Perinnemaisemaretki Lammille
Kaija Helle ja Heli Jutila vetivät elokuun ensimmäisenä sunnuntaina retken Ahomansikka-perinnemaisemahankkeessa hoidetuille kohteille Lammilla. Ahomansikka-hankkeissa kohteita on hoidettu nyt kolmen vuoden ajan poistaen niityiltä puita ja pensaita, niittäen, rakentaen laidunaitoja ja korjaten paikoin myös kulttuurihistoriallisia rakenteita.
Retken ensimmäisenä kohteena oli Mustajärven tila Evolla, jonka Metsähallitus lunasti viime vuonna yksityisomistajalta. Perinnetilalla laidunsi Lapin kyyttökarjaa, joille olivat maistuneet satapäin esiintyvät silmälläpidettävät ketonoidanlukot (Botrychium lunaria). Erittäin uhanlaista ja erityisesti suojeltavaa ketokatkeroa (Gentianella campestris) ihasteltiin parissakin paikassa, vaikka myöhään kukkiva kaksivuotinen laji ei vielä aivan ollut kukkavaiheessa.
Ketokatkeroa ei enää nykyisin muualta Kanta-Hämeestä tavatakaan. Ihastusta herättivät myös merenrantaniityillä ja sisämaan niitetyillä niityillä esiintyvät vilukot (Parnassia palustris). Ketokatero- ja vilukkokuvio oli rajattu pois laidunalueesta.
Valtakunnallisesti silmälläpidettävä ketoneilikka (Dianthus deltoides), isolaukku (Rhinanthus serotinus) sekä keto- ja nurmikaunokki (Centaurea scabiosa, C. phrygia) kukkivat myös hienosti. Äänessä olivat nurmi- ja niittyheinäsirkat (Omocestus viridulus & Chorthippus parallelus) sekä loppukesän yleisin luontoääni ruskotöpökatti (Metrioptera roselii). Huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat ketohärkit (Cerastium arvense) ja mäkitervakot olivat jo kukkineet. Kissankäpälä (Antennaria dioica), nurmitatar (Bistorta vivipara), virnasara (Carex pilulifera), häränsilmä (Hypochoeris maculata), ruusuruoho (Knautia arvensis), kesämaitiainen (Leontodon hispidus), jäkki (Nardus stricta), aholeinikki (Ranunculus polyanthemos), pikkulaukku (Rhinanthus serotinus) ja kevättaskuruoho (Thlaspi alpestre) kuuluvat myös Mustajärven laidunten monipuoliseen lajistoon. Kohteella kasvaa myös ahokirkiruohoa (Gymnadenia conopsea conopsea).
Opimme myös, että kun niitetyllä niityllä heinä tuoksuu, kyseessä ovat tuoksusimake (Anthoxanthum odoratum) sekä metsä- ja niittymaarianheinä (Hierochloe australis & odorata). Niissä on kumariinia (jota on käytetty mm. Vyborova-votkassa). Huolissaan Kaija oli niittyjen sammaloitumisessa ja Ahomansikassa onkin sammalta torjuttu jopa haarukoilla kitkemällä.
Lammilla asuva Jukka Ruuhijärvi kertoi mielenkiintoisena sivupolkuna, että läheinen Valkea Mustajärvi on latvajärvi, josta johtaa noro Mustajärven perinnetilan pellolla olevaan suppalampeen, josta vesi imeytyy hiekkaiseen maaperään.
Anttilan niitty oli toisena kohteenamme. Sen erikoisuutena oli mäkiminttu (Satureja vulgaris), joka oli laajentanut kasvualaansa muutamassa vuodessa pienestä esiintymästä keskeiseksi niityn luonnehtijaksi. Niityllä kasvavat myös huomionarvoiset nurmilaukka (Allium oleraceum), kissankäpälä ja virnasara.
Kolmantena kohteena olivat Mansikkaniemen mosaiikkimaiset niittykuviot, joilla tervehtivät laajat kasvustot komeaa nurmikaunokkia (C. phrygia) – muutaman valkokukkaisenkin yksilön.
Niityiltä löysimme pölkkyruohoa (Arabis glabra), ketoneilikkaa, peurankelloa (Campanula glomerata), kuminaa (Carum carvi), jäkkiä, ruusuruohoa, mäkitervakkoa ja kulleroa (Trollius europaeus).
Seuraava tutustumiskohde olivat Gammelgårdin muinaisjäännökset, missä Ahomansikka on niittänyt tien vartta. Bussi ajoi Untulanharjun pysähtymispaikalle, missä saatoimme tutkia Untulanharjun karttaa ja muutama ehti kulkea vähän luontopolkuakin. Kaija kertoi, että harjulla sijaitsevasta Kylmäkiukaasta hohkaa kylmää ilmaan ja siellä kasvaa Lapin jäkälälajejakin. Muinaishautojen läpi taas puhkaistiin 1960-luvulla tieleikkaus, jonka itäpuolella on varsin kuivaa ketomaista aluetta. Sen lajistoon kuuluvat mm. kissankäpälä, vaarantunut keltamatara (Galium verum), mäkitervakko, huopakeltano (Pilosella officinarum) ja aholeinikki. Hauta-alueen vieressä on suppa, jossa on ennen sijainnut lampi. Lampi kuivui suoksi, kun lähistöllä sijaitsevan Ormajärven pintaa laskettiin neljällä metrillä.
Kataloisten niityn erikoisuuksia ovat runsaana esiintyvä keltanokitkerö (Picris hieracoides) ja kelta-apila (Trifolium aureum). Retkelle uusina suorasiipiisinä kuulimme aho- ja kultaheinäsirkan (Chorthippus biguttulus & Chrysochraon dispar). Korkeaksi venähtäneestä heinikosta (jota oltiin seuraavalla viikolla tulossa niittämään) karkasi metsään harmaa kyy (Vipera berus), mutta enemmän niittohankkeissa kuluu kyypakkauksia maassa pesivien ampiaisten (Vespula) vuoksi, kertoi Kaija.
Pikkubussilla toteutetulle Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin ja Hämeenlinnan kaupungin ympäristöfoorumin järjestämälle retkelle osallistui kaikkiaan 18 henkeä.