Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjanmaan piiri

Pohjanmaa
Navigaatio päälle/pois

Mitä ovat perinnebiotoopit ja luonnonsuojelulain nojalla suojeltavat kohteet?

Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan perinteisen karjatalouden muovaamia laitumia ja niittyjä. Nämä perinnebiotoopit syntyivät kaskeamisen sekä niitty- ja laiduntalouden myötä. Vuosisataisen karjatalouden myötä näille elinympäristöille on kehittynyt omaleimainen ja monipuolinen lajisto. Perinnebiotooppien lukumäärä alkoi nopeasti vähentyä, kun perinteisen maatalouden harjoittaminen loppui 1800-luvun lopulla. Perinnebiotooppien vähenemiseen ovat vaikuttaneet myös muut yhteiskunnan muutokset.

Tietoisku

  • Viimeisen 50 vuoden aikana useimpien perinnebiotooppien luontotyyppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 %
  • 1990-luvulla tehdyssä investoinnissa löydettiin enää noin 3700 arvokasta niittyä, hakamaata tai metsälaidunta
    • Näiden yhteispinta-ala oli vain 19 000 ha
    • 1950-luvulla niittyjä oli jäljellä yli 280 000 ha
  • Perinnebiotooppien luontoluokittelusta noin 90 % on luokiteltu äärimmäisen tai erittäin uhanalaisiksi
  • Perinnebiotoopeista suurin osa on erilaisia niittyjä
  • Uhanalaisista lajeista 54,4 % elää kuivilla niityillä ja kedoilla
  • Uhanalaista putkilokasveista, joita on yhteensä 197 lajia, 28 % kasvaa rikkaissa perinneympäristöissä, kuten niityillä ja kedoilla

Perinteinen maatalous muokkasi myös metsien reunavyöhykkeitä sekä erilaisia puu- ja pensassaarekkeita. Perinteisen maatalouden loppumisen myötä maisema on muuttunut yksipuolisemmaksi ja luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Maatalousmaan käyttö on tehostunut. Pientareet ja peltoaukeiden  puu- ja pensassaarekkeet vähentyneet. Lisäksi entiset luonnonniityt ja –laitumet ovat päässeet pensoittumaan ja metsittymään, mikä on kaventanut perinnebiotoopeilla elävien kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä.

Pohjois-Pohjanmaalla esiintyvien perinnebiotooppien pinta-alat

(Vainio, Kekäläinen, Alanen & Pykälä 2011)

  • Merenrantaniittyjä 668 ha
  • Suoniittyjä 1215 ha
  • Hakaniittyjä 307 ha
  • Tulvaniittyjä 139 ha
  • Tuoreita niittyjä 70 ha
  • Järven- ja joenrantaniittyjä 28 ha
  • Nummia 19 ha
  • Ketoja 11 ha
  • Kallioketoja 0,3 ha

Pohjois-Pohjanmaan perinnebiotooppien sijaintitietoja

  • Nummia mm. Hailuodossa
  • Kallioketoa Iin Nybystä sekä Kiimingin Koitelista
  • Tuoreita ja kosteita niittyjä mm. Rantsilasta, Pulkkilasta sekä Utajärveltä
  • Tulvaniittyjä mm. Oulungasta, Pudasjärveltä sekä Taivalkoskelta
  • Merenrantaniittyjä mm. Haukiputaalta, Hailuodosta sekä Oulunsalosta
  • Järvenrantaniittyjä mm. Pudasjärveltä
  • Suoniittyjä mm. Kuusamosta sekä Pudasjärveltä
  • Hakamaita mm. Kärsämäeltä, Merijärveltä sekä Ylikiimingistä
  • Metsälaitumia mm. Taivalkoskelta, Kuusamosta sekä Oulunsalosta

Perinnebiotoopit tarvitsevat jatkuvaa hoitamista, sillä ne ovat syntyneet jopa vuosisatoja kestäneen karnalaidunnuksen tuloksena. Kun laidunnus on päättynyt, heinät ja suurruohot valtaavat kasvutilan matalilta niittykasveilta. Ravinteisuus lisääntyy, mutta lajisto yksipuolistuu. Hoitokeinoja ovat laidunnus ja niitto eli kasvimassan vähentäminen. Monesti tarvitaan kuitenkin ensin alueen raivaus puustosta ja pensaista.

Tänä päivänä Suomessa hoidetaan noin 10 000 hehtaaria, joka on noin 50 prosenttia kaikkein arvokkaimmiksi luokitelluista jäljellä oelvista perinnebiotoopeista. Maatalouden ympäristötuen avulla laiduntamalla hoidetaan noin 15 000 hehtaaria. Järjestöjen, kyläyhdistysten ja vastaavien tahojen hoidossa oleva ala on hehtaariluvultaan pieni, mutta tärkeä lisä. Ympäristöministeriö on asettanut tavoitteeksi saada kunnostuksen ja hoidon piiriin yhteensä 60 000 hehtaaria perinnebiotooppeja.Siihen on vielä matkaa. Lisäksi on aina muistettava, että perinnemaisemien ylläpito on jatkuvaa työtä.

Suomen luontotyyppien uhanlaisuus –luokittelussa perinnebiotoopit on jaettu 12 ryhmään. Nämä ryhmät ovat nummet, kalliokedot, kedot, tuoreet niityt, kosteat niityt, järven- ja joenrantaniityt, merenrantaniityt, tulvaniityt, suoniityt, lehtoniityt, hakamaat ja metsälaitumet. Pohjois-Pohjanmaan alueella esiintyy kaikkia muita perinnebiotooppityyppiä paitsi lehtoniittyjä. Luontotyypeistä osa voidaan jakaa pienempiin luontotyyppeihin, kuten esimerkiksi nummet voidaan jakaa tuoreisiin pienruohoniittyihin, tuoreisiin suurruohoniittyihin sekä tuoreisiin heinäniittyihin.

Pinta-alatietoa Suomen perinnebiotoopeista

  • Metsälaitumia 5436 ha
  • Tuoreita niittyjä 2491 ha
  • Nummia 2432 ha
  • Suoniittyjä 2407 ha
  • Merenrantaniittyjä 1985 ha
  • Hakoja 1937 ha
  • Muita 1548 ha
  • Tulvaniittyjä 1107 ha
  • Järven- ja joenrantaniittyjä 805 ha
  • Ketoja 349 ha
  • Kaskimetsiä 301 ha
  • Kallioketoja 201 ha
  • Lehdesniittyjä 23 ha

Luonnonsuojelulain nojalla suojellaan joitain luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia luontotyyppejä. Tällaisia luontotyyppejä on myös Pohjois-Pohjanmaalla, kuten esimerkiksi Laitapauhan hiekkaranta. Usein nämä suojeltavat luontotyypit ovat pinta-alaltaan pieniä ja harvinaisia, mutta luonnon monimuotoisuuden ja maisemansuojelun kannalta hyvin arvokkaita. Luontotyypin ominaispiirteet tulee säilyttää, minkä vuoksi aluetta ei saa muuttaa niin, että ne häviävät.

Luonnonsuojelulain nojalla suojeltavat luontotyypit

  • Jalopuumetsiköt
  • Pähkinäpensaslehdot
  • Tervaleppäkorvet
  • Hiekkarannat
  • Merenrantaniityt
  • Hiekkadyynit
  • Katajakedot
  • Lehdesniityt
  • Suuret maisemapuut

Vuoden 2008 arvio perinnebiotooppien uhanalaisuudesta ja uhanalaistumisen syistä

(Schulman ym. 2008)

LuontotyyppiUhanalaisuusarvioUhanalaistumisen syitä
NummetÄärimmäisen uhanalaisiaAvoimien alueiden umpeenkasvu, muu tunnettu syy, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, rakentaminen sekä vesien rehevöityiminen ja likaantuminen
KalliokedotErittäin uhanalaisiaAvoimien alueiden umpeenkasvu, niittyjen rehevöityminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, kaivannaistoiminta, rakentaminen sekä rehevöittävä laskeuma
KedotErittäin uhanalaisiaAvoimien alueiden umpeenkasvu, niittyjen rehevöityminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, pellonraivaus, rakentaminen, rehevöittävä laskeuma sekä kaivostoiminta
Tuoreet niitytÄärimmäisen uhanalaisiaPellonraivaus, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, avoimien alueiden umpeenkasvu, niittyjen rehevöityminen, rehevöittävä laskeuma, vieraslajit ja lajien siirrot, kemialliset haittavaikutukset sekä rakentaminen
Kosteat niitytÄärimmäisen uhanalaisiaPellonraivaus, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, avoimien alueiden umpeenkasvu, ojitus, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, niittyjen rehevöityminen sekä rakentaminen
Järven- ja joenrantaniitytErittäin uhanalaisiaVesirakentaminen, vesien rehevöityminen ja likaantuminen, pellonraivaus, vesien säännöstely, avoimien alueiden umpeenkasvu, ojitus, rakentaminen sekä vieraslajit ja lajien siirrot
MerenrantaniitytÄärimmäisen uhanalaisiaAvoimien alueiden umpeenkasvu, vesien rehevöityminen, vesirakentaminen, ojitus, pellonraivaus, rakentaminen sekä pellonraivaus
TulvaniitytErittäin uhanalaisiaVesirakentaminen, vesien säännöstely, avoimien alueiden umpeenkasvu, pellonraivaus sekä vesien rehevöityminen
SuoniitytÄärimmäisen uhanalaisiaAvoimien alueiden umpeenkasvu, pellonraivaus, ojitus, turpeenotto, vesirakentaminen, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet sekä kemialliset haittavaikutukset
LehtoniitytÄärimmäisen uhanalaisiaAvoimien alueiden umpeenkasvu, pellonraivaus, metsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet sekä rakentaminen
HakamaatÄärimmäisen uhanalaisiaMetsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, avoimien alueiden umpeenkasvu, pellonraivaus, niittyjen rehevöityminen, rakentaminen sekä metsien puulajisuhteiden muutokse
MetsälaitumetErittäin uhanalaisiaMetsien uudistamis- ja hoitotoimenpiteet, avoimien alueiden umpeenkasvu, pellonraivaus sekä niittyjen rehevöityminen

Lähteet

Luonnontila. 2013. MA7 Perinnebiotooppien määrä. Viitattu 19.7.2016, http://luonnontila.fi/fi/elinymparistot/maatalousymparistot/ma7-perinnebiotooppien-maara.

Maaseutuvirasto. 2009. Luonnon ja maiseman monimuotoisuus Perinnebiotoopit. Viitattu 19.7.2016, http://www.mavi.fi/fi/maksut-ja-valvonta/Documents/maisema_2009_maisema.pdf.

Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, C-A., Huhta, A-P., Jantunen, J. Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J. & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 149-174.

Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, C-A., Huhta, A-P., Jantunen, J. Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J. & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 397-465.

Suomen ympäristökeskus SYKE. 2013. Perinnebiotooppien luokittelu. Viitattu 13.7.2016, http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Perinnebiotoopit/Luokittelu.

Suomen ympäristökeskus SYKE. 2015. Perinnebiotoopit: kedot, haat ja niityt. Viitattu 13.7.2016, http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luontotyyppiryhmat/Perinnebiotoopit.

Suomen ympäristökeskus SYKE. 2016. Luonnonsuojelulain luontotyypit. Viitattu 21.7.2016, http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Luonnonsuojelulain_luontotyypit.

Suomen luonnonsuojeluliitto. 2016. Perinnemaisemien luokittelu. Viitattu 13.7.2016, http://www.sll.fi/mita-me-teemme/maatalousymparistot/luokittelu#nummet.

Vainio, M. & Kekäläinen, H. 1997. Pohjois-Pohjanmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 44. Oulu: Painotupa Ky.

Vainio, M., Kekäläinen, H., Alanen, A. & Pykälä, J. 2001. Suomen perinnebiotoopit – Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti. Suomen ympäristö 527. Vammala, Vammalan Kirjapaino Oy. Viitattu 21.7.2016, https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40675/SY_527.pdf?sequence=1.

Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistys. 2016. Hoito. Viitattu 18.7.2016, http://perinnemaisemat.fi/hoito/.

WWF. 2016. Perinneympäristöjen tyypit. Viitattu 14.7.2016, http://wwf.fi/alueet/suomi/perinneymparistot/perinneymparistojen-tyypit/.

WWF: 2016. Arvokkaat perinneympäristöt. Viitattu 13.7.2016, http://wwf.fi/alueet/suomi/perinneymparistot/arvokkaat-perinneymparistot/.