Luonnon monimuotoisuudelle on annettava iso painoarvo maakunnan päätöksenteossa.

Vuosi 2010 on luonnon monimuotoisuuden kansainvälinen teemavuosi. Biodiversiteetin köyhtyminen pitää saada pysähtymään. Se on kova tavoite Suomessakin, jossa luonto köyhtyy, mitä ilmaston lämpeneminen vielä uhkaa kiihdyttää.

Luonnonsuojelupiiri jatkaa itse monimuotoisuuden teemavuonnakin pitkäjänteistä työtään erityisesti soiden suojelemiseksi. Suo on monipuolisesti arvokas, muistuttaa piirin puheenjohtaja Esko Saari. Se on hiilen varasto ja nielu, vesien säätelijä valuma-alueellaan ja kauniskin se on monimuotoisine piirteineen. Näissä ekosysteemipalveluissa on jäljellä olevan uhanalaiseksi päätyneen ojittamattoman suoluonnon tehtävä, Esko Saari painottaa. Ekosysteemin ja samalla valuma-alueen tilaa luonnonsuojelupiiri kunnostaa ihan konkreettisestikin tukkimalla ojia kesän ennallistamistalkoissa.

Jokihelmisimpukka eli raakku valittiin luonnonsuojelupiirin uudeksi vesiluontoa edustavaksi teemalajiksi. Puhtaiden virtavesien pitkäikäinen raakku on uhanalainen ja erityistä suojelua vaativa laji. Vesiluonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatii ymmärtämään muun muassa, että Iijoen jatkorakentamishaaveista pitää päästää irti ja antaa tilaa raakulle ja sen isännälle, lohelle elää ja lisääntyä Iijoen latvavesillä.

Lue lisää luonnonsuojelupiirin ensi vuoden toiminnasta: TOIMINTASUUNNITELMA 2010.pdf

PYHÄJOEN HANHIKIVENNIEMI ON LIIAN ARVOKAS ALUE TUHOTTAVAKSI YDINVOIMALALLA.

Nykyinen luonto- ja kulttuuriperintöä arvostava ja suojeleva maankäyttö tulee alueella säilyttää.

Muun muassa niemen rantalehto on erityisen edustava esimerkki maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsästä. Kyseinen luontoyyppi on Pohjois-Pohjanmaan Metso-ohjelmassakin priorisoitu. Niitä on enää vähän jäljellä, mutta suojeluun pitäisi kuitenkin löytää tavoitteeksi asetettu 1200 hehtaaria. Hanhikivenniemeltä niitä ei siis pidä missään nimessä tuhota ydinvoimalan alle.

Maakuntavaltuusto on mennyt hyväksymään maakuntakaavamuutoksen ydinvoimalan sijoittamiseksi Hanhikivenniemelle. Päätös on virallinen 22.3. Siitä alkaa valitusaika, joka päättyy 21.4. Luonnonsuojelupiiri tulee vaatimaan ympäristöministeriöltä, ettei se vahvistaisi kaavaa, joka muuttaisi niemen teollisuusalueeksi, vaan säilyttäisi nykyisen voimassa. Siinä Hanhikivenniemelle on varattu monimuotoisuuden suojelutehtävä.

Kesällä 2010 on luvassa uusia suoretkiä, ennallistamistalkoita, luonnonhoitoa . . .

Katso, millaista oli kesän 2009 suokurssilla Pudasjärvellä sivulta Toiminta > Soidensuojelu >suokurssilla. 

Kuvassa on palanen Kuivaniemen Pekkasuota, jota Juha Ollila kuvasi ennallistamistalkoiden viikonloppuna 14.-15.8.2009  ''patotyömaan'' tallentamisen ohessa.  

Pekkasuolla käydään tulevana kesänä ''seuranta''retkillä ja samalla tutkaillaan, miten padot ovat pitäneet ja alkaako suo vettyä entiselleen. Ensimmäinen retki tehdään tulva-aikaan, jolloin suolla on paljon muutolta palaavia ja soiden ja metsien sulamista ja kuivamista odottelevia lintuja. Ennallistamistalkoitakin jatketaan, mutta uusilla alueilla.

Seuraa luononsuojelupiirin kotisivuja ja ilmoittelua Luonnonsuojelijassa. Kasvukautena ollaan ahkerasti maastossa, mutta pitkin vuotta tapahtuu kaikenlaista, vaikka luonnonsuojelupiiri keskittyykin enimmäkseen luonnon- ja ympäristönsuojelun edistämiseen ja '' edunvalvontaan'' ja paikallisyhdistykset retkien ja tapahtumien järjestämiseen.

Pieni kuvagalleria kesän 2009  LUONNONHOITO- ja SUON ENNALLISTAMISTALKOISTA sekä

 RETKILTÄ

Vaikka luonnonsuojelupiirin toiminnassa monenkirjavien hankkeiden seuranta ja arviointi vievät paljon aikaa, varsinkin kesällä ehditään luontoonkin. Se on tarpeen myös maastotiedon keräämiseksi, jotta yhdestä jos toisesta asiasta on tarjota kunnon faktatietoa luonnosta.

Kuvan Pekkasuo on Lumene-projektin kohdesuo, jota ennallistettiin 14.-15.8. suojeltujen luontoarvojen turvaamiseksi. Suolla kävi Juha Ollila.

Viimeisimpänä raivattiin merenrantaniittyä Pyhäjoen Yppärissä Rajaniemenniityn perinnebiotoopilla. Niitty on ollut kylän yhteislaidunta. Lehmät ja hevoset pitivät niittyä avoimena 1960-luvulle asti ja  luonnonsuojelupiiri taas vuodesta 2003.

Järviruoko eli ryti valtaa alaa niin rantavedestä, dyyniltä kuin dyynin takaiselta märältä niityltä. Se on viikatteella sitkasta niitettävää, mutta raivaussahalla joutuisampaa. Hoidettavaa pinta-alaa on vain niin hirmuisesti, että talkoovoimin on kova työ pitää umpeenkasvua kurissa.

Ryti peittää ja tukahduttaa muun kasvillisuuden. Se hyötyy rehevöityvistä rantavesistä. Syyspuolen talkoiden aikaan ravinteet ovat jo juurissa odottamassa uutta kasvukautta, mutta ainakin kulon määrä vähenee ja ehkä matalampi kasvusto saa uudelleen jalansijaa tuulen ja aaltojen päästessä liikuttelemaan hiekkaa. Rajalahden rantadyynilläkin on vielä tyypillistä dyynilajistoakin jäljellä, kuten suola-arhoa ja rantavehnää.

Joitain vuosia sitten luonnonsuojelupiirin ja paikallisyhdistyksen voimin raivattiin Pyhäjokisuun pohjoispuolelta Parhalahden rantaniittyjä. Työtä siellä jatkaa ylämään karja. Samaa toivoisi Rajaniemenniityllekin.

Heinä-elokuun vaihteessa Iin Olhavan Nybyssä niitettiin ja pystytettiin aidantolppia ensi kesän lampaiden laidunnusta varten.  Työ sujui heinäpoutaisessa säässä kuten Olhavassa on ollut tapana jo 15 kesää. Uinti maistoi talkoolaisille työn päätteeksi.

Ensi kesänäkin työskennellään lampaista huolimatta Nybyssä. Lammaslaidun ei aivan joka kolkkaan ulotu. Ehkä nyt on aikaa hoitaa myös maantien vieressä olevaa kallioketoaluetta.

Kiimingin Reposelässä sijaitsevalla Haaraojan niityllä

ahkeroi parikymmentä ihmistä maanantai-illan 10.8., joukossa myös Ilmari ja Mauri.

Pienialainen Haaraojanniitty on kasviharrastajalle mieluinen paikka. Niitty on niittoporukan tullessa paikalle valkoisenaan ahopukinjuuren kukista ja kuivat ketolaiteet kätkevät kasvustoonsa muun muassa noidanlukkoja.

Ylivieskan Vähäkankaalla lauantaina 22.8. luonnonsuojelupiirin ja Vähäkangas-Pylväs -kyläyhdistyksen väki hoiti niinikään parinkymmenen ihmisen voimin Vähäkankaan radanvarsiniittyä kauniissa niittopoutasäässä. 

Vähäkankaan niitty on VR:n tukeman Matkalla maisemaan -hankkeen nimikkokohde ja nyt hoidon piirissä toista kesää.  Kolmantenakin kesänä talkoillaan kyläyhdistyksen kanssa yhdessä. Silloin saadaan niitty kokonaisuudessaan kertaalleen niitettyä.

Silloin niityn laitaan pystytetään myös kyltti kertomaan niityistä ja niiden hoidosta ja vähän siitäkin, miten omallekin pihalle voi niityn perustaa ja säästyä siten viikottaiselta ruohon leikkuulta.

Iisalmeen matkaavan junan ikkunasta niitty vilahtaa ohi, mutta ehkä sen hoidettuna ehtii havaita ainakin viehättävänä maisemana.

Välillä ennallistettiin suota.

Kuivaniemen Pekkasuolla rakennettiin elokuun 14.- ja 15. päivä patoja suojellun suon vesitalouden parantamiseksi. Metsäojitukset olivat suota kuivattaneet. Padoilla veden kulku ohjataan taas suolle eikä suon ohi alapuoliseen vesistöön.

 Metsähallituksen luontopalveluiden suunnittelijan, Sakari Rehellin (kuvassa oikealla) opastuksella saatiin työskennellä ensimmäinen talkoopäivä. Hyvällä opilla jatkettiin lauantaina rakentamalla kaikkiaan kuusi patoa.

Pato sai puusisuksen, joka peitettiin ensin maanrakennuskankaalla ja sen jälkeen turvetuppailla tiiviiksi vedenohjaimeksi.

Yläkuvassa Sakarin ohella työn kimpussa ovat Jussi Liimatainen (vasemmalla) ja Mauri Kumpula. Viereisessä kuvassa antavat turvepaakuille kyytiä vasemmalta myötäpäivään Sakari Rehell, Jussi Liimatainen, Teuvo Kukkula, Mauri Huhtala, Mauri Kumpula ja Arja Koret. Kuvaajana toimi Kaija Koski.

PEKKASUO

 Luonnonsuojeluliitto ja Lumene ovat solmineet yhteistyösopimuksen.

Kuluvana vuonna Lumene tukee liiton soidensuojelutoimintaa.

Kuivaniemellä sijaitseva Pekkasuo on valittu yhteistyökohteeksi.

Klikkaa LUMENE ja katso lisätietoja

(Toiminta > soidensuojelu > ennallistaminen)

Kesän viimeisissäkin talkoissa Yppärin rantaniityllä sää suosi. Se oli lämmin ja poutainen, vaikka sadevaatteissa väki kuvassa onkin. Sade nimittäin päättyi talkoiden alussa ja pysyi poissa työskentelyn ajan.

Kiitos kaikille luonnonhoitotöissä mukana olleille! Paljon saimme aikaan.

Tervetuloa taas ensi kasvukautena niin vanhat konkarit kuin uudet tarttumaan viikatteen ja haravan varteen.  Ja aina jotain uuttakin on luvassa.

Luonnonhoitotyö on jatkuvaa!

Suoluonto on kattavasti monimuotoinen ja arvostettu

Se on luonnonsuojelupiirin päämäärä numero yksi.

Pyhännällä sijaitsevalla Kuohunevalla on meneillään ympäristövaikutusten arviointi, koska Vapo havittelee suon turpeita. Yhtiö haluaa kuivattaa laajan luonnontilaisen suon sen merkittävistä luonto-, maisema- ja virkistysarvoista huolimatta ja huolimatta siitä, että ojittamaton suo on hiilen varasto ja nielu, joiden suojeluun Suomikin on sitoutunut.

Vapo varsinkin uhkaa edelleen jäljellä olevaa suojelematonta luonnontilaista suoluontoa turpeennostohankkeillaan. Ajankohtaisia ne ovat Kuohunevan ohella muun muassa Livojokivarren Vastasuolla ja Ruostesuolla, Kivarijoen valuma-alueella sijaitsevalla Konttisuolla ja Jako-Muuraissuolla, joka Ylikiimingin liityttyä Ouluun, rikastuttaa nyt oululaista suoluontoa, kunhan Vapon aikeet saadaan torjuttua. Vastikään on lausuttu Kärsämäen Onkinevan ja Lapin luonnonsuojelupiirin kanssa yhdessä Ranuan Makkara-aavan ja Pyöriäsuon turpeenkaivuuhankkeiden ympäristövaikutusten arviointiohjelmista. Makkara-aavan ja Pyöriäsuon kuivatukset lisäisivät 700 uutta hehtaaria turpeenottoaluetta Kivijoen latvoille. Kaikki lausunnot löytyvät Kannanotot-kansiosta.

Luonnonsuojelupiiri on myös sitä mieltä, että VIINIVAARAN pohjavesihanke on  LUONTOARVOILLE TURMIOLLINEN

Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston on hylättävä Oulun kaupungin pohjavesilupahakemus.

Mikään kaupungin perustelu ei oikeuta pohjaveden pumppauksesta aiheutuvien luontoarvojen menetyksiä, jotka kohdistuisivat eritoten ainutlaatuiseen pohjavesivaikutteiseen suo- ja pienvesiluontoon sekä Kiiminkijoen suurimpaan sivujokeen, Nuorittajokeen.

Siirtyminen pohjaveden käyttöön ei olisi yleisen edun mukaista, koska sen ympäristöhaitat olisivat ylitsepääsemättömän suuret ja koska se olisi kallis ja epävarma järjestelmä ja kaiken lisäksi turha.

Oulujoen vesi on hyvälaatuista raakavettä ja sitä on riittävästi saatavilla. Siitä saa nykytekniikalla kelpo talousvettä. Täysimääräinen siirtyminen pohjaveden käyttöön ei ole tarpeen myöskään turvaluokan nostamiseksi valtakunnallisten vesihuollon tavoitteiden toteuttamiseksi.

Niihin huoliin löytyy useita haitattomampia ja edullisempia vaihtoehtoja, joista mainittakoon vedenottopisteiden perustaminen ylävirtaan ja Oulujärveen asti, kuntien välisen yhteistyön kehittäminen ja pohjaveden saannin lisääminen toteuttamalla osan nyt esillä olevasta suunnitelmasta, esimerkiksi Ylikiimingin harjujakson ottamoiden rakentamisen ilman Viinivaaraa, Pitääminmaata, Sarvivaaraa ja Kälväsvaaraa. Normaalioloissa käytössä olisi pintavesi.

 On hyväksyttävä, että Oulu kuuluu niihin paikkakuntiin, jonne ei ole saatavissa pohjavettä. Pintaveden hyvä laatu raakavetenä tulee turvata vesiensuojelukeinoin.

 Lue lisää luonnonsuojelupiirin ja Pudasjärven luononsuojeluyhdistyksen mielipiteestä Viinivaaran pohjavesihankkeesta

Tervetuloa toimintaan mukaan! Löydät myös Pohjois-Pohjanmaan alueen paikallisyhdistysten yhteystiedot omasta kansiostaan.