Lepakkoryhmän kiinnostuksen kohteena ovat nimensä mukaisesti lepakot. Ryhmä kerää lepakkohavaintoja Vantaalta, ohjaa lepakoista kiinnostuneita harrastuksen pariin sekä järjestää vuosittain lepakkoretkiä ja sopivin väliajoin esitelmätilaisuuksia tai seminaareja lepakoista. Lepakkoryhmä antaa myös opastusta lepakkopönttöjen rakentamiseen. Keväisten linnunpönttötalkoiden yhteydessä on ollut mahdollista rakentaa myös lepakkopönttöjä. Lepakkoryhmän toimintaa koordinoi Kaarina Aro (kaarinaaro@gmail.com).
Lepakkoretket
Lepakkoryhmä on järjestänyt vuosittain pari lepakkoretkeä, yleensä elokuun aikana, jolloin lepakoita on liikkeellä runsaammin poikasten lähdettyä liikkeelle lisääntymisyhdykunnista. Ilta myös hämärtyy aikaisemmin kuin kesällä. Lepakkoretkiä on järjestetty muun muassa Kuusijärvellä, Vaaralan lammilla, Hämeenkylän kartanon ympäristössä sekä Hakunilan kartanon puistossa. Lepakkoretkistä ilmoitetaan yhdistyksen sivuille, joten jos lepakkoretket kiinnostavat, niin seuraa ilmoittelua sivuilla elokuun alkupuolella.
Pönttötalkoot
Yhdistys on järjestänyt keväisin linnunpönttötalkoita. Näissä talkoissa on tarjottu myös mahdollisuutta rakentaa lepakoille sopiva pönttö. Jos lepakkopönttöjen rakentaminen kiinnostaa, seuraa yhdistyksen ilmoittelua talkoista keväällä. Voit myös katsoa ohjeet lepakkopöntön rakentamiseen täältä: https://www.luomus.fi/fi/rakenna-lepakkopontto
Lepakot Suomessa
Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia. Näistä viittä lajia tavataan yleisesti. Ne ovat pohjanlepakko, vesisiippa, viiksisiippa ja isoviiksisiippa sekä korvayökkö. Pikkulepakkoakin on tavattu viime vuosina aiempaa enemmän etenkin rannikkoseuduilla. Näitä lajeja tavataan myös Vantaalla. Suomessa muut lajit ovat harvalukuisempia tai satunnaisia vierailijoita.
Kaikki maamme lepakot käyttävät ravinnokseen hyönteisiä. Ne viettävät päivänsä piilottelemalla ja lähtevät auringonlaskun jälkeen saalistamaan. Lepakot voivat lentää ravinnonhakumatkallaan usean kilometrin päähän päiväpiilostaan.
Lepakot saavat tyypillisesti yhden poikasen vuodessa. Naaraat kokoontuvat lisääntymisyhdyskuntiin synnyttämään. Poikanen syntyy juhannuksen tietämillä. Emo imettää poikasta aluksi. Imetys kuluttaa emon energiaa, ja naaraan täytyykin saalistaa ahkerasti, jotta pystyy tuottamaan riittävästi maitoa kasvavalle poikaselleen. Loppukesästä lisääntymisyhdyskunta hajoaa ja lentokykyiset poikaset lähtevät emon mukana harjoittelemaan saalistusta.
Sekä emon että poikasen on kerättävä energiaa talvehtimista varten. Lepakot hakeutuvat luoliin, maakellareihin, bunkkereihin ym. suojaisiin paikkoihin horrostamaan talven yli. Ennen talvihorrokseen vaipumista lepakot kerääntyvät parittelemaan. Naaras säilöö koiraan tuottaman siemennesteen talveksi ja hedelmöitys tapahtuu talvihorroksen jälkeen. Näin energiaa ei kulu sikiön kehitykseen, vaan naaras varmistaa oman selviämisensä talven yli.
Osa maamme lepakoista muuttaa leudoimmille seuduille talvehtimaan. Esimerkiksi pikku-, iso-, ja kimolepakko hakeutuvat lounaaseen. Pikkulepakon muuttomatka voi olla jopa 2000 km!
Keväällä lepakoiden herätessä talvihorroksesta alkaa ankara energiavarastojen täydennys ennen synnytyskautta.
LÄHDE: https://www.lepakko.fi/suomen-lepakkolajit
Kiinnostuitko lepakkoharrastuksesta?
Jos lepakkoharrastus kiinnostaa, tule mukaan yhdistyksen lepakkoretkille – ja tervetuloa myös yhdistyksen lepakkoryhmään!
Tutustu myös Suomen lepakkotieteelliseen yhdistykseen. Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki lepakoista kiinnostuneet. Yhdistys järjestää jäsenilleen erilaisia lepakkoaiheisia retkiä, tapahtumia ja koulutuksia eri puolilla maatamme.
