Timalipolku perehdyttää kulkijansa Nesteentien eteläpuolisen Raisiolahden rantamaisemiin. Reitti kulkee pääasiassa kolmen vanhan Raisiolaisen tilan Hahdenniemen, Santalan ja Perttalan mailla, jotka sittemmin ovat siirtyneet Raision kaupungin ja Nesteen öljynjalostamon omistukseen. Reitti sisältää sekä ihmisen voimakkaasti muokkaamaa ja rakentamaa ympäristöä että lähes luonnontilaista rehevää merenrantalehtoa, missä voi tavata lähes kaikki Etelä-Suomen lehdoissa pesivät lintulajit. Vajaan neljän kilometrin pituinen Timalipolku kulkee pitkin metsäpolkuja ja pikkuteitä ja on helppokulkuinen. Reitti on merkitty maastoon punaisin merkkitäplin ja opasviitoin. Opastussuunta on myötäpäivään. Reitti kannattaa aloittaa Raision kaupungin venesataman parkkipaikalta.

Ihmisen muokkaamaa ja rakentamaa ympäristöä

Polku kulkee aluksi parisataa metriä rakennettua venesataman rantaa, mutta kääntyy sitten uloimman laiturin kohdalla oikealle metsään, kiertää Hahdenniemen vanhan tilan entisen pihapiirin sekä Nesteen venekerhon venetelakan ja palaa takaisin rantaan. Tässä polku kääntyy etelään kohti lahden suuta. Oikealle jäävät Nesteen öljynjalostamon henkilökunnalleen 1950-luvulla Santalan tilalle rakentamat ns. insinööritalot. Vasemmalla puolella rannassa voi vielä nähdä jälkiä kivilaiturista, josta jo viime vuosisadan alkupuoliskola lastattiin Santalan mailta kaivettua soraa ja hiekkaa proomuihin. Paikalla aikoinaan ollut kaanaalaisten suosima upea hiekkaranta on vuosien mittaan peittynyt ruovikon alle. Lahden vastarannalla maisemaa hallitsee Meyer Turun telakka jättinostureineen.

Rehevä rantalehto täynnä keväistä linnunlaulua

Pian polku kuitenkin sukeltaa rantaruovikon ja oikealla nousevan kangasmetsän väliin jäävään kapeaan lehtimetsään. Äkkiä huomaa kulkevansa lähes luonnontilaisessa rantalehdossa, missä voi ihailla keväistä kukkaloistoa ja kuunnella lehtometsän monilukuisten mestarilaulajien konserttia. Laajat rentukka- ja puna-ailakkikasvustot värjäävät maan monin paikoin syvän keltaiseksi tai tumman punaiseksi. Valkoisenaan kukkivat tuomet levittävät makeaa tuoksuaan kaikkialle. Toukokuussa ja kesäkuun alussa lintujen konsertti on parhaimmillaan. Puiden latvustoissa laulavat kultarinta, mustapääkerttu ja mustarastas, alempana pitävät konserttiaan lehtokerttu, sirittäjä, punarinta, satakieli ja punavarpunen. Rannan ruovikoissa laulavat ryti- ja ruokokerttunen ja toisinaan saa pysähtyä ihailemaan mestarilaulajien, viita- ja luhtakerttusen säveliä. Myöhemmin kesällä lintujen laulun vaiettua ja rantalehdon puiden ja pensaiden lehvästön kehityttyä täyteen kokoonsa, polkua kulkeva saa vaeltaa vihreän hämärässä tunnelissa, jonka seinät ja katon muodostavat rantalehdon rehevät puut ja pensaat. Vastaavaa ympäristöä ei Raisiosta löydy muualta. Rantalehtoa riittää kilometrin verran aina Kukonpään tielle asti.

Tammivanhuksia ja unohdettu omenatarha

Täällä reitti kääntyy oikealle ja kulkee pienen matkaa Kukonpääntietä pohjoiseen, ylittää sitten Poppelikujan ja jatkaa polkua pitkin Perttalan vanhan villiintyneen omenatarhan sivuuttaen Perttalantielle. Heti Poppelikujan jälkeen, omenatarhan lounaiskulmassa seisoo muutama ikivanha ryhmyinen tammi muistona ajasta, jolloin alue oli vielä Ruissalomaista tammilehtoa. Touko-kesäkuun vaihteen tienoilla polkua kulkeva saa ihastella omenatarhan upeaa kukintaa. Vanhan omenapuun kuivassa latvassa voi hyvällä onnella nähdä harvinaistuneen pikkulepinkäisen tähystämässä kovakuoriaisia ja muita suuria hyönteisiä saalikseen. Tammien alla on lintuharrastajien ylläpitämä talvilintujen ruokintapaikka, missä kylmänä vuodenaikana polkua kulkeva voi nähdä monia meillä talvehtivia lintulajeja.

Raision laajin soraesiintymä

Perttalantieltä reitti kääntyy pian oikealle kangasmetsään ja sieltä edelleen takaisin venesatamaan. Kyseisellä metsäalueella on sijainnut Raision laajin soraesiintymä, jota on hyödynnetty jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Varsinaiseen myllerrykseen metsä joutui 1950- luvulla, kun Nesteen öljynjalostamoa ja sinne johtavia teitä ja rautatietä rakennettiin. Tällöin käytännössä koko metsäalue joutui soranoton kohteeksi. Kuudessakymmenessä vuodessa luonto on entisöinyt soranoton pahimmat jäljet. Sorakuopissa kasvaa nykyisin jo paikoin vankka puusto. Maaston muodot ja paikoin näkyvät jyrkät, paljaat hiekkarinteet kuitenkin paljastavat soranoton luontoon jättämät arvet.

Vihersammakoiden konserttisali

Suurimpaan ja syvimpään sorakuoppaan on pohjavesi muodostanut pysyvän hehtaarin kokoisen lammen, joka nykyään on suurimmaksi osaksi vesikasvillisuuden valtaama. Lampeen on asettautunut asumaan Lounais-Suomeen 2010-luvulla levinneiden vihersammakoiden yhdyskunta. Ensimmäiset sammakot löydettiin Ruissalosta vuonna 2008. Sammakoiden kovaääninen raakunta ja kaakatus voi alkukesän iltoina ja öinä kantautua satojen metrien etäisyydelle. Sammakoiden konserttia voi parhaiten kuunnella kuopan eteläreunalta, johon pääsee kävelemällä pari sataa metriä Perttalantieltä lähtevää entistä metsätietä. Tarkkasilmäinen voi vilaukselta nähdä alhaalla lammikossa vesikasvien lomassa uiskentelevan mustakurkku-uikun. Lammikko on tämän pienen, korean uikkulinnun ainut pesimäpaikka Raisiossa, joten ethän häiritse sen rauhaa.