LAUSUNTO Keski-Suomen liiton 4. vaihemaakuntakaavaan
Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistys ry.
Yhdistys kyseenalaistaa liiketilatarpeen radikaalin kasvun Jyväskylän alueella. Liiketilan
kasvu on yhden toimialan eli kaupan toive, eikä voi olla esimerkiksi asuinalueiden
(Eteläportti/Kauramäki) tai liikenneväylien rakentamisen perusteena. Nykyaikaisen
yhdyskuntasuunnittelun selkeä tavoite tulee olla liikkumisen ja energiankulutuksen
minimointi, jota massiivinen kaupparakentaminen ei missään nimessä ole.
Liiketilatarvearviossa todetaan, että laskennallisesti liiketilatarve perustuu ostovoiman
kasvuun ja oletukseen, että tämä kasvu siirtyy suoraan liiketilaksi. Arvioinnissa
huomautetaan: ”Käytännössä kuitenkin osa ostovoimasta kohdistuu olemassa olevien
liikkeiden myynnin kasvuun ja vain osa vaatii uutta liiketilaa”. Lisäksi laskennassa ei oteta
huomioon yhä kasvavaa internetmyyntiä, jonka voidaan olettaa vaikuttavan
liiketilatarpeeseen (Internetin kautta joskus tilanneiden tai ostaneiden osuus on kasvanut
20 prosenttiyksikköä vuodesta 2007, Tilastokeskus 2011).
Myös kaupan taustamuistiossa mainitaan, ettei Eteläportin alueelle tule sallia merkittävää
päivittäistavarakauppaa. Yhdistys pitää edelleen tarpeettomana Eteläportin
rakennushanketta, etenkin huomioon otettaessa olemassa olevien Palokan
kauppakeskuksen ja Keljonkeskuksen laajenemisen mahdollisuus, joka kaavassa
osoitetaan. Lisäksi Eteläportti-Keljonkankaan vyöhykkeen ilmoitetaan kuuluvan olemassa
olevan yhdyskuntarakenteen sisälle, mikä ei pidä paikkaansa. Eteläportin alue pyritään
liittämään yhdyskuntarakenteeseen perustamalla väliin Kauramäen asuinalue.
Vähittäiskaupan keskittäminen automarketteihin on ristiriidassa nykyisen
maakuntahallinnon hiilidioksidipäästötavoitteiden kanssa. Jyväskylän keskustan tyhjät
liikehuoneistot kertovat karua kieltä vähittäiskaupan siirtymisestä isojen teiden varteen.
Tämä ei suosi kevyttä liikennettä. Myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet
edellyttävät maankäytönsuunnittelussa henkilöautoliikenteen tarpeen vähentämistä, mitä
suurten automarkettien kasvattaminen ei tue.
Yhdistys lisäksi kummeksuu selvityksen kokonaisvaikutustaulukkoa, jossa
maankäyttöluokasta riippumatta luonnon monimuotoisuuteen ja luonnonvaroihin ei koidu
merkittävää muutosta. Keskeisissä vaikutuksissa kuitenkin sanallisesti todetaan
rakentamisen kuluttavan luonnonvaroja. Luonnon monipuolisuuden voidaan myös todeta
kärsivän Eteläportin kauppakeskushankkeesta lisääntyvän liikenteen ja tätä kautta
liikennemelun myötä (esim. Clinton D. Francis, C.P. Ortega ja A. Cruz: Noise Pollution
Filters Bird Communities Based on Vocal Frequency. 2011. PLOS One). Melun
lisääntyminen vaikuttaa myös alueen väestöön lisääntyvinä terveyshaittoina (esim. W.
Babisch ym. Traffic noise and risk of myocardial infarction. 2005. Epidemiology. 16:1. s.
33-40). Liikenteenhän todetaan lisääntyvän maakunnan ulkopuolelta mm. Jyväskylään.
Valosaasteen määrän lisääntymistä ei voitane kiistää. Isojen liiketilojen rakentaminen
vaikuttaa mielestämme usein kielteisesti kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön
ja rakennettuun ympäristöön. Yhdistys peräänkuuluttaa hiljaisten alueiden
huomioonottamista muutenkin kaavassa kuin vain maininnalla näiden edistämisestä.
Hiljaisten alueiden merkityksestä kerrotaan alla enemmän.
Kaikista vaihemaakuntakaavoista tähän asti on puuttunut esim. erilaisten hiljaisten
alueiden merkinnät. Niistä on ollut liikkeellä harhaanjohtavaa tietoa kuten ”jos ne
merkitään, mitään ei enää voida rakentaa”. Hiljaisia alueita eli suhteellisen
luonnonrauhaisia alueita tarvitaan yllämainituista syistä myös kaupungeissa ja ne tulisi
vihdoin viimein merkitä karttoihin. Hiljaiset alueet jaetaan luokkiin seuraavasti:
1) Luonnonrauha-alueet, joilla luonnon äänet ovat hallitsevia alueen äänimaisemassa.
Alueilla on mahdollista nauttia luonnon äänistä ja kokea luonnon rauhaa. Ihmisen
toiminnasta aiheutuvat äänet ovat satunnaisia ja vähäisiä. Luonnonrauha-alueet ovat
kaukana taajamarakenteesta sijaitsevia laajoja metsäalueita, ulkoilu- ja virkistysalueita,
suoja-alueita tai suojelutarkoituksiin varattuja alueita lähiympäristöineen.
2) Maaseutumaiset hiljaiset alueet, joilla luonnon äänet ovat vallitsevia alueen
äänimaisemassa. Alueella on mahdollisuus nauttia luonnon äänistä sekä äänimaiseman
yleisestä levollisuudesta. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia, äänimaisemalle tyypillisiä ääniä
(maa- ja metsätalouden tai veneilyn äänet) kuuluu, mutta ne ovat vaimeita ja ajoittaisia.
Alueet ovat tyypillisesti harvaan rakennettuja maaseutualueita, maa- ja metsätalouden
harjoittamisen alueita sekä saaristo- ja merenranta-alueita.
3) Kaupunkimaiset hiljaiset alueet, joilla luonnon äänet ovat kuultavissa ja ne erottuvat
hyvin alueen äänimaisemassa. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä kuuluu, mutta ne
ovat lähiympäristöä vaimeampia, eivätkä peitä alleen luonnon ääniä. Alueet ovat
tyypillisesti taajamarakenteen läheisyydessä tai taajaman sisällä olevia ulkoilu- ja
virkistysalueita, läpikulkuliikenteeltä rauhoitettuja asuinalueita tai laajoja puistoalueita.
4) Erityiskohteet, joissa luonnon äänillä ja äänimaiseman yleisluonteella on kohteen
ominaisuuksiin liittyvä erityismerkitys. Alueet ovat esimerkiksi maailman perintökohteita tai
muuten matkailullisesti merkittäviä tai alueen äänimaiseman arvo liittyy muuten tiettyyn
vuoden- tai vuorokauden aikaan.