Lausunto Pyhänselkä-Keminmaa -voimajohtohankkeen YVA-ohjelmasta
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry
PL 326
90101 Oulu
pohjois-pohjanmaa(at)sll.fi
12.12.2017
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
PL 86
90101 Oulu
kirjaamo.pohjois-pohjanmaa(at)ely-keskus.fi
Viite: POPELY/2197/2017
Asia: Lausunto Pyhänselkä-Keminmaa -voimajohtohankkeen YVA-ohjelmasta
Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan Pyhänselkä-Keminmaa 400 ja 110 kilovoltin voimajohtohanketta, jonka pituus on 153 kilometriä. Siitä reilut puolet on uutta johtokäytävää (86 kilometriä). Hankkeen perusteluna on sähkönsiirtokapasiteetin lisääminen Suomen ja Ruotsin välillä. Hankkeesta vastaa kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj.
Alustavassa reittisuunnittelussa on selvitetty erilaisia ratkaisuja. Karsittuja vaihtoehtoja ovat maakaapeli koko matkalta ja yhdistetty maakaapeli-avojohtomalli, merikaapeli sekä avojohtoreittivaihtoehdot A ja B. Arviointiohjelmassa selvitettävänä on reittivaihtoehto C, joka tosin on valittu jatkosuunnitteluun jo vuonna 2001.
Perustelut ovat edelleen samat niin karsittavista vaihtoehdoista kuin C:n paremmuudesta. Liki 20 vuoden aikana alalla on tapahtunut vähän kehitystä. Alempia sähköverkkoja on siirretty maakaapeleihin. Tarve kolmannelle siirtoreitille Pohjois-Suomen ja -Ruotsin välille voi olla tukevammalla pohjalla kuin edellisessä, vuosituhannen vaihteen arviointimenettelyssä. Sähkön kokonaiskulutus ei kuitenkaan ole pitkään aikaan enää kasvanut. Tuotantorakenne on murroksessa, mutta myös kulutukseen on mahdollista saada isoja muutoksia, joista muun muassa älyverkot ja kysyntäjoustot vaikuttavat kokonaiskulutusta ja siten sähkönsiirtokapasiteetin tarvetta alentavasti. Sähkönsiirron rakenteet vaikuttavat merkittävästi ympäristöönsä. Yhteiskunnan kokonaisetuakin on syytä miettiä eikä pitäytyä vain markkinalähtöisessä näkökulmassa.
Kantaverkon kehittäminen on tietenkin pitkäjänteistä työtä. Vaihtoehto C on aiempien selvitysten ja valintojen johdosta maakuntakaavassa, mikä tukee ennakoivaa maankäytön ohjausta. Toisaalta kaikki olennainen on jo valmiiksi päätetty eikä vaihtoehtoja ole jäljellä. Ohjelman perusteella onkin vaikea pitää prosessia enää varsinaisena arviointimenettelynä. Luonnonsuojelupiiri lausui arviointiselostuksesta vuonna 2001 yhdessä Lapin luonnonsuojelupiirin kanssa ja piti silloin C-vaihtoehtoa tarkastelluista vaihtoehdoista luonnonsuojelun kannalta huonoimpana. C-vaihtoehdossa oli myös uutta johtokäytävää eniten, mutta perussyy sen valinnalle olikin etäisyys asutuksesta. Erityisesti suoluonnolle näyttää hankkeesta koituvan suurimmat vahingot.
Ohjelmassa todetaan, että yhteispylväitä ei voi käyttää, vaan uusi johtolinja on rakennettava joka kerta erilliseksi, mikä voi johtaa hyvinkin massiivisiin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi Oulujoen yli Pyhänselästä lähtee nykyisellään 220 kilovoltin, kaksi 400 kilovoltin ja yksi 110 kilovoltin johtoreitti ja niiden rinnalle tullee suunnitelman mukaan yksi uusi 400 + 110 kilovoltin voimajohto. Johtoalue levenee nykyisestä välillä a-b, b-c ja c-d 37 metriä. Välillä d-e Soidinmaalta Yli-Olhavan Tuonelaan voimajohto sijoittuu uuteen maastokäytävään, jonka leveys on 62 metriä. Välillä e-f Tuonelasta Simoon ja g-h Keminmaan Maihkilanvaarasta Keminmaan sähköaseman liityntäpisteeseen uusi johtokäytävä sijoittuu nykyisen 400 kv voimajohdon viereen levittäen johtoaluetta 41 metriä.
Ohjelman kuvissa 110 kV siirtolinja esitetään varauksena ja ikäänkuin samaan pylvääseen sijoittuvana 400 kilovoltin linjan kanssa. Myös kuvassa 21 400 + 110 kilovoltin johdot on sijoitettu samaan pylvääseen. Selostuksessa on syytä selventää asiaa: jos 110 kilovoltin linja toteutetaan, rakennetaanko se viereen vai samaan pylvääseen. Sinänsä olisi myös paikallaan selvittää tarkemmin yhteispylväiden käytön mahdollisuuksia ja rajoitteita. Onko riski käyttövarmuuden heikkenemisestä todella niin iso, kuin ohjelmassa annetaan ymmärtää, vai onko kyse vain tavanomaisesta toimintatavasta, jonka ala pystyy itse pitkälti sanelemaan.
Linja C kaartaa kauniisti Pyhänselästä Keminmaalle. Ohjelman mukaan reitti on yleispiirteinen ja vasta vaikutusten arvioinnin jälkeen alkaa yksityiskohtaisempi suunnittelu. Kuitenkin reitti vaikuttaa betonoidulta paikalleen ja tarkempi suunnittelu on enemmän teknistä toteutusta varten. Luontoselvitysten antia käytetään myös hyväksi pylväsrakenteiden sijoittelussa.
Kannatettava myönnytys soidensuojelulle on reittiin tehty pieni mutka Tuuliaapa-Iso Heposuon suojelualueen kohdalla. Uuden linjan sijoittaminen heti olemassa olevan viereen olisi lisännyt negatiivisia vaikutuksia suojelualueeseen. Sinänsä olisi hyvä, jos vanhaa reittiäkin voisi siirtää pois suojelualueelta, mutta vanhojen linjojen muutokset haittojen vähentämiseksi eivät ole nousseet mitenkään esille.
Yleisperiaatteena soidensuojelualueiden säästäminen johtoreiteiltä ei kuitenkaan valitettavasti ole, vaikka suot ovat läntisellä Pohjois-Pohjanmaalla usein aukeita avosoita, joilla pylväsrakenteet johtokäytävineen rikkovat maiseman tehokkaasti sekä heikentävät suotyyppien tilaa ja aiheuttavat linnustolle törmäysriskin. Isolla Matinsuolla esimerkiksi on jo voimajohtolinja, joka avoimessa suomaastossa näkyy kauas. Laajan suoalueen voi kuitenkin säästää uusilta voimajohtokäytäviltä tekemättä mutkaa suolle vaan pysyttelemällä Pyhänselästä vanhan linjan rinnalla pitempään ja jatkamalla uutta reittiä Ylikiimingintien vartta pohjoiseen.
Toinen tarkemmin tutkittava paikka on Iso Kalliosuo-Satamosuon, Poikainlammit-Karhusuon, Röytänsuo-Haaposuon ja Isosuon ja Leväsuon alue. Ohjelman mukaan etäisyyttä Poikainlammit-Karhusuolle on noin 680 metriä ja Iso Kalliosuo-Satamosuollekin 220 metriä. Myös Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa matkaa suojelualueille jää. Voimalinja kulkee kuitenkin Röytänsuon-Haaposuon kautta (luo-1) sekä uusien suojelualuevarausten, Isosuon ja Leväsuon kautta. Haaposuota halkaisee jo yksi voimajohto. Itäpuolella on Hirvisuon soidensuojelu- ja Natura-alue, joten mainitut suot muodostavat ison melko yhtenäisen kokonaisuuden. Karttaliitteessä 5 havainnollistetaan Isosuon ja Leväsuon kohtaa. Selostuksessa on selvitettävä tarkemmin reitin kulku kyseisellä paikalla ja vähintään esitettävä, miten haittoja on lievennettävissä pylväspaikkojen sijoittelulla. Lisäksi on tarkasteltava mahdollisuutta löytää voimajohdolle haitattomampi vaihtoehtoinen reitti.
Pohjois-Pohjanmaa on tuulivoiman hyödyntämisessä johtava maakunta. Alueelle on sijoittunut lähes puolet kaikesta Suomeen rakennetusta tuulivoimasta ja uusia hankkeita on jatkuvasti vireillä. Uusien sähkölinjojen pystyttäminen on osa tuulivoimahankkeita. Lisäksi uutta sähkönsiirtokapasiteettia edellyttää Fennovoiman ydinvoimalalaitos, jos se toteutuu. Sähkönsiirron yhteisvaikutuksia tulee arvioida ja varsinkin tuulivoimala-alueiden ja -hankkeiden tuomaa lisäkapasiteettia sillä maakunnan osalla, johon Pyhänselän-Keminmaan uusi reitti sijoittuu.
Esko Saari
puheenjohtaja
Merja Ylönen
sihteeri