Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pirkanmaan piiri Ylä-Satakunnan yhdistys

Ylä-Satakunta
Navigaatio päälle/pois

Virtavesien uhanlaisuusarvioinnissa kangas- ja turvemaiden tyypit on yhdistetty laajemmaksi kokonaisuudeksi havumetsävyöhykkeen joet. Kahden latvapuron yhtyessä syntyvät uomat kuuluvat puroihin ja pikkujokiin.

Ylä-Satakunnan alueella joet ovat pieniä tai keskisuuria havumetsien jokia. Suureksi joeksi määritellään Parkanosta Ikaalisten puolella laskeva Vääräjoki. Kaikki havumetsävyöhykkeen purot ja pikkujoet on arvioitu erittäin uhanalaisiksi (EN), keskisuuret havumetsien joet vaarantuneiksi (VU)., Suuret havumetsien joet ovat erittäin uhanalaisia (EN) niiden muuttuneisuuden takia.

Virtavesiin vaikuttaa valuma-alueiden maankäyttö ja siitä johtuva valunnan rytmin muutos eri vuodenaikojen luontaiseen rytmiin verrattuna. Suurin syy virtavesien tilan heikentymiseen on ojituksissa. Myös muut metsätaloustoimenpiteet, kuten hakkuut ja maanmuokkaukset, aiheuttavat pienvesille paitsi
kuormitusta myös hydrologisia muutoksia sekä lähiympäristön rakenteellisia muutoksia, jolloin esimerkiksi joessa oleva vesi pääsee lämpiämään ja kuivina kausina vesi käy vähiin, kun taas tulva-ajat muuttavat joen pohjan suojapaikkoja ja kutusoraikkoja. Muutokset näkyvät joen lajistossa, kalaravinnon laadussa ja määrässä.

Jokien koskipinta-ala on pienentynyt ja etenkin suurista joista on vesirakentamisen seurauksena muodostunut patoaltaiden ketjuja, joissa eliöyhteisöjen rakenne on muuttunut alkuperäisestä. Vesirakentamisen ohella virtavesien muutoksiin suuresti vaikuttaneita merkittäviä tekijöitä ovat Pirkanmaalla myös maa- ja metsätalouden sekä paikallisemmin myös turvetuotannon, asutuksen ja teollisuuden aiheuttama rehevöittävä ja liettävä hajakuormitus. Haja- ja pistekuormitus sekä vesistöjen perkaaminen, patoaminen ja säännöstely ovat eristäneet vaelluskaloja, estäneet niiden nousua ja liikkumista joen ja syöntialueiden kesken.

Uhanalaiset vaelluskalat ja virtavedet

Virtavesien historiaan kuuluu perkauksia ja esteiden rakentamista

1800-ja1900 luvulla monia virtavesiä perattiin tukinuittoon soveltuvaksi ja järvien pinnan laskuja tehtiin viljelymaiden lisäämiseksi. Samoin kävi monessa jokivarressa. Rehevämmät maat kylvettiin pelloksi ja virtaamat valjastettiin käyttöön erilaisten myllyjen ja sahojen voimanlähteeksi. Myöhemmin on rakennettu voimalaitokset. Vesistöjen käyttö kulkuväylinä väistyi. Muutosten vyöryessä haittoja ei osattu arvioida. 2020 luvulle päästäessä ollaan havahduttu siihen, että luontoa ei voi vain käyttää. On myös palautettava ja elvytettävä ja suojeltava sitä, minkä suojelulla on jo kiire. Yhden kiireellisesti suojeltavan eliöryhmän muodostavat vaelluskalat.

KVVY eli Kokemäenjoen vesien vesiensuojeluyhdistys on Heikki Hostin kanssa tehnyt toimialueellaan jo usean vuoden ajan kunnostustoimia taimenen luontaisen elinkierron vahvistamiseksi toteuttamiseksi. Hankkeiden aikana on tuotettu myös uutta tutkimustietoa Pirkanmaalla luontaisesti lisääntyvien taimenkantojen vaelluskäyttäytymisestä. Tutkimustiedolla pyritään viemään eteenpäin taimenkantojen hoitotoimenpiteitä. Taimenta, purotaimenta ja harjusta esiintyy usein eristäytyneissä osissa vesistöjämme. Elinolosuhteiden parantaminen edellyttää toimia myös vesistöjen rantavyöhykkeillä ja reunusmetsissä.

Omageenisiä taimenkantoja ja pohjavesivaikutteisia virtavesiä

Pohjavesien muodostumisalueilta alkunsa saavien pohjavesivaikutteisten purojen on todettu olevan luontoarvoiltaan poikkeuksellisia. Tällaisille puroille on tyypillistä erinomainen vedenlaatu sekä veden viileys kesäisin, mitkä luovat poikkeukselliset olot puroihin ja niiden lähialueille. Näiden seikkojen ansiosta pohjavesivaikutteisten purojen kalasto, kasvillisuus ja muu vesieliöstö poikkeavat huomattavasti ei-pohjavesivaikutteisista puroista. 

Kovesjoen hieno ja iso jokivesistö laskee Parkanosta Ikaalisten Kyrösjärven Kovelahteen. Kovesjoki on virtavesi-inventoitu ja sen taimenkannan tila on selvitetty sähkökoekalastuksilla. Kartoitusten perusteella vesistössä on runsaasti taimenen elinympäristöksi soveltuvia virta- ja koskialueita. Kovesjoen alaosalla oleva pato katkaisi taimenen vaellusmahdollisuuden noin sata vuotta sitten. Kalaportaat Kovesjoen alaosassa sijaitsevan padon ohi valmistuivat 2022. Vesistössä on kuitenkin edelleen useita muita kalankulun rajoittavia ja purkamista odottavia esteitä.

Parkanossa sijaitseva Kylmänoja on pieni pohjavesivaikutteinen puro, joka virtaa suojellun metsän keskellä laskien
lopulta Vääräjokeen. Vesistön tilaa parannettiin vuonna 2017, kun puron alaosassa olleet kalojen kulkua estäneet
vanhat tierummut vaihdettiin yhteen isoon tierumpuun. Kylmänojan kunnostustoimia on jatkettu.

Mustajärvestä ja Kihlakunnankankaan pohjavesialueeseen järvestä alkunsa saava pohjavesivaikutteinen Mustaluoma kulkee vain pienen matkan Parkanon ja Karvian rajalla kunnan luoteiskulmassa. Luoman itäpuolella on valtakunnallisesti arvokas kalliomuodostelma Majurinvuori. Mustaluomassa on esiintynyt taimenkantaa, mutta alajuoksun suuntaan voimakkaasti heikentyvät joen tila lienee heikentänyt kantaa.

Voimalaitospatojen eristämiä taimenkoskia

Viinikanjoen taimenen vaellusyhteys on katkaistu sekä ylä- että alavirtaan. Yläpuolinen Käenkosken voimalaitospato estää kalojen liikkumisen vesistön yläosan järvialueille ja alapuolella sijaitsevasta Parkanonjärvestä Kyrösjärveen laskeva Vääräjoki on puolestaan padottu Kukkurakosken voimalaitospadolla, joka estää taimenten syönnösvaelluksen Kyrösjärveen ja takaisin. Viinikanjoen eristyneillä koskiosuuksilla elää kuitenkin melko vahva ja jopa 73% omageeninen ja suojeltu taimenkanta. Parkanon Urheilukalastajien hoitamassa koskessa on rajattu kalastusosuus, jonne istutetaan kirjolohta virkistyskalastajien saaliskalaksi. Urheilukalastajat ovat ottaneet vastuuta kalastuskiellossa olevan taimenkannan suojelusta. Siinä on edistytty ja Viinikanjoen eri koskissa tehdään säännöllistä kutusoraikkojen kunnostusta. Vaellusesteiden purkamisen mahdollisuudet on selvitetty. Käenkosken yläpuolella oleva Kaidatvedet, patorakennelmat, maantietellisesti ahdas ja muut ympäristölle aiheutuvat haitat on arvioitu vuosien 2022-2027 vesienhoitosuunnitelman taustaselvityksessä niin ongelmallisiksi, että padon purku tai ohitusuomien rakentaminen on osoittautunut ainakin tässä vaiheessa liian vaativaksi. Virtavesien vapauttaminen säilyy tavoitteena.

Parkanon Kuivasjärvestä alkunsa saavassa Kuivasjoessa-Jarvanjoessa esiintyy luontaisesti taimenta, mutta taimentiheys osoittaa taimenkannan heikkoa tilaa. Kuivasjoen-Jarvanjoen koskialueille on tehty kunnostustoimia taimenen elinolosuhteiden parantamiseksi.

Aurejärven ja Kyrösjärven välissä on runsaasti koskiosuuksia, joissa taimenta ja harjusta. Aurejoella sijaitseva Leppäskosken voimalaitospato muodostaa vaellusesteen, joka estää alueella luontaisesti lisääntyvän taimenen vaelluksen suurten pääaltaiden Aurejärven ja Kyrösjärven välillä. Jokivarren alueella on useita yhdistyksiä, jotka ylläpitävät taimenen elinolosuhteita kunnostuksin. Taimenta ei saa kalastaa.

Nerkoon järvestä alkava ja Parkanon Linnajärveen laskeva Myllyjoen ja Koskelanjoen laaja kalastusalue sijaitsee lähes kokonaisuudessaan Kihniön kunnan alueella. Reitillä on yhteensä kahdeksan koskea, joilla yhteispituutta noin 2km ja pudotuskorkeutta noin 20m. Kihniön taimenkosket ovat kalataloudellisessa käytössä ja niiden taimenkantaa hoidetaan istutuksin.

Pirkanmaan vastuulajit- ja luontotyypit

Uhanalaiset vastuulinnut

Yhdistyksemme alueella esiintyvät kaikki Pirkanmaan vastuulajilinnut:

Lue lisää

Uhanalaiset suot ja lajit Ylä-Satakunnassa

Ylä-Satakunnan suojelualueen ulkopuolisesta suoalasta on ojitettu 90 %. Tämän seurauksena soiden määrä on romahtanut viimeisten 50 vuosikymmenen aikana. Soiden kuivumista ja luontotyyppien muuttumista tapahtuu edelleen, sillä ympäröivät ojitukset estävät veden virtausta suoaloille ja ilmastonmuutos edistää kuivumista. Tärkeimpiä toimia suoluonnon elvyttämiseksi on vesien palauttaminen soille.

Lue lisää

Tapahtumat

Metsien uhanalaiset luontotyypit

Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö, sillä yli kolmannes kaikista uhanalaisista lajeista on metsälajeja. Vanhojen metsien, erityisesti lahopuun sekä vanhojen ja kookkai­den puiden vähäisyys on uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien tärkein taantumisen syy ja tulevaisuuden uhka. Keskeisimmät keinot tilanteen parantamiseksi ovat metsien suojeluverkoston kasvattaminen ja arvokkaiden elinympäristöjen säästäminen metsätaloustoimilta. Luonnonhoitokohteiden ympärillä tulisi tehdä vain hyvin harkittuja toimia.

Lue lisää