Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Etelä-Savon piiri Suur-Savon yhdistys

Suur-Savo
Navigaatio päälle/pois

Yhdistyksen alueelta löytyy monipuolisia retkikohteita.
Klikkaa alla olevan kartan vihreitä retkeilijöitä tai rullaa sivua alaspäin, niin löydät lisätietoa kohteista.

Huomioithan luontoon mennessäsi, että jokamiehen oikeudet sallivat ajoneuvon tilapäisen pysäköinnin maastoon tien välittömään läheisyyteen vain jos turvallinen pysäköinti sen mahdollistaa eikä siitä aiheudu alueen omistajalle tai haltijalle kohtuutonta haittaa. Muuta liikennettä ei saa estää kulkemasta. Tulenteko on sallittu vain siihen osoitetuilla paikoilla tai maanomistajan luvalla, metsäpalovaroitus huomioiden.

 

 

Hanhilampi ja Kalevankankaan ulkoilualue (Mikkeli)

Kartta kohteesta

Kuva: Timo J. Lehtonen
Hanhilampi Hanhilampi on Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva luonnonsuojelualue, jonka eteläreuna on vain 1 km päässä Mikkelin torilta. Pankajoki-Hanhijoki on jääkauden deltan reunassa hitaasti virtaava joki. Sen pohjoisosaan sijoittuu joen laajentuma, joka on ristitty Hanhilammeksi. Joen itäpuolella on kaksi komeaa suppaa. Ulkoilualueesta valtaosa on melko tasaista mäntykangasta. Joessa, lammen eteläpuolella, sijaitsee Suomen suurimpiin kuuluva kurjenmiekkakasvusto, ja siinä on parina viime vuotena ollut myös joutsenen pesä.

Alueen eläimistö ja kasvisto on melko tyypillistä harju-, ja toisaalta kosteikkoalueen biotoopeille. Hanhilammessa on asunut majava, joka ruokapuiden loputtua läheisyydestä on siirtynyt muualle. Saukko siellä voi vierailla, kuten luontopolun viitoitustunnuksesta voi päätellä. Osalla aluetta puusto on sopivaa liito-oravan asuinmetsäksi. Kangasvuokko on alueelta miltei hävinnyt.

Laululintujen konsertti on upeimmillaan touko-kesäkuun vaihteen aamuina, jolloin jokivarsilla ovat äänessä mm. satakieli, viitakerttunen ja lehtokerttu. Pohjoisosan aarnimetsässä voit törmätä vaikka Suomen pienimpään lintuun – hippiäiseen. Loppukeväällä Tampinjoen rannoilla kuuluu usein peukaloisen iloista laulua. Myös erikoisesti puunrunkoja hyönteisjahdissa kiertelevä puukiipijä asustaa alueella. Syksyisin rantakoivikoissa voi tavata siemeniä syömässä vilkasliikkeisiä pyrstötiaisia. Talven auki pysyvillä jokiosuuksilla asustelee koskikara.

Luontopolku: Suur-Savon yhdistys suunnitteli ja toteutti kaupungin tilauksesta v. 2019 avatun, joen ja lammen rantoja seurailevan n. 3 km uudistetun luontopolun. Polku on sillalle asti varsin helppokulkuista – kurjenmiekkakasvusto sijoittuu pääosin sillan etelä- eli yläpuolelle. Sillalta vasemmalle kääntyvä, rantaa seuraileva polku on varsin juurista ja paikoitellen kaltevaa aina pikku niemelle saakka, eikä sovellu esim. lastenvaunuilla tai rollaattorilla kuljettavaksi. Niemen jälkeen seuraa helppokulkuinen n. 250 m:n osuus. Tämän jälkeen polku on varsin viettävä rannan suuntaan lähes 100 m:n matkalla, eikä sovellu liikuntarajoitteisille. Tämän osuuden voi ohittaa kulkemalla läheistä jalankulku-pyöräily -väylää, polulle takaisin voi siirtyä joko kuusitaimikon kohdalta tai vasta väylällä olevan mäen jälkeen. Hanhijoen sillan jälkeen polku kääntyy oikealle ja kiertää korkeita mäntyjä kasvavan mäen, päätyen kahden ulkoiluväylän ylityksen jälkeen takaisin Hanhilammen rannan tuntumaan. Polun varrella voi nähdä opastaulun arvoiseksi Halipuuksi noteeratun 180 vuotiaan männyn lisäksi varsin monta muutakin 150 vuotiasta kilpikaarnamäntyä. Polun kiertämiseen suositellaan varaamaan aikaa 1-2 tuntia.

Varustetaso: Luontopolku on merkitty valkoisilla tauluilla, joissa on saukon kuva ja musta nuoli. Laavu, tulipaikka ja puuvaja sijaitsevat luontopolun pohjoispuolella, ulkoilureitin varrella.

Saapuminen: Helpoin tapa saapua pyöräillen tai autolla on kääntyä Savilahdenkadulta Pankajoen sillan jälkeisistä liikennevaloista oikealle Raviradantielle, ajaa n.700 m ja kääntyä oikealle Kalevankankaan koulua vastapäätä sijaitsevalle pysäköintialueelle. Luontopolun opastaulu sijaitsee pysäköintialueen laidalla metsänreunassa. Hanhijoelle-Hanhilammelle pääsee keskustasta myös kävelemälläVuorikatua länteen kadun loppuun asti. Matka Kirkkopuistosta suojelualueen eteläreunan jalankulkusillalle on n. 900 m. Mäen alta kohti Hanhilampea voi kulkea jalankulkusillan molemmista päistä joen eri puolilla pohjoiseen vieviä polkuja. Luontopolulle pääsee n. 500 m päässä kulkevaa seuraavaa siltaa pitkin. Ensimmäinen opastaulu on sillan länsipäässä. 

Lisätietoja:

Urpolanjoen luonnonsuojelualue ja Urpolan luontokeskus (Mikkeli)

Kartta kohteesta

Kuva: Timo J. Lehtonen
UrpolanjokilaaksoUrpolan luonnonsuojelualue on Pitkäjärven, Urpolanlammen ja Saimaan Kattilanlahden välinen jokilaaksoalue. Geologisessa mielessä Pitkäjärven ja Saimaan välinen korkeusero on sen verran suuri, että joki on loppumatkallaan kuluttanut jääkauden sulamisvaiheen aikana kerrostuneen harjuselänteen hiekka- ja hietavaltaiseen kylkeen lähes rotkomaisen jokilaakson paljastaen  pohjamoreenin kivineen. Kyseinen selänne kuuluu samaan harjujen jaksoon kuin Mikkelin Kalevankangas ja Kaihunharju.

Puronvarsi on arvokas lehtokasvillisuuden ja siitä riippuvaisten eliöstön elinympäristö. Puusto on harmaaleppä- koivu-, tervaleppä- ja tuomisekametsää, jossa mukana vanhoja kuusia ja muutama mäntykin, pensaina mm. lehtokuusamaa ja terttuseljaa. Puronvarsi on suurruoho- ja saniaislehtoa. Jyrkillä rinteillä kasvaa paikoin tiheästi vuoden ympäri vihreänä pysyvää kangaskortetta. Koska asutus tulee lähelle jokilaaksoa, on kasvilajistossa nähtävissä puutarhakarkulaisia.  Nisäkäslajeista mainittakoon lepakot, liito-orava ja saukko. Linnusto on tyypillistä lehti- ja sekametsien lajistoa, mutta tavataan myös mustapääkerttua ja pikkutikkaa ja yölaulajista viitakerttusta ja satakieliä. Urpolanjoessa talvehtii koskikara. Myllypadon alapuolisella osuudella viihtyvät mm. jokirapu ja taimen.

Urpolan luontokeskus sijoittuu Urpolan luonnonsuojelualueelle, vaalenpunaiseen Mikkelin vanhimpaan asuinrakennukseen (vuodelta 1782).  Katso luontokeskuksen aukioloajat Mikkelin kaupungin sivuilta. Urpolan jokilaakson alueelta on helppo  jatkaa myös läheiselle Kaihunharjun alueelle ja Mikkelipuiston kautta Kenkäveron lintutornille Savilahden rannalle. Vuodesta 2018 lähtien Urpolan luontokeskus on toiminut myös Saimaa Geopark -keskuksena.

Varustetaso: Luonnonsuojelualueeseen pääsee tutustumaan läpi vuoden saukkotunnuksin merkityllä luontopolulla, joka polveilee Urpolanjoen ja vanhan myllymiljöön tuntumassa. Polun pituus on 1,3 km. Luontopolulle pääsee luontokeskuksen pihapiiristä polkua seuraten, reitin varrella on kuvitettuja kohdetauluja. Uusi nuotiopaikka sijaitsee luontokeskuksen yhteydessä, sinne saa polttopuita luontokeskuksesta sen aukioloaikoina.

Saapuminen: Mikkelin keskustasta on matkaa  n. 1,5 km. Pysäköintipaikka on luontokeskuksen pihan laidalla. Osoite: Selännekatu 30, 50100 Mikkeli.

Lisätietoja:

 

Säynätti (Metsä-Sairila, Mikkeli)

Kartta kohteesta

Kuva: Markku Nironen
SäynättiYlä-Säynätjärveä ympäröivistä metsistä muodostuvan 66 hehtaarin luonnonsuojelualueen puusto on pääosin kuusivaltaista varttunutta ja vanhaa metsää ja alueelta löytyy lisäksi mm. pienialaisia soita, vesistöjen lähimetsiä, metsäisiä kallioita, jyrkänteitä ja louhikoita. Osin alueen sisällä on myös nuorempaa puustoa. 

Varustetaso: Säynätissä on merkitty retkeilyreitti. Rengasreitin pituudeksi tulee reilut 5 km ja se kulkee osan matkaa metsäautoteillä. Tulipaikkoja on kolme: Kaunisniemessä sijaitsee esteetön kota, tulipaikka ulkona, puuvaja sekä esteetön kuivakäymälä; Porttiojalla on laavu ja tulipaikka ja Säynätinsaaressa on tulipaikka. Porttiojalle ja Säynätinsaareen kannattaa viedä tarvittavat polttopuut  mukanaan Kaunisniemen puuvajasta.

Saapuminen: Säynättiin voit saapua joko Anttolantien (tie 62) ja Metsä-Sairilantien kautta tai Viitostieltä Parkkilantien ja Metsä-Sairilantien kautta. Metsä-Sairilantieltä käännytään Jokilahdentielle, jota ajetaan  1 km jonka jälkeen käännytään vasemmalle metsätielle ja jatketaan vajaat 500 m Kaunisniemeen, josta  retkeilyreitti alkaa järven rannasta. Pysäköintipaikka on n. 200 m ennen Kaunisniemeä metsätien varressa ja myös perillä on hieman parkkipaikkoja. Mikkelin keskustasta on matkaa n. 12 km Anttolantien kautta.

Muuta: Säynätin luoteispuolella sijaitsee Konijärven luonnonsuojelualue, jossa järveä ympäröivät varttuneet kalliometsät ja myös tuoreet lehdot. 

Lisätietoja:

 

Pahanlamminvuori (Helppanala, Mikkeli)

Kartta kohteesta

Kuva: Timo J. Lehtonen
PahalamminvuoriPahanlamminvuori on Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva luonnonsuojelualue (57 ha). Se on arvokas pienvesien, rehevien korpien ja luonnontilaisten kaltaisten vanhojen metsien muodostama kokonaisuus. Alueella on suuria korkeuseroja ja notkelmissa on reheviä korpia ja luonnontilaisia pienvesiä.

Varustetaso: Pahanlamminvuorella ei ole merkittyjä reittejä, mutta maastossa on jonkin verran polkuja. Liikkuminen kohteessa tapahtuu kartan ja kompassin avulla. Kohteessa ei ole tulipaikkoja.

Saapuminen:

  • Polkupyörällä pääset Häyryläntieltä lähtevää metsätietä pitkin kohteen pohjoislaitaan kääntöpaikalle (metsätiellä on lukittu puomi, joka estää autolla ajon). Mikkelin keskustasta on matkaa n. 10 km.
  • Autolla pääset lähimmäksi kohdetta ajamalla Helppanalantieltä lähtevää metsätietä ja pysäköimällä auton levennykselle, johon mahtuu muutama auto. Tästä pääset kävellen kohteelle jatkamalla metsätietä vajaat 100 metriä eteenpäin. Mikkelin keskustasta on matkaa n. 10 km.

Muuta: Pahanlamminvuoren eteläpuolella sijaitsee Ritasuo – Onttoinvuorensuon luonnonsuojelualue, joka on kahdesta erillistä lähes luonnontilaisesta suoalueesta koostuva kohde (15 ha). Ritasuolle on leimallista märkyys, mikä näkyy monin paikoin nevaisuutta ja luhtaisuutta ilmentävän kasvillisuuden esiintymisenä. Reunaosat ovat pääasiassa ruoho- ja heinäkorpea ja korpirämettä. Onttoinvuorensuo on kapea, terassimaisesti lounaasta koilliseen viettävä ja paikoin hyvinkin jyrkkien kallioiden välissä oleva suoalue, jonka eteläosan kuusivaltaisella alueella on eri korpityyppejä ja keskiosassa on laajalla alueella erittäin vetistä, luhtaista ruoho- ja heinäkorpea. Korpialueiden välissä on lisäksi kaksi erillistä avosuoaluetta.

Lisätietoja:

 

Kurjenlamminsuo (Kaipola, Mikkeli)

Kartta kohteesta

Kuva: Jarmo Kivinen
KurjenlamminsuoKurjenlammensuosta n. 80 ha on säilynyt ojittamattomana ja puolesta siitä on perustettu luonnonsuojelualue. Siihen sisältyy myös osa suon suurimmasta kovan maan saaresta, Kalliokankaasta. Kurjenlamminsuo on Sisä-Suomen keidas-suoyhdistymä, jonka keskustassa on rahkanevoja, rahkarämeitä, laajoja silmäkenevoja ja lyhytkortisnevoja sekä paikoin saranevoja. Kansanomaisemmin ilmaistuna sieltä voi löytää esim. karpaloita, kuten kylätoimikunnan havaintovihkosta voi todeta. Avosuon pituus on n. 1,3 km, leveyttä sillä on enimmillään n. 400 m. Suo on ympäristön ojituksen vuoksi jossain määrin kuivunut. Suon märimmät osat sijoittuvat Kurjenlammille ja sen pohjois- ja eteläpuolelle.

Varustetaso: Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä eikä tulipaikkoja.

Saapuminen: Mikkeli-Pieksämäki -tieltä nro 72 käännytään itään Narilantielle (Näärinki-Vuorenmaa), sitä ajetaan n. 6 km, jolloin oikealla on mustavalkoinen viitta “Kurjenlammensuo Eeronpolku”. Varsinaista parkkipaikka ei risteyksessä ole, muutaman auton voi siihen pysäköidä vastakkaisiin liittymiin. Kun Eeronpolkua on kävelty n. 800 m, tullaan avosuon laitaan. Miltei koko avosuo ja Kalliokankaan pohjoisosa ovat heti näkökentässä.

 

Neitvuori (Ylivesi, Mikkeli)

Kartta kohteesta 

Kuva: Jarmo Kivinen
NeitvuoriNeitvuori on yksi Etelä-Savon korkeimmista vuorista (184 m). Huippu on 110 m Saimaan pintaa korkeammalla. Neitvuorelta on avautuu avarat näköalat Luonterin saaristoon ja metsämaisemiin, hyvällä säällä esteetön näkyvyys yltää kymmenien kilometrien päähän. Alueen maasto on muotoutunut viime jääkauden myllerryksessä. Neitvuoren rinteet ovat louhikkoisia, kivenjärkäleet ovat joko rehevän sammaleen tai kauniin jäkälikön peitossa ja paikoin on pystysuoria kallioseinämiä. Saimaan läntisin osa Luonteri on Etelä-Savon puhtaimpia vesistöjä. Se on 15 km leveä ja noin 20 km pitkä järvialue, syvimmillään noin 70 metriä. Saimaannorppia elää ja pesii Luonterilla. Alueen metsissä nakuttelevat kaikki tikkalajimme valkoselkätikkaa myöten. Luonterilla on myös sisävesien tyypillisiä petolintuja, kuten tuulihaukkoja ja nuolihaukkoja ja jopa maakotkia on havaittu. Alueen kautta kulkee Siperiassa pesivien lintujen läntisin muuttoreitti.

Neitvuoren reiteille kuljetaan Hiidenmaan tilan sivuitse. Tilan vanhat rakennukset eivät ole avoinna yleisölle, vaan kesäisin tilaa asuttavat Metsähallituksen valitsemat lammaspaimenet ja aidattuja laitumia lampaat. 

Varustetaso: Hiijje silimukka -retkeilyreitti lähtee parkkipaikalta ja se on merkitty punaisilla renkailla puihin. 100 m kuluttua voi valita kumpaan suuntaan reittiä lähtee kiertämään, yhteensä kierrokselle tulee pituutta 3,7 km. Hiijje silimukka -reitiltä erkaantuvalla Hiidenkierros- retkeilyreitillä on pituutta 13 km. Molemmat reitit ovat kohtalaisen vaativia, polut paikoin kapeita ja sekä ylä- että alamäet jyrkkiä.  Neitvuoren laavulla on tulipaikka, puuvaja ja kuivakäymälä. Laavulle on matkaa parkkipaikalta 1 km, kun lähtee kiertämään Hiijjen silimukka -retkeilyreittiä myötäpäivään. Hiidenkierroksella on Sulama-järven rantamaisemassa kota tulipaikkoineen sekä ulkotulipaikka, puuvaja ja kuivakäymälä.

Saapuminen: Mikkelin suunnalta ajetaan kohti Anttolaa 62-tietä, josta on ennen Anttolaa opasteet vasemmalle Neitvuorelle. Anttolasta on matkaa 23 km, Mikkelistä 37 km ja Juvalta 45 km. Neitvuorentien laidassa on tilava parkkipaikka. Osoite: Neitvuorentie 660, 52100 Anttola.

Muuta: Retkeä voi jatkaa Hiidenmaan Retket ry:n ylläpitämää Hiidenmaan retkireittiä pitkin aina Juvan Siikakoskelle asti (25 km). Reitti alkaa Siikakoskella Rävykosken koskikalastusalueelta. Siikakoskentien varressa on  parkkipaikka ja alueelta löytyy laavu, tulipaikka ja kuivakäymälä.

Lisätietoja:

 

Sydänmaa ja Rakokallio (Anttola)

Kartta kohteesta

Kuva: Miia Kuisma
SydänmaaSydänmaalla sijaitsee Rakokallion luonnonsuojelualue, jossa on jääkauden aikana syntynyt syvä ja erikoinen kalliohalkeama. Halkeama on noin 10 m syvä ja kymmeniä metrejä pitkä. Rakokallioille kannattaa ottaa mukaan taskulamppu, jotta luonnonilmiötä pystyy ihailemaan tarkemmin. Alueen metsät ovat vaihtelevia sekametsiä, kalliot jäkäläisiä, vanhimmat ja luonnotilaisimmat niistäkin ovat suojeltuja.

Varustetaso:  Punaisilla renkailla puihin merkitty retkeilyreitti on n. 6 km pitkä, ja siihen sisältyy erittäin haastavia nousuja. Reitillä sijaitsee Mäkilammen laavu, jossa on polttopuita ja kuivakäymälä ja alhaalla kirkasvetisen lammen rannalla on myös toinen tulipaikka.

Saapuminen:  Mikkelistä tultaessa ajetaan tietä 62 pitkin Anttolaan 26 km ja käännytään oikealle Sydänmaantielle. Heti tien alussa käännytään vasemmalle Sipiläntielle, jota ajetaan 1,1 km ja käännytään oikealle hiekkatielle. Parkkipaikka sijaitsee tällä tiellä 1,6 km päässä ja parkkipaikalta reittiä voi lähteä kiertämään kumpaan suuntaan tahansa.

Lisätietoja:

 

Anttilan tila (Kokkosenlahti, Mikkeli)

Kartta kohteesta

Kuva: Miia Kuisma
Anttilan tilaAnttilan tila on monipuolinen perinnemaiseman ja vanhan metsän kohde Luonterin rannalla. Valtaosa tilan alueesta on vanhaa metsää, puusto on suurelta osin yli 100-vuotiasta ja paikoin löytyy huomattavan järeitä rauduskoivuja ja haapoja, pökkelöitä sekä kelottuvia havupuita. Tilan päärakennuksen ympäristö on alavaa niittyä, hakamaata ja metsälaidunta. Hakamaata luonnehtivat kelo- ja lahopuut sekä kaskitalouden ja vanhan rakennuskannan jättämät kivet ja kivirakenteet. Niittyalue on suhteellisen rehevää, tuoretta ja kosteaa, pääosin heinävaltaista niittyä. Kuivimmilla töyräillä kasvaa kuitenkin mäkikuismaa ja valtakunnallisesti silmälläpidettävää ketoneilikkaa. Tilan rakennuksista ovat vielä jäljellä 1910–1920-luvuilta peräisin olevat päärakennus ja sauna, peltoja on viljelty viimeksi 1950-luvulla, ja tilan lähimetsät ovat kehittyneet kaskitalouden pohjalta.

Varustetaso: Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä eikä tulipaikkoja. Laidunalueella liikkuminen on mahdollista omalla vastuulla. Laiduneläimiä ei saa häiritä ja koirat on ehdottomasti pidettävä kytkettyinä.

Saapuminen: Mikkelin suunnasta tullessa käännytään tieltä 62 ennen Anttolaa vasemmalle Kokkosenlahdentielle. Noin 8 km jälkeen käännytään oikealle Tuohilahdentielle. Heti tien alussa on Vihreän kullan kulttuuritien opastaulu, johon voi parkkeerata, tilaa on parille autolle. Opastaululta kävellään Tuohilahdentietä pitkin n. 700 m ja käännytään vasemmalle ainoasta risteyksestä. Tie vie suoraan lammasaitauksen nurkalle. Osoite: Tuohilahdentie 44, 52100 Anttola.

Lisätietoja:

 

Suurlahden lampialue (Suurlahti, Mikkeli)

Kartta kohteesta

Suurlahden lampialue koostuu kokonaisesta valuma-alueesta, johon sisältyy kaikkiaan 13 erillistä humuspitoista järveä ja lampea (568 ha). Se on edustava näyte Vuoksen vesistöalueen latvavesien pienvesiluonnosta. Kallioperän rakoilun, liuskeisuuden suunnan, murroslinjojen ja jäätikön kulutuksen yhteisvaikutuksesta alueen topografia on hyvin rikkonaista. Ohut pohjamoreeni peittää vain osittain kallioperää. Kalliopaljastumat ovat yleisiä. Rannat ovat monin paikoin jyrkkiä, ja kallioiset niukkakasvustoiset rannat vuorottelevat suorantojen kanssa. Metsät ovat enimmäkseen kalliomänniköitä, taimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Etenkin puronotkoissa esiintyy myös iäkkäämpää lehtipuusekametsää. Alueelta löytyy pienialaisia lehmusmetsiköitä. Suurlahden lampialue on osa Metsähallituksen palojatkumoaluetta.

Varustetaso: Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä, liikkuminen siellä tapahtuu kartan ja kompassin avulla. Kohteessa ei ole tulipaikkoja.

Saapuminen: Kohde rajautuu Ristiinan ja Hurissalon väliseen Suurlahdentiehen. Matkaa Ristiinasta tulee n. 25 km ja Hurissalosta n. 15 km. Mahdollisia pysäköinti- ja retkenaloituspaikkoja ovat Lyökintien varressa oleva levennys, jossa on tilaa muutamalle autolle (Lyökintien varresta löytyy muutama muukin levennys) ja Ruokoniementien varressa olevat roskalaatikot, joiden luona on tilaa autolle.

Lisätietoja:

 

Pattoin talomuseo ja luonnonsuojelualue (Juva)

Kartta kohteesta

Kuva: Miia Kuisma
PattoiPattoin perintötalo omaa merkittävät kulttuurihistorialliset ja maisema-arvot ja se kuuluu maakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Talomuseoksi kunnostettu Pattoi edustaa seudulle tyypillistä, vaurasta maalaistaloa, jossa samoja perinteisiä elinkeinoja on harjoitettu vain vähäisin muutoksin 1800-luvun alkupuolelta 1980-luvulle saakka. Museoalue koostuu pihapiiristä ja sen vanhoista talonpoikaisista rakennuksista, kivi- ja särentäaitojen ympäröimistä entisistä pelloista ja laitumista sekä metsäalueista. Tilan vanhoja peltoja, pihapiirin niittyjä sekä metsälaitumia laiduntavat lampaat vuosittain. Pihapiiriä reunustava metsäinen luonnonsuojelualue (39 ha)  on metsittynyt suoraan kaskiviljelykauden jälkeen.

Varustetaso: Talomuseon piha-alueella voi kulkea vapaasti ja porteista on pääsy laidunalueille. Kuivakäymälät löytyvät parkkipaikalta sekä talomuseon ulkorakennuksesta. Polku- ja pitkospuureitti vie vanhaa talvireittiä pihapiiristä luonnonsuojelualueen poikki Jukajärven rantaan, jossa on laavu. Rakennuksiin sisälle pääsee tutustumaan vain kesäisin opastetuilla kierroksilla, katso talomuseon aukioloajat Juvan kunnan sivuilta.

Saapuminen: Viitostieltä ajetaan Kettulantietä reilut 3 km tai Sulkavantieltä (tie 434) Kettulantietä reilut 6 km, josta on opastus Pattoin parkkipaikalle. Parkkipaikalta on 200 m kävelymatka talomuseon pihaan. Juvan keskustasta Pattoille on tietä pitkin matkaa n. 10 km, mutta laavulle soutumatkaa vain 3 km. Osoite: Pattointie 62, 51900 Juva.

Lisätietoja:

 

Huitukanharju (Vehmaa, Juva)

Kartta kohteesta

Kuva: Miia Kuisma
HuitukanharjuHuitukan-Myllyjoen luonnonsuojelualueen harjualueella on pituutta reilut 5 km. Paikoitellen metsä on varttunutta harjumännikköä, mutta monin paikoin nuorta talousmetsää. Alueella on viitteitä myös esihistoriallisista ja historiallisista rakenteista, mm. muinaishaudoista ja I maailmansotaa edeltävistä puolustusvarustuksista. Harjualueen järvistä vedet virtaavat Myllyjokea pitkin Jukajärveen. Myllyjoen rannat ovat pitkältä matkalta kapeasti suojeltuja. Joki meanderoi voimakkaasti ja metsistä löytyy runsaasti vanhoja kuivuneita uomia.

Varustetaso: Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä eikä tulipaikkoja.

Saapuminen: Pieksämäentieltä (tie 459) käännytään Huitukantielle, josta löytyy harjualueen eteläpäästä muutamia levennyksiä, joihin mahtuu pari autoa parkkiin. Juvan keskustasta harjualueen eteläpäähän on matkaa n. 12 km. Harjualueen läpi kulkeva Huitukantie/Sääksjärventie on periaatteessa läpiajettava, mutta kapea ja huonokuntoinen.

 

Luonterin metsät (Uimasalo, Juva ja Puuterlahdenniemi, Puumala)

Kartta kohteesta

Luonterin saarissa ja mantereella sijaitsevat metsät ovat pääosin karuja kalliomänniköitä. Alueella on merkitystä myös vanhojen metsien suojelun kannalta, Puuterlahdenniemi kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Metsähallitus on ennallistanut Luonterin metsätalouskäytössä olleita metsiä Uimasalon ja Puuterlahdenniemen alueella (n. 100 ha) v. 2005 lisäämällä lahopuuta ja pienaukotuksella. Ennallistamisen tavoitteena on nopeuttaa metsien palautumista luonnontilaisen kaltaisiksi. Toimenpiteet olivat kertaluonteisia, minkä jälkeen alueen metsien kehitys on jatkunut luonnon omilla ehdoilla. Opastauluissa ennallistamiskohteissa kerrotaan toimenpiteistä. Puuterlahdenniemen kaakkoispuolella sijaitsee suojeltu Heiskanluhta, joka on linnustollisesti arvokas kohde, sen lajistoon kuuluvat mm. liro ja pohjansirkku. Alueella on merkitystä myös muutonaikaisena levähdyspaikkana. Heiskanluhdan alueella liikkumista tulisi välttää vesi- ja rantalinnuston pesinnän kannalta herkällä ajanjaksolla 1.5.–15.7.

Varustetaso: Kohteessa ei ole juurikaan polkuja ja liikkuminen maastossa tapahtuu kartan ja kompassin avulla.  Karihiekassa on venesatama, uimaranta, keittokatos, puuvaja ja kuivakäymälä. Viisalanmäentieltä  johtaa Karihiekan parkkipaikalle pieni, heikkokuntoinen hiekkatie, josta kävellään jyrkkä ja kivinen polku alas rantaan.

Saapuminen:

  • Uimasalo: Suojellut metsät sijoittuvat Viisalanmäentien kummallekin puolelle.  Sarkasvuoren kalliomaalauksille johtava polku lähtee Viisalanmäentien varrella Ristilammen rannalla olevalta parkkipaikalta (tienlevennys). Polku on erittäin heikosti merkitty ja vaikeakulkuinen (kivinen, korkeuseroja).
  • Puuterlahdenniemi: Juvan suunnasta tultaessa Viisalanmäentieltä käännytään Näreslahdentielle ja edelleen Joutsjärventielle ja sitä tien päähän asti. Metsäteiden liittymäalueilta löytyy autolle parkkeerausmahdollisuuksia. Puumalan suunnasta tieltä 62 tultaessa käännytään Pistohiekan lavan kohdalta Heiskantielle, jota loppuun asti ajamalla saavutaan Puuterlahdenniemen suojelumetsän reunaan. Metsäteiden liittymäalueilta löytyy autolle parkkeerausmahdollisuuksia.

Muuta: Uimasalossa kohoaa Sarkaslammen itärannalla Sarkasvuori kalliomaalauksineen. Sarkasvuoren jyrkänteessä on noin viiden metrin korkeudella hirveä esittävä kalliomaalaus ja siitä etelään Sarkaslammen kalliossa venekuva. Toinen hirvi-aiheinen kalliomaalaus sijaitsee 20 m aiemmin tunnetusta maalauksesta etelään. Sarkasvuoren lähistöllä on lisäksi Ristilammen muinainen kvartsilouhos. Sarkaslammen alueesta ja muista Juvan geokohteista löydät lisätietoa Saimaan Geoparkin sivuilta.

 

Irja Hannosen perintömetsä (Karkaus, Suomenniemi)

Kartta kohteesta

Kuva: Outi Airaksinen
Irja Hannosen perintömetsäSuomenniemen Karkauksella sijaitseva luonnonsuojelualue on Tikan tilan viimeisen omistajan Irja Hannosen Suomenniemen kunnalle testamenttaama maatila ja lahjoittajan toiveena oli jättää tilan kaunis monipuolinen luonto suojelualueena myös  tulevien sukupolvien ihailtavaksi. Sen niittypellot niittykasveineen, vanhat metsät lahopuineen, Kuolimon karut ja louhikkoiset rannat ja soistuva suolampi tarjoavat vuodenajasta riippuen monipuolisia luontoelämyksiä. Vanhoissa metsissä elää mm. liito-orava ja harmaapäätikka. 

Varustetaso: Luontopolku vie kulkijan parkkipaikalta Kuituranniemessä sijaitsevaan suojeltuun perintömetsään, polun pituus on 3,8 km. Hankalimmissa paikoissa pitkospuut helpottavat kulkua. Kuituran laavu ja tulipaikka sijaitsee luontopolun välittömässä läheisyydessä Kuituranlahden pohjukassa, varsinaisen suojelualueen ulkopuolella.

Saapuminen:  Luontopolku lähtee Tikan tilan pihapiirin laidalta, jossa on pieni parkkipaikka ja polusta kertova opastaulu. Taulun luona on laatikko, josta kannattaa ottaa mukaan polulle reittikortti, siinä on tietoa maastossa olevista luontokohteista. Osoite: Karkauksentie 910, 52830 Suomenniemi.

Lisätietoja:

 

Kyöpelinvuori (Ketunkylä, Mäntyharju)

Kartta kohteesta

Suojelualueen ytimenä on Luonnonperintösäätiön v. 2004 ostama pinnanmuodoiltaan monipuolinen vanhan metsän alue. Alueesta perustettu luonnonsuojelualue on saanut myöhemmin täydennystä ja on pinta-alaltaan n. 40 ha.  Sen läpi virtaa Vaaherpuro, joka kiemurtelee luonnontilaisessa uomassaan kaivertaen sitä paikoin syvälle hiekkatörmien väliin. Kyöpelinvuori on jyrkkärinteinen ja sen rinteillä on mm. vanhaa kolohaavikkoa ja laella naavaisia mäntyjä ja palleroporonjäkäkälää. Vuorenalusmetsä on sekametsäkorpea rahkasammalmattoineen.  Alueella on useita kookkaita muurahaispesiä ja pesimälinnustoon kuuluvat mm. pohjantikka ja kanahaukka.

Varustetaso: Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä, liikkuminen siellä tapahtuu kartan ja kompassin avulla. Kohteessa ei ole tulipaikkoja.

Saapuminen:  Viitostieltä käännytään Pertunmaantielle (tie 428), josta käännytään n. 4 km jälkeen (Kaivannonkosken ylityksen jälkeen) oikealle Saviniementielle. Saviniementietä ajetaan reilut 8 km kunnes tullaan tien oikealla puolella sijaitsevalle Pöysän suvun tilalle (Mäntymäki), jonka pihasta lähtevän metsätien alkuun voi pysäköidä. Osoite: Saviniementie 808, 52740 Tuustaipale.

Lisätietoja:

 

Honkaniemi (Pertunmaa)

Kartta kohteesta

Kuva: Miia Kuisma
Pertunmaan suurin yksityinen metsätila siirtyi omistajan kuoltua valtiolle vuonna 2014. Tilaan kuuluu kaksi erillistä palstaa, päätila Honkaniemi Peruveden länsirannalla ja Kuusisto Joutsjärven kylässä. Molemmista tiloista suurempi osa siirtyi Pertunmaan kunnan omistukseen, mutta Honkaniemen luonnonarvoiltaan merkittävimmät kolme palstaa (75,5 ha) erotettiin valtiolle suojelualueiksi (peruskartassa alueilla ei ole vielä vihreää rasterirajausta suojelualueen merkiksi). Kaikkien kolmen palstan metsät ovat vanhaa kuusivoittoista ja yli 100-vuotista. Hakkuista ei ole jälkiä. Arvokkain biotooppi on Peruveden Levänpohjasta alkava korpialue, jossa keväisin Peruveden vesi nousee pitkälle sisämaahan ja muodostaa laajan kosteikkoalueen. Kaikkien palstojen alueella on ollut vuosia hyvä petolintukanta ja alueella on tehty kymmeniä rengastuksia. Isoja haapoja esiintyy, mikä on houkutellut alueelle myös liito-oravat.

Varustetaso: Kaikille palstoille johtaa metsäautotiestö. Parkkipaikkoja ei erikseen ole, mutta sopivia levikkeitä löytyy. Palstoja ympäröivät metsät ovat enimmäkseen Pertunmaan kunnan omistuksessa.

Saapuminen: Kohde on Pertunmaan kirkolta Koirakiveen johtavan Honkaniementien varrella.  Valtatieltä 5 on Levänpohjaan matkaa 3,5 km.

 

Kuusisto (Joutsjärvi, Pertunmaa)

Kartta kohteesta

Tämä enimmäkseen vanhaa kuusivaltaista ja koskematonta metsää käsittävä valtion suojelualue on perustettu vuonna 2014.  Kohde on Pertunmaan Pienveden pohjoiskärjessä.  Vanhan metsän alue on Hollonjoen länsipuoli (41 ha).  Hollonjoen itäpuolella olevalla alueella on paljon normaalin talousmetsän piirteitä (peruskartassa tämä alue on jo rajattu vihreällä rasterilla, mutta joen länsipuolen alue ei ole). Joen länsipuolen arvoja on vanha kuusiometsä ja pitkä historia petolintujen pesinnöistä ja rengastuksista.  Hollonjoki on myös arvo sinänsä vanhana uittopurona.

Varustetaso: Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä, liikkuminen siellä tapahtuu kartan ja kompassin avulla. Kohteessa ei ole tulipaikkoja. Vanhan kuusikon ympärysmetsät ovat Pertunmaan kunnan omistuksessa.

Saapuminen:  Joutsjärven kylällä käännytään Joutsjärventieltä Hietasuontielle, jota ajetaan n. 1 km. Tiehaarassa jatketaan  vasemmalle vievää tietä, jonka alussa oleva puomi on usein avoinna. Ensimmäiselle metsäkohteelle on puomilta kävelymatkaa n. 500 m.

 

Isosuo ja Kassinmäki (Ruorasmäki, Pertunmaa)

Kartta kohteesta

Isosuolla on avoimemman alueen lisäksi muutamia runsaspuustoisia metsäsaarekkeita.  Saarekkeet ovat petolintujen suosimia. Marjastussuona kohde on suosittu. Kassinmäen rinteessä on lehtipuuvaltaisen pieni suojelualue.

Varustetaso: Kohteissa ei ole merkittyjä reittejä eikä tulipaikkoja.

Saapuminen: Kohde jää Ruorasmäen kylältä lähtevien Särkänniementien ja Rantolahdentien väliin.

 

Sahinsuo (Pertunmaa ja Hirvensalmi)

Kartta kohteesta

Kuva: Timo J. Lehtonen
SahinsuoMonipuolinen Natura 2000 -suojelualueena rahoitettu suoelinympäristö Pertunmaan ja Hirvensalmen rajalla. Erityisesti näkemisen arvoinen on mutkitteleva Kolunjoki, joka Heinälammen jälkeen muuttuu suon halki virtaavaksi Sahinjoeksi. Pertunmaan puolella lännestä suolle hukkuvan puron suistossa on isohko tervaleppäkorpi.  

Varustetaso:  Kohteessa ei ole merkittyjä reittejä eikä tulipaikkoja.

Saapuminen:

  • Suon länsilaidalle Toivolantieltä Pertunmaan Lihavanpäästä tultaessa ajetaan Uutelantietä noin 7 km, jonka jälkeen käännytään oikealle Puruntielle. Puruntie kulkee suon länsilaitaa. 
  • Suon itälaidalle Toivolantieltä Pertunmaan Hartosenpäästä tultaessa ajetaan Noitintietä (joka muuttuu kunnan rajalla Hartosenpääntieksi) noin 7 km.  Käännytään vasemmalle Riihiahontielle, josta heti oikealle Heinälammentielle, jota ajetaan n. 1,6 km jolloin saavutaan Heinämäentien ja metsätien risteykseen. Tästä risteyksestä Kolunjoelle on kävelymatkaa n. puoli kilometriä ja suon pohjoisosan laidalle vajaa kilometri. 

Lisätietoja:

 

Paikallisluonto

Mikkelin seudulla ja Etelä-Savossa on runsaasti ­mielen­kiintoisia retki­kohteita, joista esittelemme poimintoja näillä sivuilla. [caption…

Lue lisää

Lintutornit

Yhdistys ylläpitää neljää lintutornia Mikkelissä. Klikkaa kartalla olevia sinisiä sorsia tai rullaa sivua alaspäin, niin löydät lisätietoa…

Lue lisää