Täydennys KHO:n Sokli katselmukseen koskien Soklin  ym­pä­ris­tö­lu­papro­ses­sia (KHO Dnro 1718/1/20).​

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Nuortin Elinkautiset ry

Lappi 17.9.2021

 

Täydennys KHO:n Sokli katselmukseen koskien Soklin  ympäristölupaprosessia (KHO Dnro 1718/1/20).​

 

Liite 1. Nuortin Elinkautisten kirjelmä

Liite 2. GTK:n selonteko eduskunnalle uraania sisältävän kaivostoiminnan ympäristö- ja terveysongelmista.

Liite 3. Komission kirje EU:n vesipuitedirektiivin kunnioittamisesta, noudattamisesta ja toimeenpanosta Suomen Lapissa.

Kuvat: Tohtori Anna Bagge

 

Hyvä Korkein Hallinto-oikeus,

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry kiittää mahdollisuudesta täydentää Soklin maastokatselmuksessa esiin nousseita asioita sekä vaatii edelleen aikaisemmissa valitusperusteluissamme esiin nostettujen asioiden huomioimista päätöksenteossa. Korostamme, että Soklin laajan kaivoshankkeen ympäristölupapäätös on tehty riittämättömiin selvityksiin perustuvana arvokkaalla vedenjakajalla, Nuortin vesistön Natura-alueella sekä keskeisten luonto- ja maisema-arvojen ja luontaiselinkeinoalueiden sekä kalastus-, metsästys- ja retkeilyalueen päällä on ympäristölainsäädännön ja oikeusvaltioperiaatteinen vastainen.

 

Soklin malmion fosfaatit, uraanit ja metallit eivät ole erillisissä lokeroissaan, vaan kuten GTK:n geologi Laura Lauri on todennut, ne ovat yhtä hämmennettyä puuroa. Soklin fosfaattipuuro sisältää myös uraania, uraanin hajoamistuotteita ja metalleja. Liitteessä myös todisteeksi Soklin koko malmion radioaktiivista anomaliaa esittelevä GTK:n Soklin kartta.

Muistutamme KHO:ta, että 1000t uraania on kansainvälinen pienen ja suuren uraanimalmion raja. Soklin kaivoksen ympäristöluvassa tulee siis käsitellä uraanin radioaktiiviset hajoamistuotteet ja niiden haitalliset ympäristövaikutukset kokonaisuudessaan ympäristöluvituksessa, säteilyvaikutusten lisäksi ennenkaikkea kemialliset ja ekologiset ympäristövaikutukset luotettaviin selvityksiin perustuen.

STUK:in mukaan Soklin fosfaatissa on uraania lähes 100 kertaa enemmän kuin Siilinjärven kaivoksella. STUK tarkoittanee malmin uraanipitoisuutta. Fosfaattimalmeissa on yleisesti radioaktiivisuutta, eikä Sokli olisi pahin, sillä uraanin suhteen maailmassa on kaksi selvästi pahempaa fosfaattikaivosta. Toriumin suhteen Sokli olisi pahin. Muistutamme, että juuri Torium on ongelma. GTK:n eduskunnalle antaman selonteon mukaan: ”Kanadan ja Ruotsin luonnonolosuhteet vastannevat parhaiten Suomen olosuhteita. Kanadassa uraanimalmijätteiden sijoitusalueilla sadeveden suotautuminen ylittää haihdunnan. Malmijätteeseen jäänyt hapettuva pyriitti (FeS2) laskee valuvan veden pH-arvoa. Hapan vesi tehostaa esim. Th-230:n, Ra-226:n, Pb-210:n, As:n ja Ni:n vapautumista malmijätteestä ja joutumista ympäristöön. Tapahtuma voi jatkua hyvinkin kauan. Monissa uraanimalmijätteissä haitalliset ei radiologiset aineet, kuten Cat Pb, Zn, Set As, Pb, Cd, hapot, orgaaniset yhdisteet ym, muodostavat huomattavan pitkäaikaisen ympäristö- ja terveyshaitan. Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä U-238.” (Lähde liite 3, GTK:n selonteko eduskunnalle)

Muistutamme, että STUK:in mukaan uraania sisältävän kaivostoiminnan kaivosjätteiden hallintaongelman pituuden määrittelee torium230, jonka puoliintumisaika on vaivaiset 74500 vuotta. Sen vuoksi koko tuon ajan Nuorttijoen ja Kemijoen latvoilla, vedenjakajalla, olevan laajan jättikaivoksen jätteiden hallintaa tulisi turvallisesti valvoa, puhdistaa ja ”jälkihoitaa”. Ja sen jälkeenkin, koska tuolloinhan vasta puolet toriumista olisi hajonnut tytärnuklideikseen. Kyseistä pitkää valvontavelvoitetta ei ole otettu huomioon kaivoksen kustannuslaskelmissa ja jälkihoitosuunnitelmissa eikä ympäristöluvituksessa. Liitteessä 2 lisäksi GTK:n selonteko eduskunnalle uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista, johon yhdymme täysin ja toivomme KHO:n ottavan sen täysimääräisesti huomioon käsitellessään tätä puutteellisesti YVA:ttua ja ympäristöluvitettua Soklin kaivoshankeen ympäristölupaa. GTK:n selontekoa tukevat myös IAEA:n esiin nostamat ongelmat uraania sisältävän kaivostoiminnan ympäristö- ja terveysriskeistä.

GTK:n selonteossa eduskunnalle uraania ja toriumia sisältävän kaivostoiminnan ongelmista todetaan (suora lainaus liitteestä 2):

 

Haitallisten aineiden kulkeutuminen jätteistä

 

”Kaivosjätteen sijoituspaikan valinnassa ja suunnittelussa on otettava huomioon

seuraavat radionuklidien vapautumis- ja kulkeutumistavat:

 

1. Tuulieroosio ja -kuljetus
2. Pintaveden kulutus- ja kuljetustyö
3. Pohjaveden liuottava vaikutus ja liuenneiden aineiden kulkeutuminen sen mukana
4. Kaasufaasissa olevien radioaktiivisten aineiden säteilyvaikutus
5. Ekologisten tekijöiden (kasvit tai eläimet) pääsy kosketuksiin radioaktiivisia aineita

sisältävän malmijätteen kanssa

6. Ihmisten joko tahaton tai tahallinen käsiksipääsy malmijätteeseen.

 

Kaivosjätteistä peräisin oleva radioaktiivisuus kulkeutuu eliöihin eri tavoin ja

altistaa eliöitä seuraavasti:

 

1. ilmassa oleva radon ja sen tytärnuklidit
2. suora gammasäteily
3. jätteistä lähtevä ilman mukana kulkeutuva pöly
4. suoraan hengitykseen
5. laskeuma maan pinnalle
6. kulkeutuminen veden mukana
7. kiinteät radioaktiiviset hiukkaset
8. liuenneet radioaktiiviset aineet

 

Lisäksi otettava huomioon

– gammasäteily

– ilman sisältämään pölyyn kiinnittyneet radioaktiiviset aineet

– radiumin liukeneminen veteen

– radonin liukeneminen veteen

– raskasmetallien liukeneminen ja siitä aiheutuvien haittojen kerrannaisvaikutus

– ravinnesuolojen liukeneminen

 

Haitalliset aineet, jotka voivat kulkeutua vesi- ja ilmareittien kautta ovat ekosysteemille potentiaalinen vaaratekijä.

 

Laskelmien mukaan uraanin ja toriumin hajoamisen välivaiheena syntyvät Ra-226 tytärnuklideineen tuottaa valtaosan malmijätteeseen liittyvästä radioaktiivisuudesta, kun otetaan huomioon n. 1000 vuoden aika. Malmijätteen sisältämät haitalliset aineet vapautuvat vähitellen pyriitin hapettumisen, huokos- ja pohjaveden happamoitumisen ja sitä seuraavan liukenemisen vaikutuksesta.”

Katsomme, että tällaisen radioaktiivisia, raskasmetalleja ja rehevöittäviä aineita vääjäämättömästi ja jatkuvasti päästävän jäteongelman perustaminen ja salliminen kahden kirkkaan ja vielä puhtaan vesistön äärelle, UKK- kansallispuiston, Nuortin Natura vesistön vaikutuspiiriin, Nuortin retkeily- ja koskenlaskureitin, Kemi-Sompion erämaan kalastus- ja metsästysmatkailun sekä Tulppion majojen matkailualueelle ja luonnonmukaista perinteistä kulttuuriperintöä ylläpitävän Kemin-Sompion paliskunnan alueelle on luontodirektiivin, EU:n luonnonmonimuotoisuusstrategian, ympäristölainsäädännön, luonnonsuojelulain, koko EU:n vesipuitedirektiivin^[1], vesilain^[2] sekä Suomen ja Venäjän voimassa olevan rajavesistösopimuksen^[3] vastaista. Tämän vuoksi hankkeelle annettu ympäristölupa on kokonaisuudessaan täysimääräisesti kumottava ja hakijan lupahakemus hylättävä.

 

Muistutamme edelleen, että Nuortti-Tuloma-rajavesistön alapuoliset kylät, pikkukaupungit (Ylä-Tuloma) ja suuremmat kaupungit (Kola ja Murmansk) saavat suuren osan juomavedestään Nuortti-Tuloman virtavedestä, jonka nyt suomalaiset aikovat Soklin jättikaivoksen jätteillä ja päästöillä vesistön päälle vääjäämättömästi pilata ja saastuttaa. Vesistöt ovat myös arvokas kotitarvekalastuksen lähde suomalaisille, saamelaisille ja venäläisille, ja haitalliset radioaktiiviset ja raskasmetallipäästöt kertyisivät kaloihin ollen terveysriski luonnon ekosysteemille ja siitä ravintoa hakeville eläimille ja ihmisille.

Muistutamme, ettei Soklin YVA:ssa eikä ympäristö- ja vesitalousluvassa ole myöskään riittävässä määrin selvitetty näiden haitallisten aineiden yhteisvaikutuksia ja Nuortin vesistöön kaavailtujen joenuomamuutoksien yhteisvaikutuksia haavoittuvalle ja puhtaalle Nuortin Natura-vesistölle, joka virtaa UKK-kansallispuistoon. Muistutamme, myös, että Lapin luonnonsuojelupiiri on päättänyt (2020) UKK kansallispuiston ja Nuortin Natura-alueiden laajentumisen esityksestä Nuortin vesistön mukaisesti mukaan lukien siihen liittyvät muut alueen luonto, maisema- ja metsäarvot. Samankaltaisesti Ylä-Kemijoen latvavedet on päätetty esittää Natura-suojeluun Ounasjoen tyyppisesti. Soklin kaivoshanke käytännössä tuhoaa näiden vesistön luontoarvot ja puhtauden.

Jaamme myös Jaakko Oksasen näkemyksen, että joen oikaisu pilaa vesistöä, haittaa vesiluonnon ekologiaa rajavesisopimuksen, vesilain ja EU:n vesipuitedirektiviin vastaisesti:

”Kuvia siirtoalueelta syksyltä 2019 (vas) ja kesältä 2021 (kesk. ja  oik). Kuvat kuvaavat, että siirrettävän kohdan maasto on aivan erilaista kuin nykyisen joen kohdalla (kesk).  Jokiuoma on oikeanpuoleisessa kuvassa pitkälti  taustalla olevan hakkaamattoman metsän takana (kivennäismaa)  ja sen jälkeen olevan suomaan takana.”

”Luonnonmukainen uoma on muotoutunut paikalleen vuosituhansien kuluessa ja vesi on muovannut sille luonnollisen reitin. Maasta siihen ei liukene mineraaleja. Pieneläimistö ja kasvillisuus ovat kasvaneet siihen ajan kuluessa jääkauden jälkeen.”

”Kuva: Luonnonmukainen Yli-Nuortti periaatekuvana. Kivennäismaa ole kosketuksista vesistöön eikä siitä valu aineita vesistöön eikä se sameutta vesistöä.

Yli-Nuortin siirto tulee aiheuttamaan suuria muutoksia luonnonmukaiseen vesistöön eikä kyseisen vesistön tila tule olemaan koskaan entisenlaisensa.  Nuorttijoki sivuhaaroineen on tärkeä osa luonnonmukaista ympäristöä UKK-puistossa ja läheisillä alueilla niin Suomen kuin Venäjänkin alueella.  Kaivosyhtiön mainitsema karkea kutusora ei paranna veden tilaa. Se on vain karkeaa hiekkaa, johon kalat pöllyttävät mätikuoppansa (Kuva 3 ja 4)..

Yllä periaatekuva Ylinuortin siirrosta. Valurinteiden kaltevuudet riippuvat maatöistä ja sademääristä. Maaperästä ja rinteistä (kivennäismaa) liukenee mineraaleja ja vesi sameutuu. Periaatekuva – eri mittakaavassa.  Koko rinteen korkeus on joka tapauksessa kymmeniä metrejä, joten leikkaukset voivat ovat suuria.

Jokiuoman siirrosta ei ole informoitu Rajavesisopimuksen sääntöjen mukaisesti kirjallisesti komission venäläisiä osapuolia, Murmanskin aluehallintoa eikä Venäjän Federaation hallintoa. Tämä on räikeä menettelytapavirhe. Viittaamme myös siihen, että valitukseemme on yhtynyt Kolttien kyläkokous, koska Nuortti-Tuloman rajavesistö on heidän perinteinen nautinta- ja kotiseutualue. Vesilain 8§ mukaan: ”Saamelaisten kotiseutualueelle sijoittuva tai vaikutuksiltaan sinne ulottuva vesitaloushanke on toteutettava siten, että se ei vähäistä suuremmassa määrin heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä harjoittaa perinteisiä elinkeinojaan”

Vesilain 10§ toteaa, että: ”Noron, ojan tai altaan omistaja ei saa estää tai muuttaa veden vapaata juoksua uomassa alapuolella olevan vahingoksi ilman tämän suostumusta. Suostumusta ei tarvita, jos uoman tai altaan omistajan oma käyttötarve vaatii hankkeen toteuttamista. Jos alempana oleva ottaa uomasta vettä kiinteistökohtaista talouttaan varten, ei ylempänä oleva kuitenkaan saa käyttää sitä muuhun tarkoitukseen siinä määrin, että alempana olevan kiinteistökohtaista taloutta varten tarvittavan veden saanti estyy.”

 

Vesilain 3 luku 4§ kohta 2 toteaa: ”Lupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos vesitaloushanke vaarantaa yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.”

Katsomme joen uoman siirron ilman kirjallista kuulemismenettelyä saamelaisen ja venäläisen osapuolen kanssa olevan vesilain 8§ ja 10§, 3 luku 4.2§, rajavesisopimuksen 4 artiklan^[4] ja EU:n vesipuitedirektiivin vastaista.

Tämä kokonaisuus selvitys olisi pitänyt jo tehdä YVA:n aikana ennen ympäristöluvitusta, eikä sellainen selvittäminen ole hyvän hallintokulttuurin ja hyvän oikeusvaltiokäytäntöjen mukaista tehdä jälkikäteen. Esitetty menettely, että asia käsitellään erillisenä jälkikäteen on kokonaistarkastelun, alueen alkuperäiskansojen ja paikallisten ihmisten (suomalaisten ja venäläisten) oikeusturvan vastaista, ympäristöluvituksen kokonaistarkastelun periaatteiden vastaista sekä hyvien YVA käytäntöjen vastaista antaen arveluttavan kuvan koko prosessin laillisuudesta ja Suomen oikeusvaltiosta. Vaadimme edelleen, että asia tulee olla tarkasteltuna  luonnonmukaisesti osana koko hankkeen ympäristövaikutuksia tässä ympäristöluvassa, ja koska niin ei ole menetelty on ympäristölupa annettu riittämättömiin selvityksiin perustuen, jonka vuoksi se on kumottava.

Painotamme, että esitetty Nuorttijoen uoman siirto olisi EU:n vesipuitedirektiivin, vesilain ja rajavesisopimuksen vastainen toimenpide, joka pilaa vesistön luonnonmukaisuutta, vedenlaatua, vesiluontoa ja tuhoaa arvokkaita vaelluskalojen kutupaikkoja. Sokliojan ja Yli-Nuortin risteyksessä on lohen kutupaikka. Se tulisi tuhoutumaan uoman siirron takia. Muistutamme, että suomalaisilla ja venäläisillä on ollut jo vuosia vaelluskalojen, lohien, palauttamisprojekti Nuortti-Tuloman vesistöön. Uoman siirrot, virtauksien vähentämiset ja vesistön pilaaminen kaivoshankkeen saasteilla ja rehevöittävillä vaikutuksilla sekä kaivostoiminnan melulla ja pölyllä tulee haittaamaan, jopa estämään vaelluskalojen paluuta arvokkaaseen Nuorttijoen vesistöön.

Sama on myös Kemijoella, missä Kemijoen latvavedet ovat arvokkaita kaikkien vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueita ja merkityksellisiä alueita myös muulle vesiluonnolle ja raakulle.

Kaivoksien jätevesien purku Kemijoen vesistöön on vaelluskalojen paluun ja vesiluonnon monimuotoisuuden sekä EU:n vesipuitedirektiivin vastainen toimenpide ja ristiriidassa EU:n komission vaatimuksien kanssa toteuttaa EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteita Suomessa ja myös Suomen Lapissa.

Katselmuksessa kaivosyhtiö Soklin edustajat väittivät, että jätevesien purkuputken vaikutus näkyisi matalassa ja kirkkaassa Ylä-Kemijoen latvavedessä vain parin kilometrin päähän, vaikka vastaavan kokoisessa Kevitsan kaivoshankkeessa on kesäisin ja talvisin havaittu jätevesien aiheuttavan vesistön värjääntymistä, pilaantumista ja haisemista jopa kymmenien kilometrien päässä. Katsomme, että kyseinen Sokli Oy:n väite on räikeä valehtelu ja oikeuden harhaanjohtaminen virallisessa katselmuksessa. Jätevesipäästöjen haitalliset ja pilaavat vaikutukset tulevat näkymään paljon laajemmalla alueella EU:n vesipuitedirektiivin vastaisesti. Muistutamme, että EU:n vesipuitedirektiivin mukaan vesistöjen tilaa ei saa heikentää eikä pilata ja vaadimme KHO:ta ottamaan asia kokonaisuudessaan huomioon niin Kemi- kuin Nuortti-Tuloman vesistön osalta.

Katso liitteen 3 EU:n komission kirjelmä missä vaaditaan otettavaksi huomioon ja toimeenpantava EU:n vesipuitedirektiivin velvoitteet myös Lapin kaikissa hankkeissa. Tämä koskeen myös Soklin kaivoshanketta Kemijoen vaikutuspiirissä ja Nuorttijoen vesistön päällä. Vaadimme KHO:ta ottamaan komission kirjeen täysimääräisesti huomioon riittämättömiin selvityksiin perustuvassa Soklin ympäristölupa-asiassa.

”We trust the Finnish authories at all levels are aware of the obligations under the Water Framework Directive and will fully apply the legislation”

 

• Virginijus Sinkevicius –

 

Commissioner for Environment Oceans and Fisheries

29.7.2021 Bryssel

Suomen ja Venäjän Rajavesistösopimusta ei ole noudatettu luvituksessa

Suomen ja Venäjän voimassa olevassa rajavesistösopimuksessa, jota suomalaistenkin ja suomalaisten viranomaisten sekä suomalaisten hanketoimijoiden (Sokli oy ja Yara Suomi) olisi pitänyt noudattaa todetaan Suomen ja Venäjän Rajavesisopimuksessa kohdassa 4 artikla selkeästi:

”Sopimuspuolet ryhtyvät toimenpiteisiin, jottei rajavesistöjä pilata puhdistamattomilla teollisuus- tai asutusjätevesillä, puutavaran uittojätteillä, alusten jätteillä tai muilla aineilla, jotka voivat aiheuttaa välittömästi tai ajan mittaan vesistön madaltumista, veden laadun vahingollista muuttumista, vahinkoa kalakannalle, maiseman huomattavaa pilaantumista, vaaraa väestön terveydelle taikka muita niihin verrattavia vahingollisia seurauksia väestölle ja kansantaloudelle.

Sopimuspuolet päättävät tarvittaessa yhteisesti vaatimuksista, joita veden laadulle kussakin rajavesistössä tai sen osassa on asetettava, sekä ovat jäljempänä II luvussa määrättyä menettelyä noudattaen yhteistoiminnassa keskenään suoritettaessa rajavesistöjen veden laadun valvontaa ja toimenpiteitä näiden vesistöjen puhdistautumiskyvyn parantamiseksi.

Milloin joidenkin toimenpiteiden suorittaminen saattaa aiheuttaa vesistön tai sen osan pilaantumista sekä veden puhdistautumiskyvyn huonontumista toisen sopimuspuolen alueella, älköön tällaisiin toimenpiteisiin ryhdyttäkö noudattamatta niitä määräyksiä, jotka on esitetty tämän sopimuksen II luvussa.”

Painotamme, että SLL Lappi ry ja Nuortin elinkautiset ry edelleen vaativat Suomen viranomaisia noudattamaan EU:n vesipuitedirektiiviä sekä Suomen ja Venäjän rajavesistösopimuksen velvoitteita Nuortti-Tuloman rajavesistön puhtauden vaalimiseksi. Suomen viranomaisten olisi pitänyt toimia selkeästi Rajavesistösopimuksen toisen artiklan mukaisesti, mutta he ovat sen tässä Soklin luvitusprosessissa laiminlyöneet, toimineet vastoin virkavastuuta, eivätkä ole riittävästi määrin kirjallisesti informoineet rajavesikomission osapuolia eivätkä ole pyytäneet heiltä kirjallista lausuntoa, eivätkä ole riittävässä määrin kääntäneet hankekokonaisuuden informaatiota venäläiselle osapuolelle prosessin aikana. Suomen viranomaisten ja oikeusvaltion tulee noudattaa Rajavesistösopimuksessa selkeästi todettuja kohtia, että rajavesistön virtausta ei saa vähentää, saastuttaa ja pilata. Kaivosyhtiön kaavailemat toimet Nuortin vesistön päällä kaivostoiminnan, patorakenteiden, uomansiirtämisten ja jätealtaiden osalta johtaisivat rajavesistösopimuksen ja EU:n vesipuitedirektiivin vastaiseen tilaan.

Kuten Nuortin Elinkautiset ry kirjelmänsä liitteessä osoittaa, suunnitellut laajat haitallisten aineiden ja jätteiden ns. rikastushiekkakasat patorakennelmineen tulee Sotajokeen vetensä laskevien lähteiden ja purojen päälle suo-alueelle ilman pohjarakenteita, joten Nuortin vesistöön kuuluvan Sotajoen saastuminen on väistämätöntä rajavesistösopimuksen, vesilain ja EU:n vesipuitedirektiivin vastaisesti.

 

Voimassa oleva rajavesisopimuksen 2 artikla yksiselitteisesti toteaa yksiselitteisesti mitä suomen viranomaisten tulisi rajavesistössä noudattaa:

 

2 artikla

”Rajavesistössä tahi sen rannalla ei ilman sellaista menettelyä, josta tämän sopimuksen II luvussa säädetään, ryhdytä toimenpiteisiin, jotka voivat aiheuttaa toisen sopimuspuolen alueella sellaisia vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden tahi vapaan vedenjuoksun muutoksia, jotka saavat aikaan vahinkoa tahi haittaa vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennuksille tai muulle omaisuudelle taikka voivat aiheuttaa tulvan vaaraa tai merkittävää vedenvähyyttä, muuttaa valtaväylää, vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä taikka muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukata yleistä etua. Sama koskee toimenpiteitä, jotka aiheuttavat väylän muuttamisen, sulkemisen tai siirtämisen, vaikka nämä toimenpiteet eivät johtaisikaan edellä mainittuihin seurauksiin. Sopimuspuolet huolehtivat siitä, että rajavesistöt ja niissä olevat rakenteet pidetään sellaisessa kunnossa, ettei niistä aiheudu edellä tässä artiklassa tarkoitettuja vahingollisia ja haitallisia seurauksia.”

9 artikla toteaa myös: ”

”Milloin jompikumpi sopimuspuoli aikoo suorittaa vesistössä joko omalla tai toisen sopimuspuolen alueella sellaisia toimenpiteitä, joilla on 2 tai 4 artiklassa tarkoitettuja seurauksia, on toimenpiteistä ilmoitettava toisen sopimuspuolen hallitukselle, joka voi kahden kuukauden kuluessa tiedoksi saamisesta tehdä ne huomautukset, joihin se katsoo asian antavan aihetta. Sopimuspuolet voivat päättää, että asia on saatettava komissiolle ratkaistavaksi tai lausunnon antamista varten.”

10 artikla:

”Komissio voi suorituttaa sen käsiteltävänä olevan asian selvittämiseksi tarvittavat teknilliset tutkimukset ja hankkia asiaan kuuluvat selvitykset sekä, mikäli asia on saatettu sen ratkaistavaksi, päättää, miten tarkoitettu toimenpide on suoritettava.

Ratkaisussa on, mikäli tästä sopimuksesta ei muuta johdu, otettava huomioon kummassakin maassa voimassa olevan lainsäädännön määräykset.

Milloin jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan rakentamisyrityksen tai muun toimenpiteen suorittaminen tämän valtion alueella edellyttää asianomaisen viranomaisen lupaa, on, milloin komissio käsittelee ja ratkaisee asian, sellaisen viranomaisen lausunto hankittava ennen kuin komissio antaa asiassa päätöksen.

Milloin jonkin toimenpiteen vaikutukset toisen sopimuspuolen alueella ovat huomattavat tai komissio ei ole saanut aikaan tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua ratkaisua, sen tulee alistaa asia sopimuspuolten hallitusten käsiteltäväksi.

Katsomme, että Suomen viranomaiset, erityisesti Lapin ELY-keskus, ovat tietoisesti rikkoneet Suomen ja Venäjän rajavesistösopimuksen menettelytapoja ja laiminlyöneet tehtäviään oikeasta kirjallisesta informoinnista ja lausuntopyynnöstä Rajavesistökomission venäläiselle osapuolelle, Murmanskin aluehallintoa sekä Venäjän Federaation hallintoa kohtaan.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme koko Soklin ympäristölupaprosessi olevan keskeisiltä osiltaan puutteellisesti kuultu, luvitettu ja selvitetty, eikä sellaista menettelyä mitenkään voida hyväksyä Suomi nimisessä oikeusvaltiossa.

Viittaamme Ylen uutiseen siitä, että Murmanskin aluehallinto ei ollut tietoinen koko hankkeesta ja aluehallinto oli huolestunut hankkeen vaikutuksista Nuortti-Tuloman rajavesistön puhtauteen ja virtaamiin sekä vaativat asiasta lisätietoja muodostaakseen kantansa. Lapin ELY:stä olemme pyytäneet asiakirjoja, joita he olisivat Murmanskiin lähettäneet, mutta saimme ne sähköpostilla vasta iltapäivällä 17.9.2021, siis samaan aikaan kun tämä täydennyksemme KHO:lle tuli toimittaa. Tämän vuoksi varaamme mahdollisuuden täydentää muutoksenhakuamme rajavesistösopimuksen noudattamiseen liittyen, mikäli se on tarpeellista.

Soklin katselmuksessa Lapin ELY-keskuksen edustajat suullisesti totesivat, että infoa on lähetty 2008. Huomautimme katselmuksessa, että lupaprosessimenettelyt eivät voi perustua 13 vuotta vanhoihin keskusteluihin.

Muutoksenhaussa KHO:lle olimme lausuneet, ettei ympäristölupaprosessissa eikä Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisussa ollut käsitelty eikä osoitettu, että suomalais-venäläisen rajavesistösopimuksen venäläinen osapuoli olisi saanut riittävän venäjäksi käännetyn asiakirjan Soklin suunnitellun kaivoshankkeen ympäristövaikutuksista yleensä ja erityisesti vaikutuksista Venäjän puoleiselle rajavesistölle, eikä virallista lausuntopyyntöä kyseisen Soklin kaivoshankkeen YVA-selvitykseen osallistumisesta ollut Rajavesistökomission venäläiselle osapuolelle ollut lähetetty.

Katsomme, että nyt 17.9.2021 meille toimittamassaan asiakirjassa (liitetty tämän asiakirjan liitteeksi) Lapin ELY-keskus todistaa oikeaksi KHO:lle tekemässämme muutoksenhakukirjelmässä esitetyn kuvauksen yhteysviranomaisen menettelytapavirheestä jättää hankkimatta lausunto suomalais-venäläisen rajavesistökomission venäläiseltä osapuolelta yhteiseen rajavesistön kohdistuvan hankkeen ympäristö- ja vesistövaikutuksista.

Muurmanskin alueen luonnonvara- ja ympäristöministeriö (Murmanskin alueen MPR) on kesällä 2020 pyytänyt Lapin ELY-keskusta lähettämään olemassa olevat Sokin kaivosrakentamista koskevat venäjänkieliset tiedot ympäristövaikutuksista.

Nyt 2.7.2021 päivätyssä kirjeessä Muurmanskin alueen MPR:lle Lapin ELY-keskus kirjoittaa, että Soklin kaivoshankkeen osalta tunnistettiin mahdollisuus rajat ylittävien vaikutusten olemassaoloon, minkä vuoksi Lapin ympäristökeskus lähetti Suomen ympäristöministeriöön pyynnön asiasta ilmoittamista varten 19.3.2008. Sen jatkotoimina Lapin ELY kuvaa tapahtuneen seuraavaa:

”Ympäristöministeriö lähetti 8.4.2008 Venäjän luonnonvaraministeriölle Espoon YVA-yleissopimuksen (Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskeva yleissopimus, SopS 67/1997) mukaisen ilmoituksen, joka sisälsi kyselyn Venäjän halukkuudesta osallistua Soklin kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVA). Venäjä on ilmoittanut luonnonvaraministeriön Espoon sopimuksen mukaisen ilmoituksen vastaanottamistahoksi.

Ympäristöministeriö ei saanut määräaikaan 16.5.2008 mennessä vastausta Venäjältä, ja ilmoitti Lapin ympäristökeskukselle kirjeellään 7.4.2009, että hankkeeseen ei siten tarvitse soveltaa YVA-lain (468/1994) 3 luvun mukaista valtioiden välistä arviointimenettelyä.

Venäjän luonnonvaraministeriön yhteyshenkilölle on ilmoitettu 18.6.2008 Suomen olettavan, ettei Venäjä halua osallistua Soklin kaivoshankkeen YVA-menettelyyn, koska vastausta Suomen ilmoitukseen ei ole saatu.”

Nyt 2.7.2021 kirjeessä Lapin ELY-keskus perustelee ”Edellä todetun vuoksi Lapin ELY-keskuksella ei ole Soklin hankkeesta käytössään venäjänkielistä aineistoa toimitettavaksi”. Katsomme yhteysviranomainen Lapin ELY-keskuksen 2.7.2021 päivätyllä kirjeellään todistavan, ettei Soklin kaivos- ja malminrikastushankkeen YVA-selvityksestä ole tuotettu venäjänkielistä aineistoa suomalais-venäläisen rajavesistökomission venäläiselle osapuolelle, Muurmanskin alueen viranomaisille eikä Venäjän luonnonvaraministeriölle eikä venäjänkielisiä lausuntopyyntöjä osallistumaan hankkeen ympäristövaikutusten selvittämiseen. Tämäkin 2.7.2021 päivätty asiakirja perustuu venäläisen osapuolen pyyntöön eikä Lapin ELY-keskuksen aloitteeseen.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, ettei Soklin kaivoshankkeen yhteysviranomaisena toiminut Lapin Ympäristökeskus (sittemmin ELY-keskus) ole toiminut yhteysviranomaisen velvoitteen mukaisesti, ei ole käännättänyt Soklin kaivoshankkeen ympäristöselostuksia venäjäksi eikä ole hankkinut YVA-prosessiin kuuluvaa suomais-venäläisen rajavesistökomission venäläiseltä osapuolelta virallista lausuntoa siitä, haluaako venäläinen osapuoli osallistua kyseiseen yhteistä vesistöä koskevan kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiin. Kyseinen ympäristövaikutusten selvittämiseen liittyvä menettelytapavirhe jo yksinäänkin on este ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämiselle, mutta ympäristölupaviranomainen ei siitä piitannut. Myöskään Vaasan hallinto-oikeus ei valituksestamme huolimatta ottanut asiaa vakavasti.

Muutoksenhaussa KHO:lle katsoimme kyseisen Suomalais – Venäläisen rajavesistökomitean venäläisen osapuolen kuulematta jättämisen oleelliseksi menettelytapavirheeksi, jonka vuoksi myönnetty ympäristölupa on kumottava. Katsomme, että nyt 2.7.2021 päivätyn Lapin ELY-keskuksen kirjeen perusteella rajavesistösopimuksen venäläinen osapuoli ei todistettavasti ole tullut oikealla tavalla informoiduksi eikä myöskään rajavesistösopimuksen osapuolille ole lähetetty kirjallista lausuntopyyntöä Soklin kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyen edes YVA:n kuulemiskierroksen aikana, vaan lausuntopyyntö oli ”unohtunut lähettää”. Lisäksi myöhästynyttä lausuntopyyntöä ja asiakirjoja ei oltu lähetetty suoraan venäjänkielisenä Rajavesikomission venäläisille osapuolille, joten he eivät saanet lausuntopyyntöä omalla kielellään edes myöhässä, eivätkä edes olleet tietoisia lausuntopyynnöstä. Tämä on katsottava Suomen viranomaisten puolelta sopimusrikkomukseksi ja tietoiseksi harhaanjohtamiseksi. Nytkään Lapin ELY-keskus ei ole ollut aloitteellinen, vaan pyyntö asiakirjoista tuli venäläiseltä osapuolelta, eikä vieläkään Lapin ELY-keskuksella ollut venäjäksi käännettyjä asiakirjoja – perusteluna käytännössä oma alkuperäinen laiminlyönti. Erityisen raskauttavaa on, että Lapin ELY keskus yhteysviranomaisena teki yhteysviranomaisen lausunnon ilman että keskeisen toimijan eli Rajavesikomission lausunto puuttui Soklin jättikaivoshankkeesta joka sijaitsee Nuortti-Tuloman rajavesistön päällä. Tämä on ollut tietoinen, tarkoituksenmukainen ELY:n Y-puolen johdon ja virkahenkilön virkavirhe ja laiminlyönti, joka on tietoisesti ohjannut koko ympäristöluvitusta puutteelliseen ja harhaanjohtavaan suuntaan, missä keskeisiä asianosaisia ei ole asianmukaisesti tiedotettu, kuultu ja otettu huomioon. Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että toteutettu ympäristölupaprosessi on siten ollut Suomen ja Venäjän rajavesistösopimuksen vastainen ja Suomen oikeusjärjestyksen vastainen menettely, jonka vuoksi myönnetty Soklin ympäristö- ja vesitalouslupa on lainsäädännön vastaisena kumottava ja lupahakemus hylättävä.

Soklin malmion radioaktiiviset, raskasmetalleja sisältävät pölypäästöt ja radonkaasu (radonin hajoamistuote on polonium joka kertyy hanakasti jäkälään) ovat myös uhka Kemin-Sompion erämaan luonnon puhtaudelle, ekosysteemille, poroille.

Jo Soklin aikaisemmasta koelouhinnasta aiheutui Loitsanan paha ympäristömuutos ja rehevöityminen, koerikastamon lammen ja rikastusalueiden saastumista sekä avonaisten koelouhinta-alueiden korkeat ja pahat radioaktiivisuuspitoisuudet, jotka aiheuttavat elinympäristön turvallisuutta ja ekologiaa vaarantavaa saastumisesta. Todistimme tätä katselmuksen jälkeisellä Loitsanan ja rikastuslammen veneretkellä ja sieltä otetuilla vesimittauksilla.

 

Muistutamme, kuten maastokatselmuksessa totesimme, että radioaktiivisuutta on koko Soklin malmioissa ja taustasäteily 1 – 1,20 microsieverttiä Loitsanan kasoilla on noin kolme kertaa turvallisen taustasäteilyn yläpuolella, myös siellä missä louhinta olisi Yhtiön mukaan tarkoitus aloittaa. Loitsanan lähellä on niobimalmioita eteläpuolella ja yhtiön malmien hyödyntämiseen annetun kaivospiirin sisällä on erittäin pahasti säteileviä avonaisia koelouhinta-alueita osoittamassa millaista pahasti säteilevää tavaraa on paikoin koko kauttaaltaan radioaktiivisessa Soklin malmiossa, kuten GTK:n Laura Laurikin on yllä todennut.

Painotamme, että niin Yara kuin uusi kaivoslain mukaisen kaivosoikeuden omistaja (jolla ei kuitenkaan ole kaivoslain mukaista kaivoslupaa) Suomen valtion Sokli Oy on todennut hyödyntävänsä koko malmion vaiheittain, eli myös kaikki pahimmat kohdat, jonka vuoksi nyt kaivostoiminnan aloitussuunnittelua koskevassa ympäristölupahakemuksessa on Yhtiöllä ollut tarve tasata malmipitoisuuksia rikastukseen menevään prosessiin, koska tavaran laatu vaihtelee kuten he katselmuksessa totesivat. Se tarkoittaa tosiasiallisesti uraanipitoisen malmin käsittelyä ja erottelua, eikä sen uraani- ja niobipitoisen malmin käsittelyn ympäristövaikutuksia ole arvioitu kemiallisten eikä ekologisten vaikutusten suhteen YVA-asetuksen velvoittamalla tavalla. On esitetty vain kaivosyhtiön omavalvontaa säteilytasojen seurannan suhteen. Sellainen säteilytasoihin perustuva omavalvonta ei täytä ympäristölainsäädännön vaatimuksia ympäristövaikutuksien selvittämisestä, seurannasta ja valvonnasta. Nykyistenkin kaavailluiden kaivostoiminnan aloittamisalueiden lähellä/sisällä on Niobimalmioita.

 

Edellä kuvattuun perustuen vaadimme katselmuksessa käyntejä Maskaselän avonaisille koekaivantoalueille, jotka osoittavat millaista tavaraa Soklin koko malmiossa paikoin on, jos sitä aletaan mylläämään. Valitettavasti korkein hallinto-oikeus Sokli Oy:n eduksi rajasi katselmuksen ulkopuolelle vaatimamme katselmusalueet, vaikka ne sijaitsevat kaivospiirin sisällä alueella, jolle kaivosyhtiöt ovat jo mediassa ilmoittaneet menevänsä vaiheittain.

 

Katsomme edellä kuvattuun viitaten, että tässä Soklin lupahakemusprosessissa yhä toteutetaan hankkeen ympäristöluvituksen viipalointia, missä ei tarkastella koko hankkeen kokonaisuutta eikä hankekokonaisuuden ympäristö-, vesistö- ja luontovaikutusten selvittämistä kokonaisuutenaan ympäristöturvallisuuden ja ekologisten vaikutusten arvioimisen näkökulmasta, vaikka kokonaisvaikutusten arvioiminen juuri pitäisi olla ympäristöluvituksen päätarkoitus. Katsomme myös, että valitettavasti ei katselmuksessakaan pyritty riittävästi selvittämään hankkeen kokonaisvaikutuksia, jonka vuoksi vaadimme uutta katselmusta missä pyritään ottamaan huomioon ja selvittämään radioaktiivisten aineiden aiheuttama riski ekologiselle ja ympäristöturvallisuudelle sekä kaivospiirin sisällä että koko hankkeen vaikutusalueella huomioiden laajat vesistöt.

 

Ennenkaikkea vaadimme, että myönnetty Soklin ympäristölupa kumotaan puuttuvien ja riittämättömien luontoselvityksien puutteiden ja ainutlaatuisten luonto- ja vesistöarvojen merkityksellisyyden takia, mutta myös hankkeessa toteutettavien uraani- ja toriumimpitoisten malmien käsittelyjen kemiallisten ja ekologisten ympäristövaikutusten selvittämättömyyden vuoksi, säteilylainsäädännön mukaisen radioaktiivisen perustilaselvityksen puutteiden vuoksi, sekä sen vuoksi ettei ympäristöluvassa ole ollenkaan annettu valvonta ja seurantamääräyksiä uraanin ja torium hajoamistuotteiden tarkkailuksi seurannaksi eikä valvonnaksi kaivoshankkeen elinkaaren ja jälkihoitovaiheen ajalle.

Ei ole esitetty mitään faktaa ja todistetta siitä, ettei Soklin malmio kauttaaltaan sisältäisi radioaktiivisia aineita ja ettei kyseisten aineiden käsittely muodostaisi radioaktiivisen ekologisen ongelman alueen elinympäristön, luonnon ja vesistöjen puhtaudelle sekä mahdollisen kaivoksen työntekijöille sekä alueen muille ihmisille. Yhden maailman suurimman eli 59 000 Saksan uraanikaivostyöntekijää koskeneen tutkimuksen mukaan kaivostyöntekijöillä on selkeästi korkeampi keuhkosyöpäriski^[5]. Muistutamme, että uraania sisältävissä kaivoksissa on myös radon kaasua ja radonin hajoamistuote on polonium, joka kertyy myös ympäröivän luonnon ravintoketjuun.

Katsomme myös oleelliseksi, ettei Soklin ympäristöluvassa ole annettu mitään määräyksiä tuotettavaksi suunnitellulle fosfaattilannoitteelle, johon Yhtiön selostuksen mukaisesti kuitenkin fosfaattimalmissa oleva uraani päätyy. Katsomme olevan vastuutonta, myös luvan myöntämisen kannalta, että sallitaan myytäväksi ja levitettäväksi tällaista uraanipitoista fosfaattilannoitetta maailman pelloille, ruokatuotantoonkin, koska uraanit (ja hajoavat aikanaan tytärnuklideikseen) kertyvät pelloilla viljeltyihin kasveihin ja ruokatuotteisiin tohtori Martelin teorian^[6] fosfaattilannoitteiden radioaktiivisuuden seurauksista mukaisesti. Ja pelloilta ne aineet aikaa myöten leviävät vesistöihinkin. STUK:in mukaan radioaktiivisuutta lannoitteista ei voida ”puhdistaa”, vaan radioaktiivisia lannoitteita saa levittää pelloille, koska niille ei ole määritelty kansallisia eikä kansainvälisiä raja-arvoja. Mikäli ”ei voi puhdistaa”, niin sellaisen likaisen lannoitteen tuottamiselle ei saa antaa ympäristölupaa pilaamaan maailman peltoja.

Toisaalta STUK antaa toimivaltuuksien mukaisesti lausuntojaan vain säteilylainsäädäntöön perustuen, eikä se maininta että lannoitteille ole annettu säteilylainsäädännön mukaisia raja-arvoja tarkoita sitä, että uraani lannoitteissa olisi ympäristö- ja terveysvaikutuksiltaan haitatonta. Sehän myytävän tuotteen ympäristö- ja terveysvaikutus tulee erityisesti arvioida tässä ympäristölupaprosessissa (jossa annetaan lupa tuottaa kyseistä uraanipitoista fosfaattilannoitetta, ja myönnetyssä ympäristöluvassa on annettava tarvittavat lupamääräykset ympäristö- ja terveysvaikutusten takaamiseksi kansanterveyden näkökulmat huomioiden. Mutta sellaisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia ei ole lupapäätöksessä selvitetty, arvioitu eikä niitä koskevia lupamääräyksiä annettu.

Tohtori Martell osoitti pelloille levitettävien lannoitteiden radioaktiivisuusongelman jo 1970-luvulla. Obaman toinen hallinto EPA:ssa myönsi Martelin teorian lannoitteiden radioaktiivisuusongelmasta oikeaksi.

 

Korostamme edelleen että Soklin fosfaatti ei ole puhdasta, vaan siihen sisältyy radioaktiivisuutta. Lupahakemuksessaan Yara ei ole arvioinut fosfaattiin sisältyvän uraanin ja uraanin hajoamistuotteiden kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksia YVA-asetuksen velvoittamalla tavalla uraanin käsittelyn yhteydessä. Siten kaivos- ja malminrikastustoiminnan todellisia vaikutuksia vesistöihin, kalastoon, ympäristöön, luontoon ja porolaitumiin ei ole arvioitu. Eikä lopputuote fosfaattilannoitteenkaan kemiallisia, ekologia ja terveydellisiä vaikutuksia ole arvioitu.

Lain ja direktiivien vastaisesti puutteellisen YVA:n takia Yaran väite, että vaikutukset Kemijokeen aiheutuisivat vain lietteestä (joka poistettaisiin) ja sulfaatista (joka ei pilaisi virtaavaa vettä), on epäasiallisen harhauttava. Todelliset ja luotettavat tieteellisen epävarmuuden poistavat selvitykset kemiallisista ja ekologisista vaikutuksista vesistöihin puuttuvat. Katsomme, että myönnetty ympäristölupa tulee kumota riittämättömiin selvityksiin perustuvana.

 

Hallinto-oikeus teki katselmuksen Sokliin nimenomaan lupahakemuksen puutteiden vuoksi. Toivomme että Korkein hallinto-oikeus ymmärtää sen moniongelmaisen radioaktiivisen saastumisen vyyhdin ja jättimäisen jäteongelman syntymisen puhtaiden vesistöjen latvavesille ikuisesti saastuttamaan, mikäli myönnettyä ympäristölupaa ei kumota. Mikäli myönnetty ympäristölupa jäisi lainvoimaiseksi, niin saastumista, pilaantumista ja vesistöjen tuhoutumista ei voida estää ja samalla tuhotaan alueen ihmisten ikiaikainen puhdas elinympäristö vesistöineen sekä siitä riippuvien luontaiselinkeinojen: poronhoito, kalastus, metsästys ja marjastus sekä matkailun tulevaisuuden kestävän kehittymisen mahdollisuudet.

 

 

Yara yrittää peittää luvitusongelmia suurilla työpaikkalupauksilla. Niillä ei kaivos- ja malminrikastuksen aiheuttamia ympäristö- vesistö- ja luontohaittoja korjata. Lisää mittavia ongelmia tulee aiheuttamaan valtavan radioaktiivisten fosfaattilannoitteiden levittämiset maailman pelloille. Lannoitteiden radioaktiiviset ympäristövaikutukset kemiallisten ja ekologisten raja-arvomäärittelyineen tulee ympäristöministeriön pikaisesti ottaa tarkasteluun ja saattaa lainsäädäntöön.

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry muistuttaa Korkeinta hallinto-oikeutta siitä, että Soklin ympäristöluvituksessa ei ole kuultu ja otettu riittävällä tavalla huomioon valitukseemme yhtyneen Kolttien kyläkokouksen vaadetta tulla kuulluksi kaivoshankkeessa, joka pyrkii pilaamaan heidän perinteisen Nuortin vesistöalueen. Eikä ympäristöluvituksessa ole myöskään riittävällä tavalla tunnustettu ja huomioitu alueen Kemin-Sompion lapinkylien perinteisiä nautinta-alueita sekä poronhoitokulttuurin oikeuksia. Katsomme, että kyseiset lupaprosessin puutteet yksinäänkin ovat riittäviä perusteita ympäristöluvan kumoamiseksi.

Painotamme, että Nuorttijoen vesistön latvavedet kuuluvat keskeisesti Nuortin vesistön Natura-alueeseen ja UKK -kansallispuiston vaikutusalueeseen ja kaivoshankkeen vaikutukset kyseisiin kokonaisuuksiin on riittämättömästi ympäristöluvituksessa selvitetty ja hankesuunnitelmissa puutteellisesti otettu huomioon, minkä johdosta hankkeen mahdollisesti alkaessa koko vesistö on vakavan saastumisen ja pilaantumisen vaikutuspiirissä kaivoshankkeen jatkuvista pienistä ja suurista päästöistä pohjavesien, hulevesien, jätevesien ja pölyvaikutuksien johdosta. Myöskin jätealtaat, padot ja laajat jätekivikentät sekä rikastushiekka-alueet puutteellisine pohjarakenteineen ja suojauksineen (suo, jossa on lähteitä ja puroja, jotka purkavat vetensä Sotajokeen eli Nuortin vesistöön), muodostaa jatkuvan saastumisen Nuortin vesistölle kaivostoiminnan alusta alkaen jatkuen satoja ja tuhansia vuosia – lopullisesti pilaten kirkkaan ja arvokaloista kalaisan Nuortin vesistön EU:n vesipuitedirektiivin sekä Suomen ja Venäjän rajavesistösopimuksen vastaisesti.

 

Muistutamme, että jo aikaisempi pienimuotoinen louhinta on rehevöittänyt ja saastuttanut lähdeperäisiä Loitsanalampia, sekä koerikastamon alueen rikastusjätteet päästöineen saastuttanut rikastamolammen ja sen alapuolisen suoalueen ojat ja alapuolisen joen siten, että Nuortin vesistöstä katosi katka.

Alueen vaikutuspiirissä Loitsanalla ja rikastuslammessa sekä alapuolisella joella on yhä vähemmän vesihyönteisiä tai ne puuttuvat kokonaan siinä määrin, että muun muassa vesistössä aktiivisesti vuodesta toiseen kalastavat Nuortin Elinkautisten kalastajat ovat huomanneet kyseiset ympäristömuutokset vesistössä.

Kyseiset paikalliset lampien ja jokien alueelliset saastumiset ja ympäristömuutokset tuleekin ottaa vakavana varoitusmerkkinä siitä, että laaja-alaista kaivostoimintaa ei missään muodossa tule alueella sallia, vaan radioaktiiviset moniongelmaiset malmit tulee jättää alueelle suojaavan maakerroksen alle ikuiseen lepoon laajennettavien suojelualueiden alle.

Muistutamme, että Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry on jo vuonna 2020 tehnyt suojelupäätösehdotuksen UKK-puiston laajentamisesta Nuortin vesistön mukaisesti alueen kaikki luonto- ja vesistöarvot (mm. Soklin ahot ja vainiot) yhdistäen olemassa olevat suojelu- ja Natura-alueet muun muassa Yli-Nuortin luonnonsuojelualue jatkuen kohti Värriön luonnonpuistoa.

Soklin kaivoshankkeen ympäristöluvituksessa ilmi tulleet luontoarvot ja luontoselvityksien puutteet arvokkaista alueista, kasveista, vesiluontokokonaisuuksista, Soklin ahoista ym. vain vahvistavat käsitystä siitä, että alue kokonaisuudessaan kuuluu suojella eikä saattaa minkäänlaisen kaivostoiminnan piiriin. Aikaisemmin Kemin-Sompion Soklin alueen erämaan luonto- ja suojeluarvoja onkin ansiokkaasti perustellut Oulun yliopiston tutkijatohtori Laitinen J. jo 1988.

Vastustamme kaikkia kaivosyhtiön esittämiä valitusperusteita ja muistutamme, että muun muassa Soklinahojen rikas Pierkulinnotko kuuluu suojeluun osana esittämäämme suojelualueiden laajennusta.

Laajin osa Soklin ahoa – suunniteltua kaivosyhtiön läjitysaluetta.

Ahoja on mahdotonta sijoittaa mihinkään tunnettuun luontotyyppiin.

Niittyjen laajuus ja runsaus selittyvät kallioperän lisäksi pinnanmuotojen aiheuttamalla pienilmastolla. Niityt sijaitsevat kattilalaaksossa, johon valuu kylmää ilmaa. Tämä aiheuttaa puuntaimien silmujen ja vuosikasvainten jokavuotisen paleltumisen, jolloin alue pysyy puuttomana. Myös alueen ultraemäksinen kiviaines saattaa vaikuttaa puuttomuuteen. Tämän tulee olla osa suojelualueita tuleville sukupolville EU:n luontodirektiivin ja luonnonmonimuotoisuusstrategian sekä pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti – ei kaivostoimintaa.

Muistutamme, että aiemmin Yara (YVA prosessissa ja mediassa) ja nyt Sokli Oy kertovat mediassa kertovat että kaivoshanke etenee koko kaivospiirin alueella vaiheittain tavoitteena koko kaivospiirin hyödyntäminen ja kaikkien metallien hyödyntäminen. GTK:n mukaan uraanimalmin louhinnan kannattavuus riippuu muidenkin malmiesiintymien arvometallipitoisuudesta, malmin koosta, louhintakohteen syvyydestä, maantieteellisestä sijainnista jne. Uraaniesiintymän koon tulisi olla 10 000 tonnia U ja malmin pitoisuuden vähintään 0,1% eli kilo uraania malmitonnissa, jotta louhinta kannattaisi (GTK 2007.)

Kuitenkin jos uraani on kytköksissä johonkin muuhun mineraaliin, niin taloudellinen toiminta tulee jo pienemmilläkin pitoisuuksilla mahdolliseksi ja uraania voidaankin saada useiden kaivoksien sivutuotteena (Energiateollisuus 2007.)

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa (2009) Länsi-Euroopan ydinenergiaorganisaatio, jossa suomalaiset olivt vahvasti mukana, kehui kuinka lähitulevaisuudessa uraania tullaan saamaan nikkeli- ja fosfaattikaivoksien sivutuotteena (esim. Talvivaara ja Sokli). Valitettavasti ympäristö- ja terveysvaikutukset pysyvät vähintäänkin yhtä pahoina ellei yhteisvaikutuksiltaan peräti pahempanakin näissä monimetallikaivoksissa kuin pelkissä uraanikaivoksissa.

Kuten Kainuun ELY on todennut, on nyt Talvivaara myös uraanikaivos, joka tuottaa sivutuotteena uraania. (Vaikkakaan uraanilaitokselle ei vieläkään ole edes rakentamislupaa). Sitähän uraania on Talvivaaran kaivoksella tuotettu vuodesta 2008 alkaen, ilman että uraania olisi kaivoksen luvissa edes mainittu. Tuotettu uraani on sijoitettu sakka-altaisiin, jotka on kauniisti nimetty ”kipsisakka-altaiksi”. Kaivostoimissa tapahtuvan uraanin käsittelyn ympäristövaikutuksia ei ole ollenkaan arvioitu uraanin kemiallisten ja ekologisten ympäristövaikutusten suhteen eikä voimassa olevassa ympäristö- ja vesitalousluvassa ole annettu minkäänlaisia lupamääräyksiä uraanin käsittelyn, seurannan ja tarkkailun suhteen.

 

Yara ja Sokli Oy ovat todenneet mediassa pyrkivänsä vaiheittain koko Soklin kaivospiirinsä hyödyntämiseen, joten KHO:n tulee käsitellä koko kaivospiirin aluetta ja koko ympäristöluvitusta kokonaisuutena kaikkien ympäristölle haitallisten päästöjen ja jätteiden osalta. Siitähän ympäristöluvassa ja ympäristöluvituksen lainmukaisuuden tarkistamisessa on kysymys.

Oikeusvaltioperiaatteisiin kuuluu myös se, että riittämättömiin selvityksiin ja menettelyvirheisiin perustuvan lupaprosessin perusteella myönnetty ympäristö- ja vesitalouslupa tulee kumota.

Sitä me vaadimme.

 

”We trust the Finnish authories at all levels are aware of the obligations under the Water Framework Directive and will fully apply the legislation”

 

• Virginijus Sinkevicius –

 

Commissioner for Environment Oceans and Fisheries

29.7.2021 Bryssel

 

Rovaniemellä 17.9.2021

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

 

Mika Flöjt

toiminnanjohtaja

 

Hilkka Lipponen

varapuheenjohtaja

 

Nuortin Elinkautiset ry:n täydentävä lausunto lisäksi liitteessä

^[1] https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32000L0060

 

^[2] https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110587

 

^[3] https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1965/19650026/19650026_2

 

^[4] Rajavesisopimuksen 4 artikla:

”Sopimuspuolet ryhtyvät toimenpiteisiin, jottei rajavesistöjä pilata puhdistamattomilla teollisuus- tai asutusjätevesillä, puutavaran uittojätteillä, alusten jätteillä tai muilla aineilla, jotka voivat aiheuttaa välittömästi tai ajan mittaan vesistön madaltumista, veden laadun vahingollista muuttumista, vahinkoa kalakannalle, maiseman huomattavaa pilaantumista, vaaraa väestön terveydelle taikka muita niihin verrattavia vahingollisia seurauksia väestölle ja kansantaloudelle.

Sopimuspuolet päättävät tarvittaessa yhteisesti vaatimuksista, joita veden laadulle kussakin rajavesistössä tai sen osassa on asetettava, sekä ovat jäljempänä II luvussa määrättyä menettelyä noudattaen yhteistoiminnassa keskenään suoritettaessa rajavesistöjen veden laadun valvontaa ja toimenpiteitä näiden vesistöjen puhdistautumiskyvyn parantamiseksi.

Milloin joidenkin toimenpiteiden suorittaminen saattaa aiheuttaa vesistön tai sen osan pilaantumista sekä veden puhdistautumiskyvyn huonontumista toisen sopimuspuolen alueella, älköön tällaisiin toimenpiteisiin ryhdyttäkö noudattamatta niitä määräyksiä, jotka on esitetty tämän sopimuksen II luvussa.” https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1965/19650026/19650026_2

 

^[5] Grosche et al. 2006 in British Journal of Cancer.

^[6] Ari Lahti (2007): ”Uraania sisältäneen fosfaatin käyttöä lannoituksessa kyseenalaistaa amerikkalainen radiokemisti Edward Martel. Hänen tutkimuksensa kertovat, että fosfaattilannoitteista erittyvät luonnon omat radioaktiiviset aineet ovat syynä tupakan aiheuttamaan keuhkosyöpään. Tupakan fosfaattilannoitteiden sisältämästä radiumista erittyvä radon kumuloituu tupakan lehtiin. Tupakan savun mukana tupakan lehtien korkeat lyijy 210 ja polonium 210 pitoisuudet kulkeutuvat keuhkoihin. Martell esitti myös, että tupakoivien sydän- ja verisuonitaudit aiheutuvat tupakan savun mukana elimistöön joutuneista ”vähäisistä” luonnon radioaktiivisuuksista, sillä valtimoplakista on säännönmukaisesti löydetty merkkejä alfa-säteilystä, mikä johtuu keuhkoista verenkierron mukana kulkeutuvasta polonium-210:stä. Teoriaa tukee se, että keuhkosyöpää ei juuri esiinny lannoittamatonta tupakkaa polttavien Andien intiaaniheimojen keskuudessa.”