Yhdistys järjestää Luonnonsuojeluliiton lähiluonto-vuositeemaan liittyen retken Pappilannimen luontopolulle, joka on helposti saavutettava ja sopii hyvin lapsiperheillekin. Reitti on esteetön ja noudattelee alueella kulkevaa kivituhka-päällysteistä luontopolkua. Retken kesto noin 2 tuntia.
”Vuonna 2017 Pappilanniemeen perustettiin lähes 30 hehtaarin luonnonsuojelualue. Vaihteleva maasto lukuisine luontotyyppeineen antaa puitteet lajirikkaalle luonnolle: niemessä viihtyvät niin rehevien lehtojen kuin karujen mäntykankaiden lajit. Elonkirjoa täydentävät kallioiset ympäristöt: niemen sisäosissa peruskallio paljastuu varjoisina lehtokallioina, rannoilla puolestaan jylhän paahteisina kalliorinteinä tai laakeina silokallioina.
Niemen merkittävimpänä luontotyyppinä on haavan ja muiden lehtipuiden hallitsema lehtopainanne. Lahopuuta on runsaasti ja pensaskerros on tiheä. Tämä tekee maastosta paikoin vaikeakulkuisen ja samalla oivan lintujen pesimäympäristön. Kuusia Pappilanniemessä kasvaa harvakseltaan, joten lehtoja yleisesti vaivaava kuusettuminen ei ole ollut ongelma.
Pappilanniemen kasvillisuutta selvitettiin kattavasti 1990-luvun alussa. Niemestä havaittiin kaikkiaan 353 kasvilajia – Lappeenrannasta tuskin löytyy toista samanveroista luonnonkasvien keskittymää! Metsäisiltä kalliorinteiltä yhytät kalliokielon, lehtoarhon ja mäkimintun, paahteisilta rantakallioilta kumartuen hietaorvokin, hietalemmikin ja kevätkynsimön. Rentukka värittää keväistä tervaleppäkorpea ja suotuisina vuosina rantaviivan vesijättömaalta pilkistää mykerösara, Saimaan alueen kasvierikoisuus. Vedenlaadussa olisi toivomisen varaa, sillä lumpeita ja ulpukoita, vitoja, sätkimiä ja muita vesikasveja on Pappilanniemen rantavesissä niukalti.
Pappilanniemi on tunnettu kasviharrastajien keskuudessa jo kauan, sillä varhaisimmat kasvitiedot ovat yli sadan vuoden takaa. Esimerkiksi Lappeenrannassa syntynyt Anders Thiodolf Saelan kiersi Pappilanniemessä useasti 1880-luvulta 1920-luvulle keräten sieltä mm. aho- ja suikeanoidanlukon. Kasvinäytteiden perusteella niemen poluilla tallasivat 1900-luvun alkupuolella myös tunnetut botanistit Buch, Brotherus, Simming ja Tigerstedt sekä hieman myöhemmin Eurola ja Erkamo. Kasvinäytteiden joukosta löytyvät mm. hoikkaängelmä, kaiheorvokki ja valkopiippo. 1960-luvulla moni koululainen valitsi Pappilanniemen kesäisen kasvinkeräysurakkansa retkikohteeksi. Esimerkiksi Lauritsalan yhteiskoulun kokoelmiin tallentui satamäärin Pappilanniemestä kerättyjä näytteitä, joukossa mm. nimensä veroinen tuoksumatara.
Moni edellä mainituista kasveista on kadonnut, mutta tilalle on levinnyt uusia. Kesällä 2021 kasviretkeläiset kohtasivat polunvarsilta tuoreimpina tulokkaina jänön- ja piikkisalaatin. Kasveista kerrotaan lisää Pappilanniemen luontopolun 14 taulussa, joissa annetaan tilaa myös niemen muulle luonnolle. Sillä siellä missä kasvilajeja on paljon, on yleensä myös paljon muuta elämää – niin kaksi-, neljä-, kuusi- kuin kahdeksanjalkaisia. Innostavia luontohetkiä Pappilanniemen maastoissa!”
Noilla sanoin evästää ensimmäinen taulu Pappilanniemeen vuonna 2021 perustetulle luontopolulle.