Puroissa voi luonnontilaisessa ympäristössä olla jopa noin 200 kuutiometriä puita ja puiden osia, mikä suojaa paitsi eliölajeja, myös eroosiolta, ja lisää esimerkiksi kutupaikkoja. Suurin osa puroistamme on kuitenkin ”siistitty” luonnontilasta ”puhtaaksi luonnoksi”.
Purot ovat ahdingossa. Hakkuiden, maatalouden päästöjen, jätteiden sekä luvattoman rakentamisen ja kaivuiden lisäksi puroja ja niiden eliöstöä painavat mm. kemikaalit.
Pienvesien luonnontila on heikentynyt rajusti (Ilmonen ym. 2008). Suomen uhanalaisista eliölajeista 6 % on pienvesien lajeja. Pienvesistä vain luokkaa 1 % on luonnontilaisia, kaikki muut vedet on muutettu. Niinpä esimerkiksi Pohjois-Päijänteellä ei ole enää paluuta luonnontilaan. Huono kehitys jatkuu: esimerkiksi Keski-Suomen metsäkeskus heikensi pienvesikohteiden metsänkäsittelyohjeitaan vesistöjen ympäristöjen suojakaistojen osalta vuonna 2005.
Monin paikoin suurimpia heikentäjiä ovat turpeenkaivuut ja rakentaminen, ja kaikkialla nykyinen metsänhoidon valtavirta ojituksineen. ”Purot huomioidaan hakkuissa”, väitetään. Avohakkuut ulottuvat kuitenkin toisinaan purojenkin rantaan. Puroonhakkuita Keski-Suomen maakunnassa.
Eräänä esimerkkinä ”yrittelijyyden” etiikan puutteesta johtuvista loputtomista kielteisistä vaikutuksista luonnon tilaan ja siten myös tuleviin sukupolviin ovat elohopeapäästöt. Metalli- ja kemianteollisuudesta, jätteenpoltosta, elohopeaa sisältävistä tuotteista sekä energiantuotannosta, erityisesti kivihiilen poltosta turvemaiden ojitusten ja turpeenkaivuun seurauksenavesistöjen kautta kaloihin joutuva elohopea aiheuttaa syöntirajoituksia. Kalojen syönti voi jo kuukaudessa-parissa ylittää elohopean saannin riskirajat nuorella ihmisellä (http://www.evira.fi/portal/51466)
Haastamme sinut suojelemaan lähivesiäsi. Tavoitteena on häiriintymätön, luonnollinen vedenkierto. Löydä ja suojele omaa puroasi.