Järvitaimen
Luonnonvaraiset villit taimenkannat ovat joutuneet jo erittäin uhanalaistettujen lajien luokkaan. Villi, luontaisesti kuteva järvitaimen, Keski-Suomen maakuntakala, on Keski-Suomessa jo harvalukuisempi kuin saimaannorppa Vuoksen vesistössä. Myös paikalliset purotaimenkannat ovat vaarassa.
Lähes kaikki vesimuodostumat Keski-Suomessa joista ja puroista järviin ja soihin ovat kärsineet ihmistoiminnasta, monet pahoinkin. Myös pohjavesien tila on usein heikentynyt tai riskissä. Muiden muassa maa-ja metsätalous, soidenkaivuu, metsäteollisuus ja erilaiset kaivelut ja kulkuesteiden rakentaminen ovat heikentäneet lähes kaikkien vesistöjen tilaa. Joillain latvavesillä on soidenkaivuu noussut pahimpien, luonnonvaraisen purotaimenen kantoja uhkaavien vesien muuttamisten joukkoon, kuten Moksinjoella Saarijärvellä.
Suomessa tunnetaan noin 10 kalalajia, joista 12 on uhanalaisia. Ainakin monni on kadonnut.
Monia virtavesiä on kunnostettu ansiokkaasti ja teollisuuden jätevesien kuormittavuus on ollut laskusuunnassa, mikä on näkynyt vesien tilan kohentumisena useilla alueilla, joskaan esimerkiksi Päijänteellä ei ole enää paluuta luonnontilaan. Monien vesien tilan parantuminen näyttää hidastuneen tai jopa pysähtyneen.
Vaeltavat villit järvitaimenet olivat Keski-Suomessa yleisiä 1950-luvulle asti. Paitsi kulkuesteiden rakentamiset vesistöihin, myös verkkokalastus ja uistelu ovat olleet luonnonvaraiselle järvitaimenelle tuhoisia.
Luonnonvaraisen, ’istuttamattoman’ taimenen kalastus on vihdoinkin kielletty, vuoden 2016 alusta lähtien. Järvitaimenet saavuttavat sukukypsyyden vasta noin 60-80 -senttisinä. Istutetun taimenen (rasvaevätön) alamitta on 50 cm.