Tarinoista ymmärrystä

Kirjailijadokumentaristi Kimmo Ohtonheimo aloitti televisiotyöt 2000-luvun alussa Englannissa, jossa hän työskenteli ihmisten parissa muun muassa ajankohtaisohjelmassa. Samankaltaiset työt jatkuivat myöhemmin Suomessa. 

Kiinnostus luonto-ohjelmien tekemiseen kyti kuitenkin mielessä. Tilaisuus aukesi, kun Ylellä vapautui luontotoimittajan paikka. Ohtonheimo tarttui siihen. 

Hän koki, että luonto-ohjelmilla pystyy lisäämään ihmisten ymmärrystä luonnosta ja edistämään sen suojelua. 

”Kun tietoisuus lisääntyy ja ihmiset alkavat välittää ja rakastaa luontoa, se on ainoa keino. Uskon, että kirjat, dokumenttielokuvat ja tv-ohjelmat ovat hyvä keino kommunikoida”, Ohtonheimo sanoo. 

Viime vuoden lopulla julkaistiin Ohtonheimon dokumenttielokuva Haahkan hätähuuto. 

2020-luvun alussa Ohtonheimo teki puolestaan kirjan ja dokumentin naalin suojelusta. 

Haahka- ja naalidokumentissa ihmiset ovat isossa osassa. Se voi yllättää, mutta hän perustelee: Luonto-ohjelmat, joissa näytetään kaunista kuvaa esimerkiksi leijonista, voivat antaa virheellisen kuvan, että lajilla menisi hyvin.  

”Nyt on enemmän tilausta sisällöille, joista ihmistä ei poisteta, vaan tuodaan tarinan keskiöön.” 

Näin katsoja ymmärtää paremmin ihmisen vaikutuksen ja sen, mitä tilanteen parantamiseksi pitäisi tehdä.

Nyt on enemmän tilausta sisällöille, joista ihmistä ei poisteta, vaan tuodaan tarinan keskiöön.

Ymmärrykselle ja toimille onkin tarvetta. Esimerkiksi haahkan ahdingon takana on muutakin kuin merikotkien määrän lisääntyminen. Haahkaa uhkaavat minkit ja supikoirat, mikromuovit sekä Itämeren kehno tila. Suojelutyössäkin tarvitaan Ohtonheimon mukaan laajaa palettia kuten konkreettisia toimia ja muutoksia lainsäädäntöön. 

Monet muistavat Ohtonheimon vuoden 2012 tempauksesta, jossa hän ui Saimaalla 140 kilometriä norpan hyväksi. Hän ei osannut entuudestaan vapaauinnin tekniikkaa, joten sitä piti harjoitella noin vuosi. 

Ennen lähtöä ihmisten vastaanotto arvelutti. Kiinnostaakohan tämä ketään? 

”Kun lähdin Savonlinnasta, siellä oli ihan hulluna porukkaa lähettämässä”, hän muistelee. 

Sama toistui reitin varrella. Hullunkurinen tempaus toimi. Ihmiset innostuivat, ja asenteet muuttuivat. 

Parhaillaan ollaan uudistamassa Saimaan kalastusrajoituksia. Muikkuverkot ollaan sallimassa viisi päivää nykyistä aikaisemmin. Ohtonheimo pitää tätä järkyttävänä. Kalastusrajoituksia pitäisi jatkaa heinäkuun loppuun asti, hän sanoo. 

”Kun kalastusrajoituksissa on menty pikku hiljaa parempaan suuntaan, tämä olisi järkyttävän iso harppaus väärään suuntaan.” 

Ohtonheimon seuraava dokumentti on jo tekeillä. Sen aiheena on metsät ja suomalaisten metsäsuhde. Keskeisenä eläimenä on metsäkanalintu metso, mutta tärkeässä osassa ovat niin metsänomistaja kuin tutkijat. 

Ohtonheimolle myönnettiin viime vuoden lopulla Suomen luonnonsuojeluliiton Kultainen sulka -palkinto.

Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2026.