivullemme