Paimionjoki, suurin Saaristomereen virtaava joki.
Paimionjoki on valuma-alueeltaan ja virtaamaltaan suurin Saaristomereen laskeva joki. Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 1 088 km2. Joen pituus on noin 110 km, mihin sisältyy joen latvaosan järviketju ja runsaan 70 km:n pituinen jokiosuus. Paimionjoen vesistöalueen järvisyys on pieni, vain 1,5 % vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Paimionjoen järviketju alkaa Someron Painiosta ja päättyy Hovirinnankoskeen. Väliin jää Hirsjärvi, Kirkkojärvi,Saarentaanjärvi, Pusulanjärvi ja Rautelanjärvi sekä Åvikinjärvi ja Pitkäjärvi. Paimionjoen suurin sivuhaara on Tarvasjoki, joka liittyy Paimionjokeen Juvankoskella.
Paimionjoen vesistö on Saaristomeren suurin ravinnekuormittaja, jonka ekologinen tila ja käyttökelpoisuus ovat välttävää luokkaa. Se on säännöstelyn muuttama vesistö, jonka arvostus on heikkoa. Vesistön tilaa ja virkistyskäyttömahdollisuuksia heikentää säännöstelyn lisäksi etupäässä hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Paimionjoen vesistö ja sitä myötäilevät vanhat tiet, kuten Hämeen Härkätie, muodostavat hienon maisemallisen ja matkailullisen kokonaisuuden. Paimionjokilaakson eteläosa on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi maisema-alueeksi.
Historiaa
Paimionjoen valuma-alue oli jääkauden Yoldia-meren aikoihin, noin 10 000 vuotta sitten, lähes kauttaaltaan suolaisen meriveden peittämä. Ainoastaan Somerollla jokilaaksoa ympäröivät alueet olivat kohonneet näkyviin veden alta. Maan kohoamisen seurauksena alkoivat savikot paljastua ja joki muodostua. Ancylus-vaiheen lopussa noin 7000 vuotta sitten, Paimionjoen suu oli jo Tarvasjoen kohdalla. (Mansikkaniemi, H. 1991. Tarvasjoen luonto muinaisuudesta nykyaikaan. Tarvasjoki 675-vuotta. Esitelmäsarja).
Paimionjoen vedenlaadun seurantatutkimukset
Näe Paimionjoki linnun silmin, videolla matkataan Paimionlahdelta lähes Marttilan keskustaan
