KORPPI JA KURJET

Kerkes kevät Kytäjälle,
Kurkisuolla pälvet paistoi.
Luotsas lämmin lounaistuuli
kurkiparin kotikonnuill´.
Kaartelivat kummastellen
ilmoistansa ihmetellen.

Suolla möyri otus outo
Kovin kookas koppiainen.
Kiilsi kuori auringossa
Sieraimista savu suihki.
Vaon veti viivasuoran,
vesi virtasi vanana
Keihäsjokeen, Vantaan uomaan.
Mik´ on tuo kapine kamala?

Korppi vanha, kierosilmä
kelon latvass´ keinahteli,
koki kuultua kertoa:
”Siell´ on VAPO valloillansa
tuhokoneet tehotöissä.
Suot on suotta, joutomaata;
turvetuottoon, hyötykäyttöön!

Moneksi on tarve turpeen.
Siit´ saa kunnon kuiviketta
Pollen pilttuun pehmikettä.
Kurkut kasvaa eurokuosiin,
pihamaille nurmi nousee
turvemullan tehon turvin.

Pohjimmaiset turvepatjat,
ikiajat maassa maanneet
kattiloissa korvennetaan
liekitetään laitoksissa.
Kilowatit kehittämään
sähkösyöppöin särpimiksi.

Pakeni jo peurat pelloill´
hirvet hoippuu Hangontiellä.
Kalasääsken pesäpuuta
aurat kiertää, koska kaatuu?
Ei oo teillä elonsijaa
Kurkisuolla konsaan enää!”

Kurkipari kaihoisasti
kaarteli viel´ viime kerran
yllä Kurkisuon komean.
Koillisehen nokat käänsi
pohjan puolelle pakeni.
Jospa jossain rimmen rannass´
löytyy jänne rauhallinen
pesäpaikaksi parille?

Murheellinen ja ei-toivottu tulevaisuuden fantasia. Leila järvinen