Susi ja sivistyksen puute

18.2.2026

Suomalainen asuu pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jonka ekosysteemissä sudella ja muillakin suurpedoilla on sijansa. Miten sivistys ja ymmärrys luonnosta ja lajien elintavoista tavoittaisi suuremman joukon suomalaisia?

Kolumni

Hanna Halmeenpää, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja

Susi on pohjoiseen ekosysteemiin kuuluva suurpeto. Sen tehtävä on säädellä hirvieläinkantoja. Susi myös edistää haaskansyöjien, kuten ahman ja naalin, elinmahdollisuuksia ja poistaa vieraslajeista supikoiria ja valkohäntäkauriita.

Mutta missä sutta suvaittaisiin, ellei edes erämaisilla alueilla, koska saaliiksi voi joutua metsäpeura tai metsästyskoira? Poronhoitoalue on jo entuudestaan poissuljettu vaihtoehto. Asutuksen lähistöllä ihmisiä pelottaa – syystä tai syyttä. Maatalousalueilla voi syntyä kotieläinvahinkoja. Suden jälkiäkään ei saisi näkyä missään.

Vuoden alussa alkoi sadan suden kiintiömetsästys. Neljäsosa tappokiintiöstä kohdistettiin koirasusiin, joita on Kaakkois-Suomessa ja muutama muuallakin. Koirasusi on potentiaalinen uhka etenkin susikannalle itselleen. Nurinkurista on, että saaliiksi saatuja koirasusia ei vähennetä kiintiöstä, vaan niiden sijaan saa tappaa lisää susia.

Kiintiömetsästyksen perusteita olivat myös vahingot, turvallisuusuhat ja metsäpeuran suojelu. Metsäpeura on silmälläpidettävä laji, jonka kanta on suotuisalla suojelutasolla. Suurin uhka metsäpeuralle ei ole susi, vaan elinympäristöjen pirstoutuminen, etenkin hakkuut ja suuret energiahankkeet.

Missä sutta suvaittaisiin, ellei edes erämaisilla alueilla, koska saaliiksi voi joutua metsäpeura tai metsästyskoira?

Koirasusien, vahinkojen tai vaaran tapauksissa Luonnonsuojeluliitto on hyväksynyt lain ja lupaehtojen mukaiset poikkeusluvat näiden yksilöiden tappamiselle. Sen sijaan susien kiintiömetsästystä massiivisen sadan yksilön verran ei voi pitää hyväksyttävänä, etenkin kun poikkeuslupia myönnetään kiintiömetsästyksen päälle nyt entistä väljemmin perustein. Viime vuonna koko maassa myönnettiin noin 150 poikkeuslupaa susien tappamiseen.

Susi on erittäin uhanalainen laji. Jotta susikanta säilyisi elinkelpoisena myös geneettisesti, niitä tulisi Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan olla vähintään noin 500. Suomen susikanta on voimakkaasti jakautunut läntiseen ja itäiseen populaatioon, joiden välillä geenivaihtoa on liian vähän. Länsi-lounaassa susikanta sisäsiittoistuu. Hassua kyllä, yhden pohjoispohjalaisen susilauman kiintiöpyynnin perusteeksi on kirjattu sisäsiittoisuus, vaikka susikannan geneettisestä elinvoimaisuudesta ei muutoin tunnuta olevan huolissaan.

Asun itse maaseudulla, kotini lähistöllä liikkuu kaikkia suurpetoja säännöllisesti. Lapseni kulkevat pimeää tietä koulukyytiin ja meillä on hevosia. En pelkää petoja, mutta ymmärrän, että susi voi aiheuttaa vahinkoja ja tietyissä tilanteissa vaaraa.

Ihmisen on hyvä ymmärtää asuvansa pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, jonka ekosysteemissä sudella ja muillakin suurpedoilla on sijansa. Miten sivistys ja ymmärrys luonnosta ja lajien elintavoista tavoittaisi suuremman joukon suomalaisia?

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2026