Liessaari on suosittu ulkoilusaari. Sinne pääsee Haikarista pitkin kaunista kävelysiltaa, jolta on hieno näkymä kaupungille järven yli. Haikarin päässä kävelysillan vieressä on parkkipaikkoja. Sillan toisessa päässä saaren itäkärjessä on uimaranta.
Liessaaressa on kaksi entistä graniittilouhosta, jotka sijaitsevat Lohjan kaupungin merkittyjen luontopolkujen varrella (luonto- ja hyvinvointipolun kohteessa 6A sekä laavun luona). Saaren maasto on paikoitellen hieman hankala kuljettavaksi esimerkiksi lastenrattaiden kanssa.
Liessaaren graniitti
Liessaaren graniitti on hieno–keskirakeinen, melko suuntautumaton, punainen graniitti. Silmämääräisesti se sisältää alkalimaasälpää, kvartsia, plagioklaasia sekä pieniä granaatteja tai biotiittia (kuva 1). Todennäköisesti se kuuluu noin 1,84–1,81 miljardia vuotta sitten sedimenttikivistä osittaissulamalla syntyneisiin S-tyypin graniitteihin.
Kauko Parraksen (1946) kallioperäkartan mukaan Liessaaren kalliopaljastumat koostuvat pääsääntöisesti tästä mikrokliinigraniitista (kuva 2). Maatalouden tutkimuskeskuksen (1963) maaperäkartan mukaan Liessaaren keskiosa on kalliota, ja rannoilla on suurelta osin hiekkaa. GTK:n maaperäkartan (2015) mukaan itäkärjessä on hiekkaa, etelässä on pienehkö savialue, ja pohjois- ja eteläpuolen rannat on merkitty hiekka- ja soramoreeniksi.
Liessaaren siirtolohkareet
Liessaaresta löytyy myös hienoja, mannerjäätikön paikalle kuljettamia siirtolohkareita. Kuvassa 3 taka-alalla oleva kivi koostuu gneissistä. Se on suuntautunut raidallinen kivilaji (kuva 4), joka eroaa Liessaaren kiintokalliossa pääasiasiassa esiintyvästä massiivisesta graniitista. Mistähän asti kivi on kulkeutunut? Kuvan siirtolohkareista etummainen on koostumukseltaan massiivista graniittia, mutta lohkareen pyöristynyt muoto kielii senkin kulkeutumisesta jään mukana.
Teksti: Annika Nyström
