Kuntien metsäpolitiikka on ristiriidassa luontotavoitteiden kanssa

13.5.2026

Vain harvat kunnat tavoittelevat 30 prosentin suojelutavoitetta.

Teksti

Liisa Hulkko

Vain harvat kunnat tavoittelevat 30 prosentin suojelutavoitetta, joka tulee EU:n biodiversiteettistrategiasta ja YK:n monimuotoisuuskehyksestä. Kuntien metsiensuojeluprosentit vaihtelevat myös rajusti.

Tämä selvisi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton kunnille suunnatusta kyselystä. Kysely kohdistui Kotimetsän puolustajat -hankkeeseen liittyneisiin kuntiin: Helsinki, Espoo, Turku, Tampere, Jyväskylä, Kuopio ja Joensuu.

Kyselyn mukaan yksikään kunnista ei tavoittele 30 prosentin tavoitetta. Lähimpänä on Helsinki, joka tavoittelee 27 prosentin suojelua vuoteen 2038 mennessä. Tampere tavoittelee 13, Kuopio 10 ja Joensuu ainoastaan 7 prosentin suojelua vuoteen 2040 mennessä. Usealla kunnalla, kuten Turulla, ei ole minkäänlaista pitkän aikavälin metsiensuojelutavoitetta.

Jos löyhästi suojellut metsät siirrettäisiin tiukan suojelun piiriin, olisi 30 prosentin suojelutavoite useassa kunnassa jo melko lähellä tai jopa sen yli.

Matkaa 30 prosenttiin on rutkasti, sillä kyselyn mukaan tällä hetkellä kuntien kuntaomisteisista metsistä on tiukasti suojeltu 2,2–13,5 prosenttia. Osassa kunnista ei osattu sanoa tiukan suojelun määrää.

”30 prosentin tavoite ei kuitenkaan ole utopistinen: jos löyhästi suojellut metsät siirrettäisiin tiukan suojelun piiriin, olisi 30 prosentin suojelutavoite useassa kunnassa jo melko lähellä tai jopa sen yli”, kertoo Kotimetsän puolustajat -hankkeessa koordinaattorina toiminut Reija Mikkola Luontoliitosta.

Löyhän suojelun piiriin kuuluvat esimerkiksi hakkuiden ulkopuolelle jätettävät arvometsät sekä kaavamerkinnällä kevyesti suojatut metsät, jotka eivät estä rakentamista.
Kyselyn myötä korostui se, että tiedot kuntien metsistä, niiden luontoarvoista sekä suojelun määrästä ovat hyvin hajanaista.

”Käytännössä tällä hetkellä on mahdotonta seurata, johtavatko kuntien sitoumukset luontokadon pysäyttämiseen. Yhteisen metsiensuojelumittarin kehittäminen olisi kaikkien osapuolten kannalta järkevää. Paremmat tiedot helpottaisivat myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia”, Mikkola toteaa.