Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Lohjan seudun yhdistys

Lohja
Navigaatio päälle/pois

Länk till svenskspråkig text

Lohjanvesistön Metsä Oy perusti Hiidensalmen alueelle sahan, joka valmistui helmikuussa 1928. Sahan valmistuminen oli merkittävä tapahtuma, ja Länsi-Uusimaa julkaisi siitä erikoisnumeron 24.2.1928.

Sahan rakennuttivat läntisen Uudenmaan metsänomistajat, jotka uskoivat saavansa tukkipuistaan paremman hinnan, kun ne jalostettaisiin heidän omassa yrityksessään. Hiidensalmi valittiin sahan paikaksi hyvän sijainnin takia. Siinä yhteisesti uitetut tukit eroteltiin, ja näin saha säästyi jatkokuljetuksen aiheuttamilta kustannuksilta.

Saha-alueen poikki kulki tie, joka jouduttiin siirtämään uuteen paikkaan. Sahan tuotantolaitokset kuten kuorimakone, jonka perusta on yhä jäljellä, jäivät tien eteläpuolelle. Lautatarha, konttori ja asuinrakennukset jäivät sen pohjoispuolelle.

Saha oli vesistön suurin. Vuosituotantokapasiteetti oli jopa 35 000 kuutiometriä, kun esimerkiksi Virkkalassa Lohjan Kalkkitehdas Oy:n saha kykeni tuottamaan 30 000 kuutiometriä. Saha oli merkittävä työllistäjä, ja parhaimmillaan siellä työskentelikin noin 150 työntekijää. Tämä johti myös lähialueen asuttamiseen. Sahalla meni taloudellisestikin hyvin, ja koneistoa uudistettiin 1960-luvun alussa.

Kuljetusten siirtyminen vesistöistä maanteille vaikutti myös tukkipuiden uittoihin. Säännölliset tukkiuitot loppuivat Lohjanjärvellä vuonna 1963. Sahan toiminta päättyi Hiidensalmessa 1966, kun kilpailija, riihimäkeläinen Paloheimoyhtymä hankki sahan omistukseensa. Samana vuonna lokakuussa Hiidensalmen sahan 70 työntekijää irtisanottiin. Kesällä 1969 iso osa sahan rakennuksista oli jo purettu.

Tänä päivänä sahasta meitä muistuttavat vielä Kokkokallion talo, joka toimi sahan konttorina ja toimitusjohtajan asuntona, ja kuorimakoneen betoninen perusta Kaarnapuiston rannassa. Kuorimakone sijaitsi alun perin järvessä noin 30 metriä rannasta. Nykyään kuorimakoneen alustasta puhutaan tuttavallisesti Betonimöhkäleenä.

Teksti: Tarja Lönnström & Tarja Virtanen