Riittäviä rajauksia ja valvontaa liito-oravakannan laskun pysäyttämiseksi

Suurin liito-oravan suojelua uhkaava tekijä on se, että hakkuissa liito-oravan elinympäristöjä häviää ja pirstoutuu. Pienen metsätupsun säästäminen liito-oravalle ei tutkimusten mukaan riitä. Lisääntyvä naaras tarvitsee pärjätäkseen vähintään noin 4–6 hehtaarin alueen, ja radioseurantojen perusteella se käyttää keskimäärin kahdeksan hehtaarin aluetta.

Luonnonsuojeluliiton mielestä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan koko pitää ohjeistuksissa selkeästi ilmaista uusimman tutkimustiedon mukaisena, kooltaan vähintään neljän hehtaarin laajuisena ja pohjoisessa laajempana, vähintään kuuden hehtaarin kokoisena.

”Mallia voi ottaa Viron suosituksista, joissa ehdotetaan suojeltavaksi 150-säteinen, seitsemän hehtaarin ympyrä liito-oravan pesäpaikan ympärillä”, sanoo Luonnonsuojeluliiton kehityspäällikkö Virpi Sahi.

Luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravan suojelua koskevat ympäristöministeriön ohjeistukset ja viranomaisten neuvontamateriaali tulee päivittää.

”Luonnonsuojeluviranomaisen ennakkovalvonta eli lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaaminen – joka poistui vuonna 2016 – on palautettava”, Sahi jatkaa.

Luonnonsuojelulaki edellyttää liito-oravametsien säilyttämistä. Nyt on kyse lain toimeenpanosta.

Luonnonsuojeluviranomaiselle on niin ikään varattava riittävät resurssit ennakko- ja jälkivalvontaan.

”Jos lähdetään siitä, että lisääntymis- ja levähdyspaikat turvataan kuten laki edellyttää, on tarpeellista arvioida niiden kokonaismäärää ja jo suojeltujen kohteiden osuutta. Esimerkiksi jos epävirallinen kanta-arvio on 30 000 liito-oravanaarasta, joista jokainen tarvitsee 4–6 hehtaaria, saadaan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen tavoitepinta-alaksi 120 000–180 000 hehtaaria liito-oravalle sopivaa metsää”, Sahi laskee.

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä on välttämätöntä ja kohtuullista, että liito-oravametsät säästetään, kuten laki edellyttää. Varsinkin, kun osa kohteista on samoja hehtaareja kuin useiden tahojen esittämät puronvarsien lakisääteiset suojakäytävät. Lisäksi hiilinielujen elvyttämisen vuoksi vuotuiset hakkuukertymät tulisi joka tapauksessa laskea takaisin 55–60 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Suomen tulisi myös aloittaa toimet vanhojen metsien suojelemiseksi Etelä-Suomessa.

”Samassa yhteydessä tulisi saada selkeät pelisäännöt metsäalaan suhteutetun lakisääteisen korvauksettoman suojelun ja lisäisen, korvauksellisen suojelun välille. Käytännössä toimintaohjelmaan tulee sisältyä rahoitus, jolla liito-oravan suojelu saadaan oikeille raiteille”, Sahi kiteyttää