Hakkuiden kova hinta – miljardilasku odottaa
Suomen metsiä on kaadettu surutta, vaikka tutkijat ovat jo pitkään varoittaneet liiallisten hakkuiden haitoista. Nyt Suomelle on tulossa hiilinielujen pienenemisestä jopa miljardien eurojen kustannukset.
Teksti Hannu Toivonen
Kuvat Outi Neuvonen
Männyt ja koivut kurottelevat kohti taivasta. Niiden lomassa kasvaa kuusia ja katajia. Varpujen joukosta pilkistää vielä syksyn viimeisiä puolukoita.
Tavallinen suomalainen metsä.
Valtion Metsäkeskus on suositellut metsään hakkuita ja kiireellisiä hoitotöitä eli puiden harvennuksia. Metsän omistaja Pertti Panula ajattelee toisin.
”Ei mulla ole mitään kiirettä, nämä kasvavat hitaasti mutta varmasti”, hän sanoo Kiskossa Varsinais-Suomessa sijaitsevassa metsässään.
Eihän metsällä ole ikää vasta kuin noin 70 vuotta.
Panula on yksi noin 600 000 suomalaisesta, jotka omistavat metsää yksin tai yhdessä muiden kanssa. Omistukset kattavat noin 60 prosenttia maan metsäpinta-alasta. Valtion ja kuntien metsäomistusten osuus on noin 30 prosenttia, ja ne sijaitsevat pääosin pohjoisessa.
Metsäteollisuuden käyttämästä puusta 80 prosenttia tulee yksityisistä metsistä. Suomessa valtio on tukenut monin tavoin, kuten verotuksella ja metsäteitä rakentamalla, sitä, että metsänomistajat tarjoaisivat puuta teollisuudelle.
Sillä on ollut seurauksensa. Suhteellisesti Euroopan metsäisin maa Suomi on hakannut metsiään valtavalla innolla. Puuta on kärrätty juna- ja tukkirekkalasteittain sellutehtaisiin ja muualle teollisuuteen, joissa niistä on tahkottu rahaa. Samalla Suomen hiilinielut ovat huvenneet hälyttävän paljon ja metsäluonto on köyhtynyt.
Miljardilasku uhkaa
Vuonna 2009 Suomen metsät sitoivat ilmasta noin 50 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mutta 2022 enää noin 5 miljoonaa tonnia.
Hiilinielujen romahdus johtuu erityisesti metsien hakkaamisesta metsäteollisuuden käyttöön. Johtava tutkija Sampo Soimakallio Suomen ympäristökeskuksesta arvioi, että Suomen nielu olisi 20 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia suurempi, jos hakkuut olisivat pysyneet vuosien 2000–2009 tasolla. Tuolloin metsiä hakattiin Suomessa keskimäärin 59 miljoonaa kuutiometriä. Viime vuonna luku oli 73 miljoonaa kuutiota.
”Se on isoin tekijä”, hän sanoo.
Toinen nieluromahdukseen vaikuttanut asia on metsien kasvun hidastuminen, mikä tuli ilmi 2020-luvun alussa. Myös turvemaiden laskentatavan muutos on vaikuttanut.
Nielujen voimakas pieneneminen on syönyt ilmastopäästöjen suotuisan kehityksen. Suomen päästöt ovat pienentyneet yli 40 prosenttia 1990-luvun jälkeen, mutta kokonaisvaikutus ilmastoon on pysynyt ennallaan hiilinielujen pienenemisen takia.
Miten valtio, joka kieltäytyy tekemästä mitään ja pettää tätä kautta yhteisen tavoitteen saavuttamisen, saisi anteeksi?
Nyt nielujen romahdus uhkaa vakavasti Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta. Se tulee myös kalliiksi. Suomea voi odottaa valtava lasku, koska emme ole pääsemässä EU:n asettamiin hiilinieluvelvoitteisiin.
Emeritusprofessori ja Suomen ilmastopaneelin entinen puheenjohtaja Markku Ollikainen arvioi, että summa saattaa kohota enimmillään jopa pariin miljardiin euroon. Luku perustuu hänen arvioihinsa nettonieluvajeen suuruudesta ja nieluyksiköiden hinnasta.
”Voi olla enemmän tai vähemmän”, Ollikainen sanoo tulevasta maksusta.
Summa on suuri. Esimerkiksi ympäristön- ja luonnonsuojeluun käytetään tänä vuonna noin 132 miljoonaa euroa.
Kustannus perustuu siihen, että EU on asettanut jäsenvaltioiden metsien, maaperän ja puutuotteiden nettonielulle sitovat velvoitteet. Ensimmäisen kausi kattaa vuodet 2021–2025. Luonnonvarakeskus on arvioinut, että Suomen hiilinielut ovat jäämässä tällä kaudella velvoitteesta yhteensä 20–40 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.
Jos velvoitteeseen ei yllä, valtion pitää kompensoida puuttuva nielu ostamalla muilta EU:n jäsenvaltioilta yli jääneitä nieluyksiköitä. Toinen vaihtoehto on nipistää päästöjä esimerkiksi liikenteestä, mutta se tulisi Suomelle vielä kalliimmaksi.
Metsämaan hiilinielu. Vuonna 2009 metsämaan hiilinielu oli 55,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja vuonna 2022 enää 17,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Huom. graafi ei sisällä puutuotteiden hiilinielua eikä metsämaan päästöjä. Lähde: Luke.
Mistä nieluyksiköitä?
Nieluyksiköiden hankintaan liittyy kuitenkin monia epävarmuuksia. Ollikainen kertoo, että niitä ei vaikuta olevan tarjolla ja jotkut valtiot haluavat säästää niitä tulevaisuuden varalle. Ruotsi ei puolestaan halua helpottaa toisten tilannetta, koska sen mielestä EU tekee liian vähän.
”Riski on, että nieluyksiköitä on liikkeellä lähinnä Romaniasta”, sanoo Ollikainen.
Johtava tutkija Soimakallio kertoo, että Suomen nieluvaatimus voi vielä pienentyä, kun nielujen laskentamenetelmiä tarkennetaan. Lasku saattaa pienentyä myös Suomelle myönnetyillä joustoilla, jotka Suomi sai voimakkaalla lobbauksella. Tosin niiden käyttöön liittyy ehtoja.
Toisinaan on esitetty, että Suomi voisi vielä neuvotella tavoitteista ja laskusta. Ollikainen ei pidä tätä mahdollisena.
”Miten valtio, joka kieltäytyy tekemästä mitään ja pettää tätä kautta yhteisen tavoitteen saavuttamisen, saisi anteeksi?”
Metsänomistaja Pertti Panula.
Panula kaipaa puukauppaan muutosta
Biolääketieteen emeritusprofessori Panula on ostanut metsänsä kymmenen viime vuoden aikana. Kolme palstaa, yhteensä noin 40 hehtaaria.
Panula hankki metsää, koska hän halusi perehtyä metsäalaan ja vaikuttaa omalta osalta metsäluonnon säilymiseen.
”Olen pitkään ollut kiinnostunut metsäalasta ja huolissani, miten metsiä hoidetaan Suomessa.”
Panula myöntää, ettei ole tyypillinen metsänomistaja. Suurella osalla metsänomistajista ei ole taloudellista mahdollisuutta mennä näin voimakkaasti luontoarvot edellä – ajatella kiertoaikoja ja luonnon monimuotoisuutta, metsän eläimiä ja lintuja.
Panula toivoo myös puukauppaan muutosta. Hänen mielestään hitaammin kasvaneesta, laadukkaasta puusta pitäisi saada korkeampi hinta kuin nuoresta sellupuusta. Tällöin metsänomistajalle olisi taloudellisesti kannattavaa pidentää kiertoaikoja.
Tällä hetkellä vain jotkut metsänomistajat pystyvät toimimaan näin.
Varoitukset kaikuivat kuuroille korville
Vuoden 2017 maaliskuussa joukko tutkijoita teki julkilausuman. Siinä varoitettiin hakkuiden pienentävän Suomen nettonielua ja heikentävän luonnon monimuotoisuutta. Lähes 70 allekirjoittajan joukossa oli Suomen eturivin asiantuntijoita, Luontopaneelin nykyinen puheenjohtaja Janne Kotiaho, Syken johtava tutkija ja kehittämispäällikkö Sampo Soimakallio, ympäristöneuvos Tuomo Kalliokoski ja moni muu.
Sillä ei ollut vaikutusta Suomen metsäpolitiikkaan. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus oli päättänyt nostaa hakkuumääriä 15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa ja hakkuut myös nousivat. Vuonna 2018 Suomen metsistä kaadettiin puuta 78,2 miljoonaa kuutiometriä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Tutkijoiden varoitukset kaikuivat jälleen kuuroille korville – kuten niin monta kertaa aiemminkin.
”Tässä on aika iso riski, että meidän maankäyttösektori aiheuttaa melkoisia kustannuksia yhteiskunnassa [– –]. Veronmaksajat joutuvat aika selkeästi maksajiksi.”
Suomen ympäristökeskuksen professori ja ilmastopaneelin jäsen Jyri Seppälä, Yle, 9.5.2018
”Metsäteollisuuden investoinnit eivät uhkaa hiilinieluja, kunhan vain pidämme huolta hyvästä metsänhoidosta.”
Puhemies Paula Risikko (kok.), kokoomus.fi, 16.3.2019
”Kyllä puuta riittää.”
Elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.) eduskunnassa, Ilta-Sanomat, 6.6.2019
”Suomessa voidaan ehdottomasti lisätä hakkuita nykyisestä.”
Kansanedustaja Antti Kurvinen (kesk.), Maaseudun Tulevaisuus, 5.9.2022
Poliittinen tahto puuttui
Myös tämän jälkeen nielutilanteesta on varoitettu. Esimerkiksi vuoden 2020 tammikuussa Ollikainen oli itse ilmastopaneelin puheenjohtajana esittämässä hiilinielulaskelmia hallitukselle. Hotelli Rantapuistossa Helsingin Vuosaaressa oli paikalla hallitus ja puolueiden avustavia toimijoita: pääministeri Sanna Marin (sdp.), valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.), ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.) muiden muassa.
Ollikainen keskusteli Marinin kanssa siitä, asetetaanko Suomen hiilinieluille tavoite vai uskotaanko vain siihen, että jotain tehdään. Marin ei ollut tavoitetta vastaan.
”Marin teki ihan selväksi, ettei mene poliittisesti läpi, että tulisi nielutavoite ja totesi, ettei siitä enää keskustella”, Ollikainen kertoo.
Ollikainen arvioi, että puolueet olivat varmasti jo aiemmin keskustelleet asiasta.
Voi vain arvailla, mikä puolueista vastusti.
Nyt veronmaksajien tehtäväksi jää kuitata metsäteollisuuden ja poliitikkojen aiheuttama lasku.
Nieluvajeesta seuraava lasku ei ole tullut poliitikoille yllätyksenä. Esimerkiksi Syken Soimakallio varoitti jo vuonna 2019 Ylen Mot-ohjelmassa, että lasku voi nousta yli miljardiin euroon.
Miksi päättäjät eivät ole ryhtyneet toimeen, Soimakallio?
Hänen mukaansa syynä on poliittinen tahto. Hakkuut on jätetty markkinoiden ehdoille, jolloin nielu muodostuu hakkuiden mukaan.
”Perusviesti on monesti, että metsäteollisuus on niin tärkeä Suomen kansantaloudessa ja viennin näkökulmasta, että siihen ei haluta puuttua”, Soimakallio sanoo.
Nyt veronmaksajien tehtäväksi jää kuitata metsäteollisuuden ja poliitikkojen aiheuttama lasku.
Ilmastotoimien puute vietiin oikeuteen
Vuoden 2022 lopulla ympäristöjärjestöt Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace haastoivat pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen oikeuteen ilmastolain rikkomisesta. Järjestöt katsoivat, että hallitus ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin hiilinielujen kasvattamiseksi ja lakiin kirjattujen ilmastotavoitteiden turvaamiseksi.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) ei ottanut valitusta tutkittavakseen. Se katsoi, että hallituksella ei ollut ollut vielä riittävästi aikaa arvioida uusia toimia. Uudistunut ilmastolaki oli tullut voimaan vajaa puoli vuotta aiemmin.
Viime kesänä useat ympäristöjärjestöt veivät Petteri Orpon (kok.) hallituksen vastaavasta syystä oikeuteen. Nyt aikaa on kulunut lähes kaksi vuotta, eikä toimiin ole ryhdytty vieläkään.
Parhaillaan odotetaan KHO:n päätöstä.
Hiilinielujen kasvattamiseen on keinoja
EU:n seuraava hiilinielujen velvoitekausi kattaa vuodet 2026–2030. Siihen Suomella on vielä hyvät mahdollisuudet vaikuttaa. Myös ilmastokriisin torjunnan näkökulmasta toimeen on tartuttava nyt.
Ollikaisen mukaan tämän hetken tietojen perusteella Suomen nieluvaatimus vuodelle 2030 olisi vähän alle kahdeksan miljoonaa hiilidioksiditonnia.
”7,6 miljoonaa tonnia ei pitäisi olla kovin vaikea tehdä.”
Ollikainen listaa keinot, joilla metsien hiilinieluja voitaisiin kasvattaa. Ensimmäiseksi hän asettaisi puunpoltolle veron suurissa laitoksissa. Nyt lämpölaitokset ovat voineet polttaa edullista puuta, kun ne ovat siirtyneet pois kivihiilen ja turpeen poltosta. Biomassa katsotaan EU:ssa päästöttömäksi, jolloin se ei kuulu päästökauppaan.
”Laitokset ovat saaneet odottaa, minkälaisia ovat uudet lämmöntuotantoratkaisut. Se on hidastanut siirtymistä sellaisiin ratkaisuihin, joista ei tule hiilidioksidipäästöjä”, Ollikainen sanoo.
Hän arvioi, että puunpolttoveron asettamisella pystyttäisiin pienentämään hakkuita noin neljä miljoonaa kuutiota vuodessa.
Toinen keino olisi maksaa metsänomistajille rahallista korvausta hiilensidonnasta. Yksi vaihtoehto olisi, että valtio maksaisi metsänomistajille vuosittain korvausta keskimääräisen kiertoajan ylittävältä osalta.
”Se olisi ihan asiallinen lisäys metsänomistajan tuloihin”, Ollikainen sanoo.
Ratkaisu toisi valtiolle kustannuksia, mutta rahat jäisivät Suomeen toisin kuin nyt, kun nieluyksiköitä pitää hankkia muilta jäsenvaltioilta. Kun metsät hakataan, tuloista pitäisi maksaa pieni vero.
Hallitukset osaavat sikailupuuhat.
Ollikaisen mukaan malli toisi nopeasti tuloksia. Jo seuraavana vuonna sen käyttöönoton jälkeen päätehakkuiden määrä vähenisi.
Kolmantena keinona Ollikainen ehdottaa, että metsälakiin kirjattaisiin tarkemmin, minkä ikäisenä ja minkälaisella puiden läpimitalla metsän ensiharvennuksen saisi tehdä. Tällä hetkellä ensiharvennuksessa kaadetaan liian nuoria puita, jolloin metsän koko kasvupotentiaalia ei hyödynnetä.
Metsien ja maaperän nettonielun kasvattamisessa tärkein toimi olisi kuitenkin turvemaiden maaperäpäästöjen vähentäminen.
Nielutilanteen parantamiseen olisi siis kosolti keinoja. Ollikainen sanoo, että Suomen olisi helppo yltää vuoden 2030 velvoitteeseen, jos toimeen nyt ryhdyttäisiin. Poliittinen tahto kuitenkin puuttuu.
”Tämä hallitus ei tule tekemään mitään, kaikki varmaan riippuu seuraavasta hallituksesta. Hallitukset osaavat sikailupuuhat. Marinin hallitus kaatoi vuoden 2025 nieluhaasteen tälle hallitukselle aivan härskisti. Ja tämä hallitus tulee kaatamaan tulevan nielun seuraavan hallituksen kontolle ihan yhtä härskisti.”
Luonnonsuojeluliiton ehdotuksia hiilinielujen pelastamiseksi
• Rajoitetaan hakkuumääriä
• Hillitään turvemaiden maa- ja metsätalouden päästöjä avohakkuista luopumalla ja kosteikkoviljelyä lisäämällä
• Asetetaan maankäytön muutosmaksu metsäkatoa hillitsemään
• Suojellaan metsiä ja kasvatetaan lahopuun määrää
”Täällä pannaan tuosta poikki ja pinoon”
”Hyvä ajatus, oikein hyvä ajatus”, sanoo Panula siitä, että metsänomistajille maksettaisiin hiilensidonnasta.
Hän pitää tärkeänä, että hiilikorvausjärjestelmässä metsänomistajan metsistä saama tulo olisi ennakoitavissa ja pysyisi nykyisellä tasolla. Eikä taakkaa metsien hyvinvoinnista pitäisi sälyttää tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevien metsää omistavien maanviljelijöiden harteille.
Panula näkee hiilikorvauksessa toisenkin hyvän puolen. Puut kasvaisivat nykyistä vanhemmiksi ja isommiksi, jolloin niistä saisi laadukkaampaa puuta. Se voisi lisätä puun käyttöä rakentamisessa.
Panulaa harmittaa, että puurakentamisen taito on pitkälti hävinnyt Suomesta.
”Täällä pannaan tuosta poikki ja pinoon, kun rakennetaan rivitaloa ja siihen terassia. Juuri missään ei tehdä mitään loveamisia ja taitorakentamista.”
Metsät tärkeä tulonlähde monille
Metsänomistajien suhtautumista ilmastotoimiin, kuten hiilinielujen kasvattamiseen, on tutkittu kyselytutkimuksilla. Tulos ei ole yllättävä.
”Tyypillisesti ohjauskeinot, joilla metsänomistajille korvataan jollain tavoin aiheutuneet kustannukset, ovat mieluisampia ja selkeästi hyväksyttävimpiä”, sanoo erikoistutkija Emmi Haltia Luonnonvarakeskuksesta.
Tämä on hyvin ymmärrettävää. Metsät muodostavat monille suomalaisille asunnon lisäksi suurimman varallisuuden. Ne ovat esimerkiksi metsää omistaville maanviljelijöille tärkeä tulonlähde, kun maanviljelyn kannattavuus on heikentynyt.
”Jos metsän tuottomahdollisuuksia leikataan merkittävästi, puhutaan isoista asioista metsää omistavan kotitalouden varallisuudessa ja tuloissa.”
Haltia muistuttaa, että jos toimet eivät aiheuta metsänomistajille suuria tulonmenetyksiä, joissain asioissa neuvonnalla voidaan saada tuloksia. Tällaisia ovat esimerkiksi pieni kiertoaikojen pidentäminen ja harvennushakkuiden voimakkuuden vähentäminen.
Myös metsäalan ammattilaisilla on tärkeä rooli. He vaikuttavat siihen, miten metsänomistajat käyttävät ja hoitavat metsiään. Haltian mukaan ammattilaisten joukossa on niitä, jotka pitävät ilmasto- ja luontotoimia tärkeinä ja niitä jotka eivät.
”Heillä on iso vaikutus aika merkittävään osaan metsänomistajista. Metsänomistajat luottavat siihen, mitä ammattilaiset sanovat, koska asiat ovat monimutkaisia”, Haltia sanoo.
Olemme käyneet katsomassa Panulan toista metsää Kiskossa. Jäkälän ja sammaleen peittämällä kalliolla kasvoi 140-vuotiaita mäntyjä.
Toivoa on
Panula haluaa kuitenkin näyttää vielä yhden metsän. Se on aivan hänen kotitalonsa takana Kirkkonummella Uudellamaalla.
Kiskon kumpuilevat maalaismaisemat jäävät taakse.
Kirkkonummen metsässä seisoo valtavia kuusia ja jyhkeitä haapoja. Niihin käpytikat ja palokärjet ovat nakutelleet koloja, joihin liito-orava on pesinyt, Panula kertoo. Maassa makaa paikoin vieri vieressä sammaleen peittämiä runkoja.
”Tämä on sellainen metsä, jonka valtio suostuisi tiukimpienkin kriteerien mukaan suojelemaan tulevaisuudessakin.”
Palataan vielä hetkeksi hiilinielukysymykseen. Onko Suomella toivoa luonnon ja hiilinielujen kasvattamisen kannalta?
Kyllä on, Panula sanoo ja jatkaa. Hän luottaa nuorempaan sukupolveen, mutta perustelut katkeavat.
”…tämä on mielenkiintoinen, tässä pesii pikkusieppo ja idänuunilintu. Ne ovat harvinaisia pikkulintuja.”
Hiilinielu
Hiilinieluilla tarkoitetaan esimerkiksi puita, jotka sitovat kasvaessaan ilmasta hiilidioksidia. Tämä vähentää hiilidioksidin määrä ilmakehässä ja sitä kautta hillitsee ilmaston lämpenemistä. Myös luonnontilainen maaperä ja meret sitovat ilmasta hiilidioksidia.
Hiilivarasto
Puihin ja maaperään sitoutunutta hiilidioksidia kutsutaan hiilivarastoksi. Metsän hiilivarasto suurenee puiden kasvaessa ja pienenee hakkuissa ja puiden lahotessa. Kaadetun puun hiilivarasto kuitenkin säilyy, jos sitä käytetään pitkäaikaisesti kuten talojen tai huonekalujen rakentamiseen. Suot ovat Suomen suurimpia hiilivarastoja. Noin 70 prosenttia Suomen varastoituneesta hiilestä on sitoutuneena turpeessa.
Nettonielu
Nettonielu tarkoittaa tilannetta, jossa tietyn kokonaisuuden hiiltä sitovat nielut ovat suuremmat kuin sen päästöt. Nettonielun suuruus lasketaan nielun ja päästöjen summasta, missä nielun suuruus on esitetty negatiivisella luvulla.
Juttua korjattu 26.11.2024 kello 21.20. Kansanedustaja Antti Kurvisen (kesk.) sitaatti ei ollut julkaistu Ylen jutussa 10.6.2022. Sitaatti oli julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 5.9.2022.
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2024.