
Teksti ja kuva
Kaarina Heiskanen
Aamulla aikaisin ajelin kylätietä havannoiden lintuja ja jäin kuuntelemaan ruisrääkän jälkeen viitakerttusen laulua tielle. Huomasin, kun rusakko hyppi tietä pitkin minua kohti pysähdellen nuuskimaan tietä ja välillä katseli minua.
Pysyin paikoillani ja otin kameran varovasti esiin. Kun viitakerttunen lauloi piilossa, aloinkin kuvaamaan rusakkoa. Aika lähelle se loikki varovasti ja katseli silmät pyöreinä minua kuvatessani sitä harvakseltaan.
Lopulta se katsoi viisaammaksi kääntyä pois. Rauhallisesti se loikki tietä pois pysähdellen yhä vähän väliä. Mukava varhaisaamun kohtaaminen. Palatessa en minäkään pitänyt kiirettä, vaan kuuntelin vielä viitasirkkalintua ja toista viitakerttustakin.


