Uutta tietoa toiminnan pohjaksi
Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys teki syksyn 2015 aikana jäsenkyselyn, jolla pyrittiin saamaan uutta tietoa jäsenistöstä toiminnan perustaksi. Kysely oli jaettu kahteen osioon, joista ensimmäisessä käsiteltiin yhdistykseen liittyviä asioita ja toinen keskittyi ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Kyselyn toteutti luonnonsuojeluyhdistyksen apuna kestävän kehityksen opiskelija Joni Mäkinen.
Vastauksia tuli lähes 200. Vastausprosentti on siis runsaat 20, kun se Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenkyselyssä 2015 oli 34 prosenttia. Vastauksia tuli kaikista ikäluokista, ja vastaajien ikäjakauma muistuttaa pitkälti yhdistyksen jäsenten ikäjakaumaa. Tässä mielessä vastaukset voitaneen yleistää edustamaan koko yhdistyksen jäsenistön näkemyksiä. Avoimien kysymysten vastausmateriaalia tuli valtava määrä, joka toivottavasti auttaa yhdistystä toiminnan suuntaamisessa.
Joka neljäs jäsen haluaa toimia
Suurin osa vastaajista ilmoitti liittyneensä ensisijaisesti valtakunnallisen Luonnonsuojeluliiton jäseneksi ja vain murto-osa ensisijaisesti paikallisyhdistyksen jäseneksi. Tämä käy yhteen sen kanssa, että noin kolme neljäsosaa vastaajista tukee toimintaa mieluummin omalla jäsenyydellä ja mahdollisesti lahjoituksin. Vain neljäsosa haluaa osallistua itse toimintaan.
Kyselyn perusteella jäsenet eivät ole parhaalla mahdollisella tavalla tietoisia yhdistyksen toimintaan liittyvän vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Ne jäsenet, jotka ovat liittyneet ensisijaisesti paikallisyhdistyksen jäseneksi, tietävät yhdistyksen vapaaehtoistoiminnan
mahdollisuuksista selvästi enemmän ja ovat valmiimpia / kiinnostuneempia osallistumaan toimintaan ja vapaaehtoistyöhön sekä sen järjestämiseen.
Kyselyssä tiedusteltiin myös tärkeimpiä syitä jäsenyydelle. Useimmiten syyksi annettiin luonnonsuojelu / lajien suojelu, erilaiset tapahtumat / retket ja halu osallistua itse toimintaan. Usein otettiin esille myös tiedon haluaminen joko ajankohtaisista luonnonsuojeluun liittyvistä asioista tai yleisesti ympäristöstä ja luonnosta. Muita mainittuja syitä olivat muun muassa lehden saaminen, yhdistyksen toiminnan tukeminen esimerkiksi rahallisesti, kiinnostus luontoon, yhdistyksen maltillinen ja järkevä maine sekä samanhenkisten ihmisten
tapaaminen.
Mitä yhdistykseltä toivotaan?
Kyselyssä selvitettiin myös jäsenistön mielipiteitä yhdistyksen järjestämästä toiminnasta ja aktiviteeteista. Suosituimmaksi aktiviteetiksi nousee käytännön talkootyön järjestäminen. Seuraavaksi eniten kiinnostusta on tapahtumiin liittyviin pienimuotoisiin tehtäviin ja rauhanomaisiin mielenosoituksiin. Vapaamuotoisissa vastauksissa mainitaan esimerkiksi lasten parissa tehtävä työ, netissä tehtävä työ ja haittakasvien tuhoaminen.
Eniten yhdistyksen toivotaan järjestävän retkiä ja luentoja eri teemoilla sekä talkoita. Myös eri teemoihin (mm. lajeihin ja retkeilyyn) liittyviä kursseja ehdoteltiin. Erityisesti lapsiperheille sopivia aktiviteetteja toivotaan muutamassa vastuksessa. Muuta toivottua toimintaa ovat muun muassa paneelikeskustelut, luontokuvat, netin kautta toimiminen ja passiivinen aktivismi / mielenosoitukset.
Suurin osa vastaajista olisi valmiita osallistumaan vapaaehtoistyöhön muutaman kerran vuodessa. Osa jäsenistä ei ole kiinnostunut osallistumaan vapaaehtoistoimintaan ollenkaan. Yleensä syy on vastaajan korkea ikä tai ajan puute, sillä moni harrastaa muutakin toimintaa.
Monenlaisia luontoharrastuksia
Suuri osa vastaajista on kasvanut nuoruutensa luonnon lähellä ja moni on asunut maalla. Luonnossa on vietetty aikaa keskimäärin enemmän lapsena / nuorena verrattuna nykyiseen. Ajanviettopaikkoja ovat olleet esimerkiksi lähimetsät, pellot ja jokivarret. Tekemistä on
löytynyt marjastuksesta ja sienestyksestä, ja ulkona on myös leikitty. Muita aktiviteetteja ovat olleet esimerkiksi hiihtäminen, kelkkailu, kalastus ja majojen rakentelu. Vastauksista ilmeni, että ennen luontoa oli enemmän ja asutus oli harvempaa ja että lähimetsiä on kadonnut ja maisemia on kaupungistunut.
Yhdistyksen jäsenten luonnossa toteuttamat harrastukset ja aktiviteetit voidaan jakaa muutamaan eri tyyppiin. Erittäin suosittua on erilaisten luonnontuotteiden ja resurssien kerääminen: Marjastusta harrastaa lähes kolme neljäsosaa vastaajista, sienestystä yli puolet.
Tämän lisäksi osa kerää villiyrttejä/kasvinosia elintarvikkeeksi tai luonnonmateriaalia muuhun käyttöön. Kalastustakin moni harrastaa mutta vain pieni osa metsästystä.
Luontoa myös tarkkaillaan ja tutkitaan paljon – monen vastaajan harrastukset liittyvät lintuihin, eläimiin tai kasveihin. Osa kertoo harrastuksekseen nimenomaan luontoon liittyvän tutkimustyön.
Lähes puolet vastaajista harrastaa mökkeilyä ja valtaosa jonkinlaista retkeilyä. Osa on telttailijoita ja karavaanareita. Joitakin partiolaisiakin on yhdistyksen jäseninä. Muutama jäsen suosii luontoretriittejä.
Tämän lisäksi valokuvaus luonnossa on jäsenten keskuudessa suosittua. Noin viidesosa vastaajista lukee luontoon liittyvää kirjallisuutta ja osa harrastaa luontoon liittyvää taidetta. Muita mainittuja harrastuksia olivat esimerkiksi luolailu, sukeltaminen, samanismi ja geokätköily.
Luonnon merkitykset
Vastaajia pyydettiin kuvailemaan suhdettaan luontoon ja luonnon merkitystä heille itselleen. Monelle vastaajalle luonto on vapaa-ajan viettopaikka, jonka hiljaisuutta ja rauhaa arvostetaan paljon. Sieltä saa voimaa ja energiaa. Luontoa pidetään tärkeänä ja elinehtona ihmiselle. Luonnossa voi liikkua ja aistia monenlaisia asioita ja toteuttaa erilaisia harrastuksia. Joillekin luonto on ammatti tai työnkuva. Luonto myös antaa inspiraatiota ja sillä on itseisarvo.
Luontoon suhtautumiseen on ylivoimaisesti eniten vaikuttanut lapsuuden koti ja ajan viettäminen luonnossa. Muita varteenotettavia vaikuttajia ovat muut ihmiset (perhe / sukulaiset, ystävät / kaverit), eläimet, luontodokumentit /-elokuvat ja ympäristöongelmien
raportointi sekä koulut / opiskelupaikat.
Sellaisia vaikuttajia, jotka saavat vain kourallisen ääniä, ovat työpaikka, kirjallisuus sekä järjestöt ja yhdistykset. Muita esille nousseita asioita ovat esimerkiksi geenit ja ”60-luvun lopun ympäristöaktiivisuus, ’maailma hukkuu paskaan’–julisteet”.
Moni vastaajista antaa luonnolle myös jonkinlaista uskonnollista / henkistä / mystistä merkitystä. Tätä kysyttäessä osa vastaa selvästi ei, osa vastaa myönteisesti ja osa kertoo saavansa hyvinvointia, voimaa tai rauhaa luonnosta. Vastaukset jakautuvat näihin ryhmiin varsin tasaisesti, tosin viimeiseen ryhmään tuli vähän vähemmän vastauksia.
Vastauksista tulee ilmi myös se, miten monella tapaa ihmiset ymmärtävät henkisyyden. Sen voi ymmärtää esimerkiksi samanistisessa mystisessä kontekstissa, mutta myös arkisemmassa merkityksessä, joka korostaa henkistä hyvinvointia, jota luonnon rauha tuo.
Vastaajat ottavat luonnon / ympäristön / kestävyyden elämässään huomioon monella eri tavalla. Esiin nousseita tapoja ovat 1. kestävät liikkumistavat (mukaan lukien autottomuus), 2. kierrätys ja roskista huolehtiminen, 3. kestävät kulutus ja ostostottumukset (luomu, reilu
kauppa, lähituotteet, käytettynä ostaminen ym.), 4. eläimistä huolehtiminen (esimerkiksi ruokinta ja pesät), 5. kasvispainotteinen ruokavalio, 6. lasten kasvattaminen luontoa silmälläpitäen / ympäristökasvatus, 7. ruoan kasvatus itse, 8. veden ja energian säästäminen
sekä 9. lahjoitukset ja järjestöissä toimiminen.
Millainen luonto on mieluisin?
Yhdistyksen jäseniltä kysyttiin myös sitä, mistä luonnossa olevista asioista he pitävät eniten. Kasvillisuus ja eläimet saivat eniten ääniä, marjat ja puut vähän vähemmän ja sienet vähiten. Ylivoimaisesti eniten luonnossa pidetään kuitenkin siellä vallitsevasta rauhasta ja
kauneudesta. Myös luonnossa vallitseva elämä yleensä sekä voima ja energia ovat monen mieleen. Osa vastaajista pitää myös luonnon puhtaudesta ja erilaisista liikuntamahdollisuuksista. Muutama vastaaja pitää luonnon tuomasta inspiraatiosta.
Mieluisimpia ympäristöjä vastaajille ovat suomalainen metsä ja järvimaisema. Myös lempipaikat liittyvät usein metsään, järveen, rantaan tai mökkiin. Osa lempipaikoista on tiettyjä paikkoja Suomessa, jotkin vain tiettyä paikkatyyppiä kuten metsää. Erään jäsenen vastaus toi esiin hyvän huomion, että lempipaikkoihin vaikuttanevat usein muistot niistä ihmisistä, joiden kanssa paikassa on vietetty aikaa.