Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Etelä-Hämeen piiri

Etelä-Häme
Navigaatio päälle/pois

Luontoilta Hämeenlinnassa

Sunnuntaina 13. syyskuuta 2009 Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ja Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys järjestivät luontoillan Hämeenlinnan Aulankokeskuksessa. Tilaisuuteen oli asiantuntijoiksi saatu Jukka Airola (kasvit), Tuula Johansson (sienet), Heli Jutila (kasvit), Juhani Koivu (linnut) ja Martti Kuisma (selkärangattomat). Yleisöä tapahtumassa oli 12 henkeä. Esityslistalle nousivat seuraavassa esitellyt aiheet.

Päättyneenä kesänä oli sinileviä (Cyanobacteria) esiintynyt Etelä-Hämeessä vähän. Kunnalliset ympäristöviranomaiset ja Hämeen ympäristökeskus seuraavat tilannetta säännöllisesti kesäkaudella muutamilla uimarannoilla.

Sieniuutisena esille tuotiin että torvisienellä (Cratarellus cornucopioides) on meneillään huippusyksy. Kultasienestä (Phaeolepiota aurea) taas todettiin, että Hämeenlinnan Myllymäessä ollut esiintymä on taantunut. Laji on mahdollisesti levinnyt alueelle maansiirroissa. Piispanhiipalla (Gyromitra infula) on havaittu samankaltainen esiintymistä. Valkokärpässienen (Amanita virosa) ja herkkusienten (Agaricus) erottaminen keskustelutti myös, olihan syksyllä usea kokenutkin sienestäjä päätynyt sairaalaan kohtalokkaasti erehdyttyään: herkkusienen tunnistaa mustista heltoista.

Hattulassa oli havaittu pihlajanmarjojen tummuneen rusinamaisiksi. Kyseessä arveltiin olevan jonkin muumiotautisienen (Monilinia). Omenapuiden omistajille suku on tuttu omenan muumiotaudista (M. fructigena).

Kesän kasvihavainnoista esille nostettiin Hämeenkoskelta löydetty vuorijalavaesiintymä (Ulmus glabra) ja Sysmässä tavattu runsas pussikämmekän(Coeglossum viride) esiintymä. Hauholta on löydetty iso ketonoidanlukkoesiintymä (Botrychium lunaria). Kanta-Hämeessä on tiettävästi joskus tavattu myös suikeanoidanlukkoa (B. lanceolatum) ja mahdollisesti lehtonoidanlukkoa (B. virginianum).

Tulokaslajit keskusteluttavat alati enemmän ilmaston muuttuessa: viime vuosina on viranomaisvoimin pyritty puuttumaan jättiputkien (Heracleum) ja –palsamin (Impatiens glandulifera) leviämiseen. Rohtoraunioyrtin (Symphytum officinale) keltainen muoto ja syysasteri (Aster novi-belgii) ovat myös leviämässä, ja kanadanpiisku (Solidago canadensis) lisääntyy joutomaatonteilla. Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) & idänkeulankärki (Oxytropis campestris) ovat tienvarsilla leviäviä harjukasveja. Kurjenherne on selvästi levittäytymiskykyisempi, keulankärki harvinaisempi: siitä oli havaintoja Hauholta & Hämeenlinnasta.

Vaellusperhosia on kuluneena kesänä esiintynyt runsaasti, ja Kanta-Hämeessä vietettiin parasta perhosvuotta miesmuistiin. Eritoten ohdake- ja amiraaliperhosia (Vanessa cardui & V. atalanta) nähtiin paljon. Maalle uutena päiväperhoslajina – ensimmäinen vuoden 2004 jälkeen – tavattiin tänä vuonna Lycaena tityrus. Paha metsätuholainen, havununna (Lymantria monacha) on levinnyt räjähdysmäisesti rannikolta sisämaahan. Uhanalainen pikkusinisiipi (Cupido minimus) sen sijaan hävisi Hauhon esiintymispaikasta vuonna 2002, ja myös Heinolassa ja Kouvolassa laji on taantunut. Yhdeksi syyksi epäillään metsäkaurista, joka syö pikkusinisiiven ravintokasvia, masmaloa – ja samalla popsii perhostoukat lisäaineena.

Lapset olivat löytäneet Hämeestä suuren kiitäjäntoukan, jota he arvelivat kiertokiitäjän (Acherontia atropos) toukaksi. Lajia kyllä tavataan maassamme – aikuiset lentävät sadan metrin korkeudessa, mutta lajin lisääntyminen Suomessa tyrehtyy toukan ravintokasvi, valkotupakan harvinaisuuteen. Ainoa maastamme löydetty kiertokiitäjän toukka on löydetty Ahvenanmaalta, nimenomaan valkotupakalta, ja korkealla lentävä emo ilmeisesti löytää tupakan sen heijastaman ultraviolettivalon perusteella. Kiertokiitäjän toukka muistuttaa meillä tavallisen syreenikiitäjän (Sphinx ligustri) toukkaa, mikä lienee oikea määritys.

Hämeenlinnan Katumajärvessä oli paikallinen asukas havainnut sorvan (Scardinius erythrophthalmus) yhdeksi yleisimmistä kaloista. Suurimmat kaloista olivat 25 -senttisiä.

Myyräkannat ovat alueittain romahtaneet kevätkesällä, mistä syystä niitä syövillä petoeläimillä pesintä päättyi huonosti. Esimerkiksi Rengossa pesinyt lapinharakka (Lanius excubitor) sai lentoon vain kaksi poikasta: pesän alta löydettiin kaksi kuollutta poikasta ja oksennuspalloissa pääsaaliina erottuivat selkärankaisten sijasta kovakuoriaiset. Lapinharakka on aikoinaan ollut seudulla vakiolaji (mm. Tammelassa, Hattulan-Kalvolan rajalla hakkuuaukeilla sekä Janakkalan Suurisuolla), mutta ei nyt ole pesinyt moneen vuoteen. Osassa Etelä-Hämettä myyrävuosi jatkui vilkkaana reilusti toista vuotta.

Tulokaslajeja on myös linnuissa: mereiset lajit merikotka (Haliaeetus albicilla), -hanhi (Anser anser) ja räyskä (Sterna caspia) pesivät tänä vuonna Kanta-Hämeessä. Harmaahaikara (Ardea cinerea) ja maakuntalintu sääksi (Pandion haliaetus) herättivät huomiota kuluneena kesänä Katumajärvellä. Haikara on pesinyt parikymmentä vuotta Vanajavedellä, ja kanta on Suomessa kasvussa. Viime vuonna kaksi harmaahaikaraa yritti talvehtimista Hämeessä. Sääkselle puolestaan on pari vuotta sitten uusittu tekopesä Katumajärven lähistöllä: tänä vuonna pariskunta pesi ja sai yhden poikasen lentoon.