Neva

Nevat ovat puuttomia, toisinaan hyvinkin märkiä avosoita. Ne kuuluvat metsälain tarkoittamiin arvokkaisiin, säilytettäviin elinympäristöihin.

OPASKASVEJA: Erilaiset rahkasammalet ja sarat, tupasvilla. Karpalo, lakka.

 

Räme

 

Rämeet ovat puustoisia soita, joiden pääpuulaji on lähes poikkeuksetta mänty.

OPASKASVEJA: Rämeelle ominaisia kenttäkerroksen kasveja ovat erityisesti rämevarvut, joita ovat mm. suopursu, juolukka, vaivaiskoivu, suokukka sekä vaivero

 

Lahopuuston merkitys metsätaloudessa ja -luonnossa

 

Lahoilla puilla elää tuhansia eliölajeja, jotka turvaavat metsäluonnon toimintaa osallistumalla hajotukseen ja ravinteiden kiertoon. Lahopuilla elävistä lajeista monet ovat uhanalaisia.

Jyrkänteen alusmetsä

Jyrkänteet ja niiden alusmetsät antavat elinympäristön useille uhanalaisille eliölajeille.

Kuivahkokangas (VT – Puolukkatyyppi)

Kuivahkoja kankaita tavataan vähäravinteisilla moreeni- ja hiekkamailla. Pääpuulaji on lähes aina mänty. Puolukka, variksenmarja, kanerva.

Tuorekangas (MT – Mustikkatyyppi)

Tuoreet kankaat ovat keskihyviä kasvumaita, joiden pääpuulajina on useimmiten kuusi. Mustikka, oravanmarja, metsäkurjenpolvi, seinäsammal

Korpi

Korvet ovat puustoisia soita, joiden pääpuulaji on yleensä kuusi. Korville ominaisin piirre on että niissä esiintyy sekä suolajeja että ravinteisuudeltaan vastaavan kangasmetsän lajistoa.

Luonnontilainen puro

”Puro on jokea pienempi vesistö, jossa virtaa aina vettä. Pienvesillä on merkittävä vaikutus veden kiertokulkuun
ja ekosysteemien toimintaan.”

Vanha metsä

luontaisesti uudistuneita kotoperäisten puulajien metsiä, joissa ei ole selvästi näkyviä viitteitä ihmisen toiminnasta.

Lehtomainen kangas (OMT)

Lehtomainen kangasmetsä on rehevä ja monipuolinen metsätyyppi, jossa viihtyvät kaikki kotoperäiset puulajimme. Käenkaali (ketunleipä), saniaiset, metsäorvokki,