Muurahaissinisiiven viimeinen elinpaikka

13.5.2026

Olimme varanneet muurahaissinisiiven kartoitusreissuun Liperin Kuoringalla kolme viikkoa. Kesä 2025 oli sateinen eikä perhosesta ollut näkynyt vilaustakaan vaikka oltiin jo yli juhannuksen.

Toimitus

Jenni Hamara

Viikkojen vieriessä pieni epätoivo alkoi iskeä. Muurahaissinisiivelle elintärkeä kangasajuruohokaan ei kukkinut.

Sitten eräänä heinäkuisena päivänä näin sen istumassa ajuruoholla. Hihkaisin ääneen ja oli vaikea olla hymyilemättä. Vihdoin näimme sen! Tuntui, että olin pidättänyt henkeä siihen asti.

Kuorinka on ideaali ympäristö muurahaissinisiivelle. Se on paahteinen, hiekkainen alue junaradan varressa. Muualla Suomessa muurahaissinisiipeä ei enää tapaa. Sillä on kaksi elinehtoa: kangasajuruoho, jolla se elää toukkavaiheensa ja kiekkosarviviholainen, jonka pesässä se talvehtii toukkana ja koteloituu alkukesällä.

Kuorinkalaiset ovat muurahaissinisiipifaneja ja haluavat muuttaa pihojaan perhosille paremmiksi.

Kuva Miska Saarivuori

Jos suljen silmäni, tunnen ensin lämmön ja kuulen Kuorinkajärven liplatuksen. Kohta jo tavarajuna kolistelee ohi. Havupuiden tuoksu ulottuu avoimille paahdekohdille. Hyönteiskartoituksia tehdessä tulee aina hiki – se olisi pitänyt arvata, kun haki rahoitusta paahdeympäristöjen tutkimukseen!

Kuoringan paahdeympäristöt kertovat meille pitkälle edenneestä lajikadosta ja haavoittuvassa asemassa olevien lajien elintilan vähenemisestä. Ne ovat jatketta maailmanlaajuiselle ilmiölle. Luontokato on todellista.

Kuorinkalaiset ovat kuitenkin muurahaissinisiipifaneja ja haluavat muuttaa pihojaan perhosille paremmiksi. Se palautti uskoa siihen, että meiltä voi löytyä tahtotilaa eikä kaikki ole vielä menetetty.

Monika Matikainen, Museomestari, Luomus