Teot helpottavat ympäristötuskaa

”Saan vahvistusta jokaisesta turvaan saadusta metsästä, ennallistetusta suosta, hoidetusta niitystä ja vapautetusta purosta”, kirjoittaa Liisa Hulkko pääkirjoituksessaan.
Kuva Jenni Hamara

Pääkirjoitus

Liisa Hulkko, Luonnonsuojelija-lehden päätoimittaja


Olen ympäristöahdistunut. Ahdistus on pureutunut minuun viime vuosina entistä voimakkaampana. Ilmastokriisi etenee yli keikahduspisteiden pelottavalla vauhdilla samaan aikaan kun maailmanpolitiikassa kalistellaan sapeleita ja kotimaassamme hallitus on jättänyt ympäristöasiat retuperälle.

Minulle lääke ahdistukseen ovat ihmiset ja toiminta. Kun tapaan ihmisiä, jotka sinnikkäästi tekevät töitä elinkelpoisen planeetan puolesta, saan siitä voimaa. Saan vahvistusta jokaisesta turvaan saadusta metsästä, ennallistetusta suosta, hoidetusta niitystä ja vapautetusta purosta. Jokainen ääni, jokainen jäsen ja lahjoitus, jokainen aloite, jokainen viesti muistuttaa siitä, että emme ole yksin. Jo sekin liikuttaa, kun näkee ihmisten aktivoituvan ja osallistuvan somessa ja lähettävän viestejä – se muistuttaa siitä, miten moni haluaa olla mukana yhteisessä liikkeessämme.

Voimaa toi myös syksyllä käräjäoikeuden päätös Helsingin Stansvikin hakkuiden pysäyttämisestä. Oikeus totesi, että aktivisteilla oli lupa puolustaa lailla suojeltua noroa. Päätös antaa toivoa kaikille, jotka toimivat luonnon puolesta. Oikeus siis todella tunnusti, että aktivistien oli pakko estää hakkuut puolustaakseen lailla suojeltua kohdetta. Se lähetti myös viestin, että luonnon puolustaminen on osa oikeusvaltion toimintaa.

Toivo ei ole sinisilmäisyyttä. Se on päätös jatkaa, vaikka tie on pitkä. Nostan hattua Stansvikia puolustaneille aktivisteille. He eivät antaneet periksi, vaikka kiista venyi ja seinä nousi eteen monen monta kertaa. Stansvikista tuli luonnonsuojelun symboli ja nyt siitä on tulossa myös oikeuden ennakkopäätös, joka vaikuttaa laajemminkin.

Vaikka Stansvikin suojelussa näkyvintä oli suora toiminta, on hyvä muistaa, että se oli vasta viimeinen keino, kun muut keinot oli jo kokeiltu. Sitä ennen tehtiin esimerkiksi kaavavaikuttamista, kartoitettiin alueen luontoarvoja, otettiin yhteyttä päättäjiin ja kampanjoitiin somessa. Myös Luonnonsuojeluliiton Helsingin luonnonsuojeluyhdistys oli mukana tekemässä vetoomuksia, kannanottoja, lausuntoja sekä aiemmin vaikuttamassa oikeusteitse. Metsien suojelussa tarvitaan monenlaisia tekijöitä. Yhteistyö on avain menestykseen.

Tiedän, että moni muukin kamppailee ympäristöahdistuksen kanssa. On hyvä muistaa, että se on luonnollinen ja ymmärrettävä reaktio siihen, että välittää ympäröivästä maailmasta, tulevista sukupolvista ja muista lajeista. Mielestäni se kertoo herkkyydestä ja vastuuntunnosta. Jos kärsit ympäristöahdistuksesta, oletko ajatellut kokeilla lääkkeeksi toimintaa?

Luonnonsuojelija-lehti on jäsenetu